Pinnalta kurinalainen, sisältä mureneva: mitä uusi tutkimus paljastaa ylikontrollin roolista syömishäiriöissä?

Moni ajattelee syömishäiriöitä ennen kaikkea ruoan, painon tai kehonkuvan kautta.

Todellisuudessa kaksi samalla diagnoosilla elävää ihmistä voivat olla psykologisesti hyvin erilaisia.

Toinen näyttää tunteensa avoimesti, reagoi impulsiivisesti ja hakee apua herkästi.

Toinen vaikuttaa rauhalliselta, tunnolliselta ja erittäin toimintakykyiseltä, vaikka kärsii voimakkaasti.

Juuri tätä eroa tarkasteli vuonna 2025 Journal of Eating Disorders -lehdessä julkaistu tutkimus (Gilmartin ym.), jossa syömishäiriöitä tarkasteltiin persoonallisuuden ja tunnesäätelyn näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset tukevat vahvasti ajatusta siitä, että erityisesti ylikontrolli on monen syömishäiriön taustalla vaikuttava mutta usein huomaamatta jäävä tekijä.

Syömishäiriö ei aina näy ulospäin

Yksi tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista oli, että suurin osa osallistujista kuului niin sanottuun ylikontrolloituun ryhmään.

Ylikontrollille tyypillisiä piirteitä ovat:

  • perfektionismi
  • voimakas itsehillintä
  • sääntöjen tarkka noudattaminen
  • korkea vastuuntunto
  • tunteiden pidättely
  • vaikeus näyttää haavoittuvuutta
  • voimakas epäonnistumisen pelko

Ulospäin nämä ihmiset voivat näyttää erittäin hyvinvoivilta.

He käyvät töissä.

Suoriutuvat opinnoista.

Huolehtivat velvollisuuksistaan.

Noudattavat sääntöjä.

Juuri tämän vuoksi heidän kärsimyksensä jää helposti huomaamatta.

Ylikontrolli oli tutkimuksessa yleisin profiili

Tutkimuksessa osallistujat luokiteltiin kolmeen ryhmään:

Ylikontrolloitu profiili (Overcontrolled, OC)

Tälle ryhmälle olivat tyypillisiä:

  • jäykkyys
  • perfektionismi
  • korkea ahdistuneisuus
  • tunteiden pidättely
  • sosiaalinen vetäytyminen

Alikontrolloitu profiili (Undercontrolled, UC)

Tälle ryhmälle olivat tyypillisiä:

  • impulsiivisuus
  • voimakkaat tunnepurkaukset
  • riskikäyttäytyminen
  • vaikeus säädellä tunteita

Resilientti profiili

Ryhmässä ei havaittu merkittävää persoonallisuuspatologiaa.

Tutkimuksen osallistujista enemmistö kuului ylikontrolloitujen ryhmään.

Tämä tukee aiempia havaintoja siitä, että erityisesti anoreksiassa, kroonistuneissa syömishäiriöissä ja ylikontrolliin liittyvissä oirekuvissa persoonallisuuden joustamattomuus voi olla keskeinen ylläpitävä tekijä.

Suurin ero löytyi siitä, mitä tunteille tapahtuu

Tutkimuksen kiinnostavin löydös liittyi tunteiden ilmaisuun.

Ylikontrolloidut ja alikontrolloidut henkilöt kokivat usein yhtä voimakkaita tunteita.

Ero ei ollut tunteiden määrässä.

Ero oli siinä, mitä niille tehtiin.

Alikontrolloiva ihminen saattaa näyttää hädän ulospäin:

  • itkee
  • riitelee
  • hakee kontaktia
  • reagoi näkyvästi

Ylikontrolloiva ihminen tekee usein päinvastoin.

Hän:

  • peittää tuskansa
  • vetäytyy
  • yrittää pärjätä yksin
  • näyttää ulospäin rauhalliselta

Juuri tämän vuoksi vakava kärsimys voi jäädä tunnistamatta.

Miksi ylikontrolloitu syömishäiriö jää helposti huomaamatta?

