Miten sietää ahdistusta anoreksiassa? Entä jos ongelma ei olekaan ahdistuksen sietäminen?
Moni anoreksiaa sairastava etsii vastausta samaan kysymykseen: Miten saisin tämän ahdistuksen helpottamaan? Erityisesti ruokailuun, painonnousuun tai kehon muutoksiin liittyvä ahdistus voi tuntua niin voimakkaalta, että sen ajatellaan olevan koko sairauden ydin.
Mutta entä jos kysymys onkin osittain väärä?
Entä jos anoreksian ongelma ei aina ole liian heikko ahdistuksensietokyky?
Anoreksia ei synny siksi, ettei ihminen kestä ahdistusta
Mielenterveydestä puhuttaessa kuulee usein, että ongelmia ylläpitää kyvyttömyys sietää vaikeita tunteita. Tämä pitää paikkansa monien häiriöiden kohdalla. Ihminen saattaa esimerkiksi pyrkiä nopeasti eroon ahdistuksesta impulsiivisella käyttäytymisellä.
Anoreksiassa tilanne voi kuitenkin olla erilainen.
Monet anoreksiaa sairastavat kykenevät sietämään asioita, joita useimmat ihmiset pitäisivät lähes sietämättöminä:
- nälkää
- fyysistä epämukavuutta
- jatkuvaa huolta painosta
- yksinäisyyttä
- voimakasta itsekritiikkiä
- epävarmuutta ja pelkoa
Kyse ei siis välttämättä ole siitä, ettei ahdistusta pystyisi kestämään.
Joskus ongelma voi olla päinvastainen: ahdistusta kestetään niin pitkään ja niin sinnikkäästi, että siitä tulee osa sairautta ylläpitävää järjestelmää.
Miksi syöminen ahdistaa?
Usein ajatellaan, että syöminen ahdistaa vain siksi, että henkilö pelkää lihomista.
Todellisuudessa ahdistuksen taustalla voi olla paljon muutakin.
Ahdistus voi syntyä esimerkiksi siitä, että:
- tuttu sääntö rikkoutuu
- kontrollin tunne horjuu
- ennakoitavuus vähenee
- joutuu tekemään jotain, mitä sairaus vastustaa
- kohtaa epävarmuutta ilman vanhoja turvakeinoja
Esimerkiksi yksi ylimääräinen välipala ei välttämättä ahdista ravitsemuksellisista syistä. Se voi ahdistaa siksi, että se rikkoo pitkään noudatetun säännön.
Tällöin ahdistuksen lähde ei ole itse ruoka vaan joustamisen vaatimus.
Tutkimus nostaa esiin yllättävän näkökulman
Tuoreessa verkostoanalyysissä syömishäiriöoireiden yhteydessä keskeisiksi tekijöiksi nousivat erityisesti psykologinen joustamattomuus, itsemyötätunto ja tunnesäätelyyn liittyvät mekanismit. Sen sijaan ahdingonsietokyky ei ollut suoraan yhteydessä syömishäiriöoireisiin, kun muut tekijät huomioitiin.
Erityisen kiinnostavaa oli, että psykologinen joustamattomuus liittyi suoraan syömisen rajoittamiseen eli restriktioon.
Tämä ei tarkoita, ettei ahdistuksen sietäminen olisi tärkeää. Se kuitenkin viittaa siihen, että anoreksian kohdalla pelkkä ahdistuksen sietokyvyn vahvistaminen ei välttämättä tavoita ongelman ydintä.
Entä jos tavoitteena ei olekaan sietää enemmän?
Moni anoreksiaa sairastava lähestyy toipumista näin:
”Minun täytyy vain oppia kestämään enemmän ahdistusta.”
Jos olet jo vuosia sietänyt nälkää, pelkoa ja voimakasta itsekritiikkiä, lisää sietämistä ei välttämättä tarvita.
Toipumisessa voi olla hyödyllisempää kysyä:
- Voisinko olla hieman joustavampi?
- Voisinko tehdä poikkeuksen sääntöihini?
- Voisinko toimia arvojeni enkä pelkojeni mukaan?
- Voisinko suhtautua itseeni hieman lempeämmin?
Joskus paraneminen ei tarkoita suurempaa itsekuria.
Joskus se tarkoittaa siitä irrottautumista.
RO-DKT:n näkökulma: ongelmana voi olla ylikontrolli
Radikaalisti avoimessa dialektisessa käyttäytymisterapiassa (RO-DKT) huomio kiinnitetään ylikontrolliin.
Ylikontrollille ovat tyypillisiä esimerkiksi:
- tunnollisuus
- perfektionismi
- sääntöjen tarkka noudattaminen
- virheiden välttäminen
- korkeat vaatimukset itseä kohtaan
- vaikeus pyytää apua
- tunteiden pidättely
Moni anoreksiaa sairastava tunnistaa näitä piirteitä itsessään.
Tällöin tavoitteena ei ole oppia hallitsemaan itseään vielä paremmin. Tavoitteena on oppia joustavuutta, avoimuutta ja kykyä toimia myös silloin, kun täydellistä varmuutta ei ole.
Mitä voit kokeilla seuraavan kerran, kun ahdistus nousee?
Sen sijaan, että kysyisit:
”Miten saan tämän ahdistuksen pois?”
kokeile kysyä:
”Mitä sääntöä tai pelkoa tämä ahdistus yrittää suojella?”
Tai:
”Tarvitsenko tässä tilanteessa enemmän kontrollia vai enemmän joustavuutta?”
Joskus nämä kysymykset avaavat oven aivan erilaiseen näkökulmaan.
Yhteenveto
Anoreksiassa ahdistus on todellinen ja usein erittäin voimakas kokemus. Silti ongelma ei aina ole liian heikko ahdistuksensietokyky.
Monet sairastuneet ovat jo valmiiksi poikkeuksellisen hyviä kestämään epämukavuutta. Tällöin toipumisen kannalta tärkeämmäksi voi nousta kyky joustaa, luopua jäykistä säännöistä ja suhtautua itseensä hieman myötätuntoisemmin.
Ehkä tärkein kysymys ei aina ole:
”Miten siedän enemmän ahdistusta?”
Vaan:
”Miksi yritän kantaa sitä yksin niin pitkään?”