Mitä torjunnan jälkeen tapahtuu? Sosiaalinen ahdistuneisuus määrittää, yritämmekö korjata yhteyttä vai vetäydymmekö

Lähes jokainen ihminen tietää, miltä torjutuksi tuleminen tuntuu.

Joku ei vastaa viestiin.

Sinua ei kutsuta mukaan.

Keskustelussa tulee tunne, ettei sinua huomioida.

Ystävyyssuhde hiipuu ilman selitystä.

Moni huomaa tämän jälkeen ajattelevansa:

”Pitäisikö minun yrittää enemmän?”

Tai vaihtoehtoisesti:

”Ehkä minun kannattaa vetäytyä kokonaan.”

Vaikka torjutuksi tuleminen sattuu lähes kaikkia ihmisiä, emme reagoi siihen samalla tavalla.

Tuore tutkimus viittaa siihen, että yksi tärkeimmistä eroja selittävistä tekijöistä on sosiaalinen ahdistuneisuus.

Sama kokemus voi saada yhden ihmisen hakeutumaan lähemmäs muita ja toisen vetäytymään entistä kauemmas.

Miksi sosiaalinen torjunta tuntuu niin voimakkaalta?

Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve kuulua joukkoon.

Koko lajimme kehityshistoria on rakentunut ryhmässä elämisen ympärille.

Siksi aivomme tarkkailevat jatkuvasti kysymyksiä kuten:

  • Kuulunko joukkoon?
  • Hyväksytäänkö minut?
  • Olenko tärkeä muille?
  • Jäänkö ulkopuolelle?

Kun ihminen kokee tulevansa torjutuksi, hermosto reagoi siihen herkästi.

Se voi herättää:

  • häpeää
  • pettymystä
  • surua
  • ahdistusta
  • yksinäisyyttä

Torjunta ei siis ole pelkästään epämiellyttävä kokemus.

Se koskettaa yhtä perustavanlaatuisimmista psykologisista tarpeistamme: tarvetta kuulua muiden yhteyteen.

Miten ihmiset yleensä reagoivat torjuntaan?

Yleinen oletus voisi olla, että torjutuksi tullut ihminen vetäytyy.

Tutkimukset osoittavat kuitenkin usein päinvastaista.

Monet ihmiset pyrkivät torjunnan jälkeen aktiivisesti korjaamaan yhteyttä.

Tätä kutsutaan prososiaaliseksi käyttäytymiseksi.

Torjutuksi tullut henkilö saattaa esimerkiksi:

  • olla tavallista ystävällisempi
  • auttaa muita herkemmin
  • pyrkiä miellyttämään
  • tehdä aloitteita vuorovaikutukseen
  • yrittää vahvistaa ihmissuhteita

Aivot ikään kuin yrittävät palauttaa menetetyn yhteenkuuluvuuden tunteen.

Tuore tutkimus paljasti tärkeän eron

Radboud University Nijmegenin tutkijat Joanneke Weerdmeester ja Wolf-Gero Lange tarkastelivat pilottitutkimuksessaan sitä, miten sosiaalinen ahdistuneisuus vaikuttaa ihmisen reaktioihin torjutuksi tulemisen jälkeen.

Tutkimuksen keskeinen havainto oli selkeä:

Matala sosiaalinen ahdistuneisuus lisäsi hyvittelevää ja yhteyttä rakentavaa käyttäytymistä torjunnan jälkeen.

Korkea sosiaalinen ahdistuneisuus puolestaan esti tätä luonnollista korjausliikettä.

Toisin sanoen:

Ihmiset, jotka pelkäsivät muita vähemmän, pyrkivät torjunnan jälkeen aktiivisemmin takaisin yhteyteen.

Ihmiset, jotka kärsivät sosiaalisesta ahdistuneisuudesta, eivät tehneet tätä samalla tavalla.

Miksi sosiaalinen ahdistuneisuus estää yhteyden korjaamisen?

Tämä on tutkimuksen ehkä tärkein kysymys.

Torjutuksi tulemisen jälkeen moni ihminen ajattelee:

”Yritän vielä uudelleen.”

Sosiaalisesti ahdistunut ihminen saattaa ajatella:

”Tämä todistaa sen, mitä epäilin.”

”En kelpaa.”

”Minut torjutaan taas.”

”Parempi olla yrittämättä.”

Tällöin torjunta ei johda yhteyden rakentamiseen vaan vetäytymiseen.

Paradoksaalisesti juuri silloin, kun ihminen tarvitsisi hyväksyntää eniten, hänen on vaikeinta hakeutua muiden luo.

Miten tutkimus toteutettiin?

