Miksi toisen ihmisen hyvyys voi auttaa enemmän kuin yksikään neuvo?

Ylikontrolli, perfektionismi ja syömishäiriöt saavat meidät usein keskittymään virheisiin. Mutta mitä tapahtuu, kun kiinnitämme huomiota siihen, mikä ihmisissä on kaunista?

Moni syömishäiriöstä, ahdistuksesta tai ylikontrollista kärsivä ihminen viettää valtavan osan ajastaan pohtien yhtä kysymystä:

Mikä minussa on vialla?

Miksi en osaa rentoutua?

Miksi en ole tyytyväinen itseeni?

Miksi tunnen jatkuvasti riittämättömyyttä?

Miksi muut näyttävät pärjäävän paremmin?

Kun mieli etsii jatkuvasti virheitä, se alkaa nähdä niitä kaikkialla. Omassa kehossa. Omassa persoonassa. Omissa ihmissuhteissa.

Silloin helposti unohtuu jotakin tärkeää.

Ihmiset eivät kasva ainoastaan virheiden korjaamisen kautta.

Joskus kasvu alkaa siitä, että näemme jotakin kaunista.

Mikä on moraalinen kauneus?

Psykologiassa moraalisella kauneudella tarkoitetaan kokemusta, joka syntyy kohdatessamme poikkeuksellista inhimillistä hyvyyttä.

Se voi olla:

• aitoa myötätuntoa
• rohkeutta olla haavoittuva
• anteeksiantoa
• epäitsekästä auttamista
• rehellisyyttä vaikeassa tilanteessa
• uskallusta puolustaa toista ihmistä

Kun näemme tällaisen teon, tunnemme usein voimakasta liikuttuneisuutta.

Kurkkua voi kuristaa.

Silmät saattavat kostua.

Kehoon voi tulla lämmin tunne.

Tutkijat kutsuvat tätä kokemusta joskus englanninkielisellä sanalla awe, joka voitaisiin suomentaa esimerkiksi kunnioittavaksi hämmästykseksi.

Kyse on hetkestä, jolloin kohtaamme jotakin itseämme suurempaa.

Miksi tämä on tärkeää ylikontrollista kärsiville?

Ylikontrolliin liittyy usein voimakas taipumus havaita uhkia, virheitä ja puutteita.

Moni ylikontrolloiva ihminen on:

• tunnollinen
• vastuullinen
• menestyvä
• luotettava

Mutta samalla hän voi olla armottoman kriittinen itseään kohtaan.

Mieli tarkkailee jatkuvasti:

• Mitä tein väärin?
• Miten voisin olla parempi?
• Mitä muut ajattelevat minusta?
• Riitänkö tällaisena?

Tällainen tarkkaavaisuus auttaa suoriutumaan, mutta voi samalla heikentää kykyä nähdä myönteisiä asioita itsessä ja muissa.

Moraalinen kauneus toimii vastavoimana tälle.

Se siirtää huomion puutteista yhteyteen.

Virheistä ihmisyyteen.

Suorittamisesta merkitykseen.

Miksi pelkkä kritiikki ei yleensä muuta ihmistä?

Moni uskoo, että ihmiset muuttuvat silloin, kun heidän virheensä osoitetaan.

Todellisuudessa jatkuva kritiikki johtaa usein puolustautumiseen, vetäytymiseen tai häpeään.

Erityisesti syömishäiriöihin liittyvä häpeä voi olla valtava este toipumiselle.

Sairastunut tietää usein jo valmiiksi olevansa liian ankara itseään kohtaan.

Hän ei yleensä tarvitse lisää kritiikkiä.

Hän tarvitsee kokemuksia, jotka auttavat näkemään itsensä uudesta näkökulmasta.

Siksi monet ihmiset muistavat vuosienkin jälkeen yhden myötätuntoisen opettajan, terapeutin, ystävän tai läheisen.

He eivät muistakaan yksittäisiä neuvoja.

He muistavat sen, miltä heidän seurassaan tuntui.

Moraalinen kauneus terapiassa

Terapiassa tapahtuva muutos ei synny pelkästään tiedosta.

Se syntyy myös kokemuksista.

RO-DKT:ssa (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) puhutaan paljon sosiaalisesta turvallisuudesta ja yhteydestä.

Kun ihminen kohtaa aidosti kiinnostuneen, lämpimän ja rehellisen toisen ihmisen, hänen hermostonsa alkaa vähitellen oppia jotakin uutta:

• Ehkä minun ei tarvitsekaan suojautua koko ajan.
• Ehkä voin näyttää myös keskeneräiset puoleni.
• Ehkä yhteys toisiin ihmisiin on mahdollista.

Juuri tällaiset kokemukset voivat olla esimerkkejä moraalisesta kauneudesta.

Miten moraalista kauneutta voi löytää omasta elämästä?

Moraalinen kauneus ei yleensä löydy suurista sankaritarinoista.

Useimmiten se löytyy tavallisista hetkistä.

Voit pysähtyä pohtimaan:

• Kuka on osoittanut minulle myötätuntoa silloin, kun en kokenut ansaitsevani sitä?
• Milloin olen nähnyt ihmisen pyytävän aidosti anteeksi?
• Milloin joku on uskaltanut olla rehellinen vaikeassa tilanteessa?
• Milloin olen itse toiminut arvojeni mukaisesti, vaikka se oli vaikeaa?

Näiden hetkien huomaaminen voi tuntua pieneltä asialta.

Tutkimusten perusteella juuri tällaiset kokemukset kuitenkin lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, myötätuntoa ja halua toimia omien arvojen mukaisesti.

Toipuminen ei ole vain oireiden vähenemistä

Syömishäiriöstä tai ylikontrollista toipuminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että oireet vähenevät.

Toipuminen tarkoittaa myös sitä, että elämä alkaa laajentua.

Ihminen alkaa nähdä muutakin kuin virheitä.

Muutakin kuin uhkia.

Muutakin kuin sen, mitä pitäisi vielä korjata.

Joskus kaikkein tärkein muutos tapahtuukin silloin, kun huomaa toisessa ihmisessä jotakin kaunista.

Ja vähitellen alkaa uskoa, että sama ihmisyys löytyy myös itsestä.