Miksi lapsi alkaa hävetä kehoaan? Näin kehohäpeä syntyy ja miten vanhempi voi auttaa

Pieni lapsi ei yleensä mieti vatsansa kokoa, reisien muotoa tai sitä, näyttääkö hän hyvältä muiden silmissä.

Hän juoksee rannalla, tanssii olohuoneessa ja käyttää kehoaan siihen, mihin keho on tarkoitettu: elämiseen.

Jossain vaiheessa moni lapsi kuitenkin alkaa nähdä itsensä toisten silmin.

Hän saattaa sanoa:

”Olen liian lihava.”

”Näytän rumalta.”

”En halua tulla kuvaan.”

”En halua mennä uimahalliin.”

Moni vanhempi yllättyy kuullessaan tällaisia kommentteja jo alakouluikäiseltä lapselta.

Mistä kehohäpeä oikein tulee?

Useimmiten se ei synny yhdestä tapahtumasta.

Se rakentuu vähitellen kokemuksista, joita lapsi saa ympäristöstään, ihmissuhteistaan ja kulttuurista, jossa hän kasvaa.

Mitä kehohäpeä tarkoittaa?

Kehohäpeä tarkoittaa tunnetta siitä, että omassa kehossa on jotakin väärää, huonoa tai piilotettavaa.

Se eroaa tavallisesta ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta.

Lähes kaikki ihmiset kokevat joskus tyytymättömyyttä ulkonäköönsä.

Kehohäpeässä kyse on syvemmästä kokemuksesta.

Lapsi ei ajattele pelkästään:

”En pidä tästä piirteestä.”

Vaan:

”Minussa on jotain vialla.”

Silloin ulkonäkö alkaa vaikuttaa siihen, miten lapsi arvioi omaa arvoaan ihmisenä.

Miksi lapsi alkaa tarkkailla itseään muiden silmin?

Lapsen minäkuva rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Vähitellen lapsi oppii pohtimaan:

  • mitä muut ajattelevat minusta
  • olenko samanlainen kuin muut
  • kelpaanko joukkoon
  • täytänkö odotukset

Tämä kehitysvaihe kuuluu normaaliin kasvuun.

Ongelma syntyy silloin, kun lapsi alkaa arvioida omaa arvoaan ensisijaisesti ulkonäön kautta.

Mitä enemmän hyväksyntä näyttää liittyvän ulkonäköön, sitä suurempi riski on kehohäpeän syntymiselle.

Miten perhe vaikuttaa lapsen kehonkuvaan?

Vanhemmat ovat lapsen ensimmäinen peili.

Lapset eivät opi ainoastaan siitä, mitä heille sanotaan.

He oppivat myös siitä, mitä he näkevät.

Lapsi huomaa esimerkiksi:

  • puhuvatko vanhemmat jatkuvasti laihduttamisesta
  • arvostelevatko vanhemmat omaa kehoaan
  • kommentoidaanko ihmisten painoa
  • keskitytäänkö hyvinvointiin vai ulkonäköön

Jos kotona kuullaan usein lauseita kuten:

”Olen liian lihava.”

”Minun pitäisi laihduttaa.”

”Näytän kamalalta tässä kuvassa.”

lapsi voi alkaa omaksua ajatuksen, että ihmisen arvo liittyy vahvasti ulkonäköön.

Useimmiten tämä tapahtuu täysin tahattomasti.

Miksi vertaissuhteet vaikuttavat niin voimakkaasti?

Lapsille ja nuorille hyväksytyksi tuleminen on erittäin tärkeää.

Siksi ulkonäköön liittyvät kommentit voivat jättää syvän jäljen.

Erityisen voimakkaasti vaikuttavat:

  • kiusaaminen
  • ulkonäön arvostelu
  • painokommentit
  • ryhmän ulkopuolelle jättäminen
  • jatkuva vertailu

Vaikka aikuinen unohtaisi kommentin nopeasti, lapsi voi kantaa sitä mukanaan vuosia.

Miten sosiaalinen media vaikuttaa kehohäpeään?