Tutkimukseen osallistui 34 naisopiskelijaa.

Osallistujat kirjoittivat ensin henkilökohtaisen profiilin itsestään.

Tämän jälkeen he saivat palautetta kuvitteellisilta osallistujilta.

Heidät joko:

  • hyväksyttiin täysin
  • torjuttiin yhden henkilön toimesta
  • torjuttiin kahden henkilön toimesta
  • torjuttiin kolmen henkilön toimesta

Tämän jälkeen tutkittiin, miten osallistujat suhtautuivat muihin ihmisiin.

Tutkijat mittasivat sekä tietoisia että automaattisia reaktioita.

Tietoinen käyttäytyminen ja alitajuiset reaktiot eivät olleet sama asia

Tutkimuksen kiinnostavimpiin havaintoihin kuului se, että tietoinen käyttäytyminen ja automaattiset reaktiot eivät aina kertoneet samaa tarinaa.

Osallistujat esimerkiksi arvioivat muiden töitä ja jakoivat rahaa muille ihmisille.

Näissä tietoisissa valinnoissa torjujien ja muiden ihmisten välillä ei aina näkynyt suuria eroja.

Alitajuisella tasolla tilanne oli toinen.

Kun tutkittiin automaattisia lähestymis- ja välttämisreaktioita, osallistujat erottelivat selkeästi:

  • torjujat
  • hyväksyjät
  • täysin sivulliset henkilöt

Tämä viittaa siihen, että aivomme tunnistavat sosiaalisen uhan usein tarkemmin kuin tietoinen käyttäytymisemme antaa ymmärtää.

Mitä tämä kertoo estyneestä persoonallisuudesta ja ylikontrollista?

Tutkimuksen löydökset sopivat hyvin yhteen sen kanssa, mitä tiedämme estyneestä persoonallisuudesta, ylikontrollista ja emotionaalisesta yksinäisyydestä.

Moni kaipaa syvästi yhteyttä muihin ihmisiin.

Ongelmana ei ole halun puute.

Ongelma on pelko.

Ihminen saattaa ajatella:

  • Jos lähestyn muita, minut torjutaan.
  • Jos näytän tarpeeni, petyn.
  • Jos olen haavoittuva, minua satutetaan.

Siksi hän suojelee itseään vetäytymällä.

Valitettavasti juuri tämä suojaava strategia voi ylläpitää yksinäisyyttä.

Miksi torjutuksi tuleminen satuttaa niin paljon?

Torjunta ei satuta vain siksi, että tapahtui jotain ikävää.

Se satuttaa, koska se osuu ihmisen perustarpeeseen tulla hyväksytyksi.

Sosiaalisesti ahdistuneella ihmisellä torjunta voi myös vahvistaa vanhoja uskomuksia:

  • En kelpaa.
  • Minussa on jotain vialla.
  • Muut eivät pidä minusta.

Tämän vuoksi yksi torjunnan kokemus voi tuntua paljon suuremmalta kuin itse tilanne ulkopuolisen silmissä näyttää.

Miten yhteyttä voi alkaa rakentaa uudelleen?

RO-DKT:n näkökulmasta ratkaisu ei ole täydellinen suojautuminen torjunnalta.

Sitä ei kukaan pysty välttämään.

Tärkeämpää on oppia:

  • sietämään torjutuksi tulemisen mahdollisuutta
  • näyttämään haavoittuvuutta turvallisesti
  • ottamaan pieniä sosiaalisia riskejä
  • jatkamaan yhteyden rakentamista myös epävarmuudesta huolimatta

Todellinen yhteenkuuluvuus ei synny täydellisestä suoriutumisesta.

Se syntyy siitä, että uskaltaa tulla näkyväksi myös keskeneräisenä.

Yhteenveto

Weerdmeesterin ja Langen tutkimus auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset reagoivat torjuntaan niin eri tavoin.

Tutkimuksen perusteella:

  • torjunta herättää useimmissa ihmisissä halun korjata sosiaalinen yhteys
  • matala sosiaalinen ahdistuneisuus tukee tätä hyvittelyä
  • korkea sosiaalinen ahdistuneisuus voi estää yhteyden palauttamisen
  • ihminen vetäytyy juuri silloin, kun hän tarvitsisi muita kaikkein eniten

Ehkä tutkimuksen tärkein viesti on tämä:

Sosiaalisesti ahdistunut ihminen ei vetäydy siksi, ettei hän välittäisi yhteydestä.

Hän vetäytyy siksi, että yhteys on hänelle niin tärkeä, että sen menettämisen mahdollisuus tuntuu liian kivuliaalta.

Scroll to Top