Mitä anoreksian aivotutkimukset oikeastaan kertovat?

Kun ihmiset kuulevat sanan anoreksia, he ajattelevat usein ruokaa, painoa tai kehonkuvaa.

Viime vuosien aivotutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet jotain paljon kiinnostavampaa.

Anoreksia ei näyttäydy pelkästään syömiseen liittyvänä häiriönä. Yhä useampi tutkimus viittaa siihen, että sairaudessa on mukana poikkeavuuksia myös tavoissa, joilla aivot käsittelevät kontrollia, päätöksentekoa, tunteita, oman kehon viestejä ja epävarmuutta.

Tämä ei tarkoita, että anoreksia olisi ”aivosairaus” yksinkertaisessa mielessä. Se tarkoittaa sitä, että sairaus näkyy myös aivojen toiminnassa. Samalla nämä löydökset auttavat ymmärtämään, miksi anoreksiasta toipuminen voi olla paljon vaikeampaa kuin ulkopuolelta näyttää.

Vanha käsitys: anoreksiassa on liian vähän itsehallintaa

Moni olettaa, että syömishäiriössä ongelmana on heikko itsehillintä.

Tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä.

Päinvastoin.

Useissa tutkimuksissa anoreksiaa sairastavilla on havaittu poikkeuksellisen voimakasta kykyä pidättäytyä välittömästä mielihyvästä ja jatkaa tavoitteellista toimintaa silloinkin, kun siitä aiheutuu haittaa.

Yksinkertaistettuna:

ongelma ei välttämättä ole liian vähäinen kontrolli vaan osittain liian voimakas kontrolli.

Aivot näyttävät suosivan kontrollia

Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että anoreksiaa sairastavien nuorten naisten aivoissa aktivoitui tavallista voimakkaammin niin sanottu frontoparietaalinen kontrolliverkosto tilanteissa, joissa piti päättää, kuinka paljon henkistä ponnistelua ollaan valmiita tekemään tavoitteen saavuttamiseksi.

Tutkimuksessa anoreksiaa sairastavat olivat valmiita käyttämään enemmän kognitiivista vaivaa tavoitteen saavuttamiseksi kuin terveet verrokit.

Toisin sanoen heidän aivonsa näyttivät suosivan pitkäjänteistä kontrollia myös tilanteissa, joissa useimmat ihmiset olisivat joustaneet. Tämä tukee ajatusta anoreksiasta ylikontrollin häiriönä. [Interactio…rder – PMC]

Mikä on frontoparietaalinen kontrolliverkosto?

Se on aivojen verkosto, joka osallistuu muun muassa:

• itsehillintään
• tavoitteiden ylläpitämiseen
• päätöksentekoon
• keskittymiseen
• häiriötekijöiden sivuuttamiseen

Tämä verkosto auttaa meitä tekemään asioita, jotka eivät tunnu mukavilta juuri nyt mutta joista voi olla hyötyä myöhemmin.

Normaalisti kontrolli ja joustavuus ovat tasapainossa.

Anoreksian kohdalla tutkimukset viittaavat siihen, että kontrolli voi saada liian suuren roolin.

Miksi nälkä ei aina voita?

Tämä on yksi läheisten yleisimmistä kysymyksistä.

Monelle vaikuttaa käsittämättömältä, että ihminen voi olla aliravittu ja silti jatkaa syömisen rajoittamista.

Aivotutkimusten valossa tähän löytyy osittainen selitys.

Anoreksiassa päätöksentekoa ei välttämättä ohjaa ensisijaisesti se, miltä kehossa tuntuu juuri sillä hetkellä.

Voimakas kontrollijärjestelmä voi ohittaa nälän viestit ja ohjata käyttäytymistä kohti ennalta asetettuja sääntöjä ja tavoitteita.

Siksi henkilö voi syödä sääntöjen mukaisesti, vaikka keho viestisi voimakasta energian tarvetta.

Entä joustavuus?

Useissa tutkimuksissa anoreksiaan on yhdistetty niin sanottu kognitiivinen joustamattomuus.

Tämä tarkoittaa vaikeutta:

• vaihtaa näkökulmaa
• muuttaa suunnitelmaa
• poiketa säännöistä
• sopeutua uusiin tilanteisiin

Tämä ei näy pelkästään ruokailussa.

Se voi näkyä myös:

• opiskelussa
• työssä
• ihmissuhteissa
• arjen rutiineissa

Jos mieli on oppinut toimimaan tietyn säännön mukaan, siitä poikkeaminen voi tuntua huomattavasti vaikeammalta kuin useimmille ihmisille.