Tutkimuksessa havaittiin merkittävä ongelma.

Noin kolmasosalla osallistujista itsearviointikyselyiden tulokset eivät vastanneet perusteellisen kliinisen haastattelun johtopäätöksiä.

Toisin sanoen:

pelkät kyselylomakkeet voivat aliarvioida ylikontrollin vaikeusastetta.

Ylikontrolloiva ihminen saattaa:

  • vähätellä oireitaan
  • pitää kärsimystä normaalina
  • peittää haavoittuvuuttaan
  • vastata tavalla, joka korostaa pärjäämistä

Siksi kliininen haastattelu ja syvällinen ymmärrys persoonallisuudesta ovat usein välttämättömiä.

Perfektionismi ei ollut ainoa ongelma

Moni yhdistää ylikontrollin pelkkään perfektionismiin.

Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin laajempi kokonaisuus.

Ylikontrolloituun profiiliin liittyivät muun muassa:

  • masentuneisuus
  • mielihyvän väheneminen
  • eroturvattomuus
  • vihamielisyyden kokemukset
  • emotionaalinen herkkyys
  • sitkeä takertuminen ajatuksiin ja sääntöihin

Tämä on tärkeä havainto.

Ylikontrolli ei tarkoita tunteiden vähäisyyttä.

Usein se tarkoittaa juuri päinvastaista:

voimakkaat tunteet jäävät piiloon kontrollin alle.

Miksi oikeanlainen hoito on tärkeää?

Tutkimuksen kliinisesti merkittävin havainto liittyi hoidon valintaan.

Kaikki syömishäiriöpotilaat eivät hyödy samanlaisista menetelmistä.

Alikontrolloiduilla henkilöillä ongelmana on usein liian vähäinen tunnesäätely.

Tällöin perinteinen DBT (dialektinen käyttäytymisterapia) voi olla tehokas.

Ylikontrolloiduilla ongelma on usein aivan päinvastainen:

  • liiallinen itsehillintä
  • jäykkyys
  • sosiaalinen vetäytyminen
  • tunteiden pidättely

Näissä tilanteissa RO-DKT (radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) voi vastata paremmin ongelman ytimeen.

RO-DKT:n tavoitteena ei ole lisätä kontrollia.

Sen tavoitteena on lisätä:

  • joustavuutta
  • avoimuutta
  • sosiaalista yhteyttä
  • kykyä näyttää haavoittuvuutta

Mitä tämä tarkoittaa syömishäiriöiden hoidossa?

Tutkimus haastaa ajatuksen, että syömishäiriötä voitaisiin ymmärtää pelkästään diagnoosin kautta.

Kaksi anoreksiadiagnoosin saanutta ihmistä voivat tarvita hyvin erilaista hoitoa.

Toisen ongelmana voi olla impulsiivisuus.

Toisen ongelmana voi olla äärimmäinen kontrolli.

Siksi tärkeä kysymys ei aina ole:

”Mikä diagnoosi henkilöllä on?”

Vaan:

”Millä tavalla tämä ihminen säätelee tunteitaan, ihmissuhteitaan ja käyttäytymistään?”

Yhteenveto

Gilmartinin ja kollegoiden tutkimuksen keskeinen viesti on selkeä:

Syömishäiriöiden taustalla vaikuttava persoonallisuustyyli voi olla vähintään yhtä tärkeä kuin itse diagnoosi.

Erityisesti ylikontrolloidut ihmiset näyttävät olevan vaarassa jäädä tunnistamatta, koska heidän kärsimyksensä piiloutuu usein:

  • tunnollisuuden
  • kurinalaisuuden
  • perfektionismin
  • hyvältä näyttävän toimintakyvyn

taakse.

Juuri tästä syystä syömishäiriöiden hoidossa tarvitaan enemmän kuin oireiden tarkastelua.

Tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä oireiden alla tapahtuu.

Sillä joskus kaikkein vakavimmin kärsivä ihminen on juuri se, joka näyttää ulospäin pärjäävän kaikkein parhaiten.

Scroll to Top