Häpeä vai syyllisyys? Miksi ero on tärkeä anoreksiasta ja syömishäiriöstä toipumisessa
Moni syömishäiriötä sairastava kertoo kantavansa jatkuvaa huonoa oloa, itsekritiikkiä ja tunnetta siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä. Näitä kokemuksia kuvataan usein syyllisyytenä, vaikka taustalla voi olla aivan eri tunne: häpeä. Häpeän ja syyllisyyden ero saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta toipumisen kannalta sillä voi olla valtava merkitys. Tutkimusten mukaan häpeä näyttää olevan huomattavasti vahvemmin yhteydessä syömishäiriöiden ylläpitämiseen kuin syyllisyys.
Mitä eroa on häpeällä ja syyllisyydellä syömishäiriöissä?
Häpeä ja syyllisyys ovat molemmat vaikeita tunteita, mutta niiden viesti on erilainen.
Syyllisyys sanoo:
Tein jotain väärin.
Häpeä sanoo:
Minussa on jotain väärin.
Syyllisyys kohdistuu tekoon tai käyttäytymiseen. Häpeä kohdistuu omaan minuuteen.
Jos esimerkiksi loukkaa läheistään, syyllisyys voi auttaa huomaamaan virheen ja korjaamaan sitä. Häpeä puolestaan voi johtaa ajatukseen, että on huono ihminen tai ettei ansaitse toisten hyväksyntää.
Tämä ero on tärkeä, koska tunteet johtavat hyvin erilaisiin toimintatapoihin. Syyllisyys voi auttaa korjaamaan tilanteita. Häpeä saa usein vetäytymään ja piiloutumaan.
Miten häpeä näkyy anoreksiassa ja syömishäiriöissä?
Tutkimusten mukaan häpeä on yksi yleisimmistä ja voimakkaimmista anoreksiaan liittyvistä tunteista.
Häpeä voi näkyä ajatuksina kuten:
- En kelpaa tällaisena.
- Olen riittämätön.
- Olen epäonnistunut.
- Tuotan muille pettymyksen.
- Minussa on jotain vialla.
Monet yllättyvät kuullessaan, ettei häpeä liity välttämättä ensisijaisesti painoon tai ulkonäköön.
Taustalla voi olla paljon syvempi kokemus:
- arvottomuudesta
- epäonnistumisesta
- ulkopuolisuudesta
- kelpaamattomuudesta
- riittämättömyydestä
Painosta, kehosta tai syömisestä voi tulla näkyvä tapa käsitellä näitä vaikeita tunteita.
Syyllisyys vai häpeä: mikä niiden ero on käytännössä?
Käytännössä häpeän ja syyllisyyden ero näkyy siinä, mihin huomio suuntautuu.
Syyllisyydessä huomio kohdistuu tekoon:
Tein jotakin, joka satutti toista.
Voisinko korjata tilanteen?
Häpeässä huomio kohdistuu itseen:
Mikä minussa on vikana?
Miksi en riitä?
Mitä muut ajattelevat minusta?
Syyllisyys sisältää usein ajatuksen toisesta ihmisestä. Häpeä puolestaan kiinnittää huomion omaan riittämättömyyteen.
Tästä syystä häpeä voi tuntua niin lamaannuttavalta. Kun ongelma näyttäytyy omassa ihmisarvossa, ratkaisua on vaikea nähdä.
Miksi häpeä ylläpitää anoreksiaa ja syömishäiriötä?
Häpeä ei yleensä johda yhteyteen tai ongelmanratkaisuun. Se johtaa usein päinvastaiseen suuntaan.
Häpeä voi lisätä:
- vetäytymistä
- salailua
- itsekritiikkiä
- täydellisyyden tavoittelua
- avun välttämistä
- yksinäisyyttä
Moni syömishäiriötä sairastava tunnistaa ajatuksia kuten:
Minun pitäisi selviytyä tästä itse.
En halua olla vaivaksi.
Kukaan ei ymmärtäisi.
En ansaitse apua.
Tutkimusten perusteella häpeä voi muodostaa noidankehän. Häpeä lisää kontrollia, kontrolli lisää syömishäiriökäyttäytymistä, ja oireiden jatkuessa häpeä vahvistuu entisestään.
Voiko syyllisyys tukea anoreksiasta toipumista?
Vaikka syyllisyys tuntuu epämukavalta, sillä voi olla myös rakentava tehtävä.