Mitä aivotutkimukset kertovat OCD-yhteydestä?

Useat tutkimukset ovat löytäneet samankaltaisuuksia anoreksian ja pakko-oireisen häiriön (OCD) välillä.

Yhteisiä piirteitä näyttävät olevan esimerkiksi:

• korostunut kontrolli
• virheiden tarkka havaitseminen
• pakonomaiset ajatusmallit
• vaikeus joustaa käyttäytymisessä

Tästä syystä jotkut tutkijat ovat alkaneet tarkastella anoreksiaa ja OCD:tä osittain yhteisten mekanismien kautta.

Tämä ei tarkoita, että kyse olisi samasta sairaudesta.

Se tarkoittaa, että niiden taustalla voi olla osittain samankaltaisia aivotoimintoja.

Mitä aivot kertovat tunteista?

Mielenkiintoista kyllä, anoreksian aivotutkimuksissa on löydetty muutoksia myös alueilla, jotka osallistuvat tunteiden käsittelyyn ja oman kehon viestien havaitsemiseen.

Moni sairastunut kuvaa esimerkiksi:

• vaikeutta tunnistaa nälkää
• vaikeutta tunnistaa kylläisyyttä
• epävarmuutta omista tunteistaan
• tunnetta siitä, ettei oikein tiedä mitä tarvitsee

Tutkijat ovat esittäneet, että osa näistä kokemuksista voi liittyä tapaan, jolla aivot käsittelevät kehon sisältä tulevaa informaatiota.

Muuttaako aliravitsemus aivoja?

Lyhyt vastaus on kyllä.

Aivot tarvitsevat energiaa toimiakseen normaalisti.

Pitkittynyt aliravitsemus voi vaikuttaa:

• tarkkaavuuteen
• muistiin
• päätöksentekoon
• tunnesäätelyyn
• joustavaan ajatteluun

Siksi osa anoreksian oireista voimistuu sairauden edetessä.

Tämä on myös yksi syy siihen, miksi ravitsemustilan korjaaminen on niin tärkeä osa toipumista.

Kyse ei ole pelkästään kehon hyvinvoinnista vaan myös aivojen mahdollisuudesta palautua.

Voiko aivotutkimuksista päätellä, että anoreksia on biologinen sairaus?

Osittain kyllä, mutta ei pelkästään.

Nykyinen tutkimus tukee niin sanottua biopsykososiaalista mallia.

Sen mukaan anoreksian syntyyn vaikuttavat yhdessä:

• biologiset tekijät
• temperamentti
• persoonallisuuspiirteet
• ympäristö
• elämäntapahtumat
• oppimiskokemukset

Aivotutkimukset eivät siis korvaa psykologisia tai sosiaalisia selityksiä.

Ne täydentävät niitä.

Mitä tämä tarkoittaa hoidossa?

Ehkä tärkein käytännön johtopäätös on tämä:

Anoreksian hoidossa ei aina riitä keskittyminen pelkkään syömiseen.

Jos sairauden taustalla vaikuttavat myös:

• ylikontrolli
• perfektionismi
• epävarmuuden sietämättömyys
• virheiden pelko
• joustamattomuus

niitäkin täytyy hoitaa.

Tästä syystä esimerkiksi RO-DKT:n kaltaiset hoitomallit ovat herättäneet kiinnostusta. Ne eivät keskity ainoastaan syömiseen vaan myös siihen, miten ihminen suhtautuu kontrolliin, tunteisiin, epävarmuuteen ja ihmissuhteisiin.

Yhteenveto

Mitä anoreksian aivotutkimukset siis oikeastaan kertovat?

Ehkä yllättävin havainto on se, että anoreksia ei näytä olevan tahdonvoiman puutteen häiriö.

Monissa tutkimuksissa ongelma näyttää olevan päinvastainen.

Anoreksiaan liittyy usein:

• poikkeuksellisen voimakasta itsehillintää
• korostunutta kontrollia
• vaikeutta joustaa
• virheiden välttämistä
• taipumusta jatkaa tavoitteellista toimintaa haitallisistakin seurauksista huolimatta

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi sairaudesta luopuminen voi tuntua niin vaikealta.

Kyse ei usein ole siitä, ettei henkilö haluaisi parantua.

Kyse voi olla siitä, että aivot ovat oppineet pitämään kontrollia turvallisempana kuin muutosta.

Lähteet (APA 7)

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, Article 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599