Nykyiset lapset kasvavat ympäristössä, jossa ulkonäköä tarkastellaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

Sosiaalinen media täyttyy kuvista, joissa näkyy:

  • erittäin hoikkia vartaloita
  • lihaksikkaita kehoja
  • täydelliseltä näyttäviä kasvoja
  • huolellisesti muokattuja kuvia

Vaikka lapsi tietäisi kuvien olevan käsiteltyjä, jatkuva altistuminen vaikuttaa siihen, mikä alkaa näyttää normaalilta.

Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti ulkonäkökeskeisen sisällön runsas seuraaminen liittyy suurempaan kehotyytymättömyyteen ja syömishäiriöoireiluun.

Ketkä lapset ovat erityisen alttiita kehohäpeälle?

Kaikki lapset voivat kokea kehohäpeää, mutta riski voi olla suurempi lapsilla, joilla on:

  • voimakas täydellisyyden tavoittelu
  • korkea herkkyys sosiaaliselle arvioinnille
  • ahdistuneisuutta
  • taipumusta vertailla itseään muihin
  • kokemus erilaisuudesta

Moni syömishäiriötä sairastava aikuinen kertoo jälkikäteen, että kehoon liittyvä häpeä ja riittämättömyyden tunne alkoivat jo lapsuudessa.

Mistä tunnistaa lapsen kehohäpeän?

Kehohäpeä ei aina näy suorina kommentteina.

Lapsi saattaa:

  • vältellä valokuvia
  • peitellä vartaloaan
  • käyttää jatkuvasti väljiä vaatteita
  • vältellä uimahallia tai liikuntatunteja
  • vertailla itseään muihin
  • kysellä toistuvasti painostaan tai ulkonäöstään
  • puhua kielteisesti omasta kehostaan
  • tarkkailla kehoaan poikkeuksellisen paljon

Joskus kehohäpeä näkyy myös ruokailussa.

Lapsi voi alkaa vältellä tiettyjä ruokia tai ilmaista huolta painostaan ilman selkeää syytä.

Miten vanhempi voi vahvistaa lapsen myönteistä kehonkuvaa?

Vanhempi ei voi poistaa kaikkia ulkopuolisia paineita.

Hän voi kuitenkin tarjota lapselle tärkeän vastavoiman.

Tutkimusten perusteella hyödyllistä on:

  • puhua omasta kehosta kunnioittavasti
  • välttää painokeskeistä keskustelua
  • kiinnittää huomiota kehon toimivuuteen ulkonäön sijaan
  • arvostaa erilaisia kehoja
  • opettaa kriittistä suhtautumista sosiaaliseen mediaan
  • kehua lapsen ominaisuuksia ulkonäön sijaan

Lapselle voi myös muistuttaa:

”Kehosi ei ole koriste. Se on väline elämiseen.”

Tällaiset viestit rakentavat vähitellen turvallisempaa suhdetta omaan kehoon.

Milloin kannattaa hakea apua?

Apua kannattaa hakea, jos kehoon liittyvät huolet alkavat rajoittaa lapsen arkea.

Merkkejä tästä voivat olla esimerkiksi:

  • voimakas kehotyytymättömyys
  • ruokailun rajoittaminen
  • jatkuva painon tarkkailu
  • pakonomainen liikunta
  • sosiaalisten tilanteiden välttely
  • syömishäiriöoireet
  • lisääntyvä ahdistuneisuus

Mitä varhaisemmassa vaiheessa asia huomataan, sitä helpommin siihen voidaan vaikuttaa.

Kehon ei tarvitse olla täydellinen ollakseen arvokas

Kehohäpeä syntyy usein ympäristössä, jossa lapsi oppii tarkastelemaan itseään arvioivien silmien kautta.

Siksi lapsi tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka muistuttavat häntä jostakin tärkeästä:

Hänen arvonsa ei riipu painosta.

Hänen arvonsa ei riipu ulkonäöstä.

Hänen arvonsa ei riipu siitä, miltä hän näyttää valokuvassa.

Kun lapsi oppii näkemään kehonsa ennen kaikkea elämän mahdollistajana eikä jatkuvan arvioinnin kohteena, hän saa yhden tärkeimmistä suojatekijöistä sekä syömishäiriöitä että kehohäpeää vastaan.

Scroll to Top