Syyllisyys voi auttaa huomaamaan:
- miten oma vointi vaikuttaa läheisiin
- miten sairaus rajoittaa omaa elämää
- mitä asioita haluaisi korjata
- millaista elämää haluaisi tulevaisuudessa elää
Rakentava syyllisyys voi synnyttää halun ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista ja hakea apua.
Syyllisyys ei siis välttämättä työnnä ihmistä poispäin muista ihmisistä. Se voi myös lisätä halua rakentaa yhteyttä uudelleen.
Miten häpeä ja syyllisyys vaikuttavat ihmissuhteisiin?
Häpeä ja syyllisyys johtavat usein täysin erilaisiin sosiaalisiin seurauksiin.
Häpeä sanoo:
Piiloudu.
Älä näytä heikkouttasi.
Älä kerro miltä sinusta oikeasti tuntuu.
Syyllisyys sanoo:
Korjaa tilanne.
Keskustele.
Pyydä anteeksi.
Lähesty toista ihmistä.
Tämän vuoksi häpeä liittyy usein yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Syyllisyys puolestaan voi parhaimmillaan tukea ihmissuhteiden korjaamista.
Syömishäiriöstä toipumisen näkökulmasta tämä ero on merkittävä, sillä yhteys muihin ihmisiin on yksi tärkeimmistä toipumista tukevista tekijöistä.
Itsemyötätunto häpeän vastavoimana syömishäiriöstä toipumisessa
Häpeä ruokkii itsekritiikkiä.
Moni syömishäiriötä sairastava puhuu itselleen tavalla, jolla ei koskaan puhuisi läheiselleen:
Olen heikko.
Olen epäonnistunut.
Minun pitäisi pystyä parempaan.
Miksi en osaa tätä?
Itsemyötätunto tarkoittaa kykyä suhtautua itseensä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä, jonka tarjoaisi ystävälle vaikeassa tilanteessa.
Itsemyötätunto ei tarkoita luovuttamista, tekosyiden etsimistä tai tavoitteista luopumista.
Se tarkoittaa sen hyväksymistä, että ihmisyys sisältää virheitä, epävarmuutta, epäonnistumisia ja keskeneräisyyttä.
Monet tutkimukset ovatkin yhdistäneet matalan itsemyötätunnon suurempaan häpeään ja voimakkaampiin syömishäiriöoireisiin.
Miten häpeän kierre katkaistaan anoreksiassa?
Häpeä menettää voimaansa usein silloin, kun se tuodaan näkyväksi.
Toipumista voivat tukea esimerkiksi:
- puhuminen turvallisille ihmisille
- avun vastaanottaminen
- tunteiden sanoittaminen
- itsemyötätunnon harjoittelu
- perfektionismin tunnistaminen
- yhteyden rakentaminen muihin ihmisiin
- omien tarpeiden hyväksyminen
Tavoitteena ei ole päästä eroon kaikesta häpeästä. Jokainen ihminen kokee sitä joskus.
Keskeistä on oppia tunnistamaan, milloin häpeä alkaa ohjata elämää tavalla, joka ylläpitää sairautta ja eristää muista ihmisistä.
Yhteenveto: miksi häpeän tunnistaminen on tärkeää syömishäiriöstä toipumisessa?
Häpeä ja syyllisyys voivat tuntua samankaltaisilta tunteilta, mutta niiden vaikutukset ovat hyvin erilaisia.
Syyllisyys liittyy siihen, mitä ihminen on tehnyt.
Häpeä liittyy siihen, kuka ihminen uskoo olevansa.
Syyllisyys voi auttaa ottamaan vastuuta, korjaamaan tilanteita ja palaamaan yhteyteen muiden kanssa. Häpeä puolestaan saa usein vetäytymään, salaamaan vaikeuksia ja kantamaan kärsimystä yksin.
Tämän vuoksi syömishäiriöstä toipuminen ei ole pelkästään syömisen, painon tai käyttäytymisen muuttamista. Monelle keskeinen osa toipumista on oppia näkemään itsensä arvokkaana ihmisenä myös silloin, kun ei ole täydellinen, hallittu tai virheetön.
Lähteet
- Experiences of shame and guilt in anorexia and bulimia nervosa: A systematic review
- Shame, Guilt, and Self-Consciousness in Anorexia Nervosa
- The Role of Self-Compassion and Shame-Proneness Among Anorexia and Bulimia Nervosa
- Guilt Facets and Eating Disorder Psychopathology: An Exploratory Cross-Sectional Study Using the Moral Orientation Guilt Scale
- The relationship between shame, perfectionism and Anorexia Nervosa: A grounded theory study
