Kun hyvä terapeutti ei yritä olla oikeassa
Terapeutit käyttävät paljon aikaa oppiakseen tunnistamaan virheitä, arvioimaan riskejä ja tekemään oikeita kliinisiä päätöksiä. Se on tärkeää. Samalla saattaa kuitenkin syntyä huomaamaton ansa: alamme uskoa, että hyvä terapeutti on sellainen, joka tietää vastaukset.
RO-DKT opettaa jotakin toisenlaista.
Ehkä tärkein ammatillinen taito ei olekaan varmuus. Ehkä tärkein taito on kyky pysyä avoimena sille mahdollisuudelle, että emme vielä näe koko kuvaa.
Eettiset ongelmat eivät yleensä ole hyvän ja pahan välisiä
Moni kuvittelee eettisen dilemman tilanteeksi, jossa täytyy valita oikean ja väärän välillä.
Todellisuudessa terapeuttien vaikeimmat tilanteet näyttävät usein aivan erilaisilta.
Asiakas haluaa lopettaa hoidon.
Tukeako asiakkaan autonomiaa vai painottaa turvallisuutta?
Asiakas kertoo vaikeasta ihmissuhteesta.
Validoidaanko hänen kokemustaan vai tutkitaanko tilanteesta myös vaihtoehtoisia näkökulmia?
Terapeutti huomaa tehneensä virheen.
Puolustaudutaanko vai otetaanko vastuu?
Kyse ei yleensä ole siitä, että toinen vaihtoehto olisi hyvä ja toinen paha. Yleensä vastakkain ovat kaksi tärkeää arvoa.
Juuri siksi eettinen työ on niin haastavaa.
Suurin uhka ei ole moraalin puute
Useimmat terapeutit haluavat tehdä hyvää.
Eettiset ongelmat eivät yleensä synny välinpitämättömyydestä vaan siitä, että tulemme liian varmoiksi omasta näkökulmastamme.
Saatamme ajatella:
- Tiedän mistä tässä asiakkaassa on kyse.
- Tiedän mikä auttaisi häntä.
- Tiedän kuka on tässä tilanteessa oikeassa.
RO-DKT:ssa tätä haastetaan nöyrän avoimuuden käsitteellä.
Nöyrä avoimuus ei tarkoita epävarmuutta tai osaamattomuutta.
Se tarkoittaa kykyä sanoa:
”Tämä on tämänhetkinen ymmärrykseni. Mutta olen valmis muuttamaan sitä, jos saan lisää tietoa.”
Uhka kaventaa ajattelua
Kun ihminen kokee uhkaa, ajattelu muuttuu.
Tämä koskee asiakkaita, mutta myös terapeutteja.
Kun pelkäämme virheitä, valituksia, kritiikkiä tai epäonnistumista, mielemme alkaa helposti etsiä nopeaa varmuutta.
Silloin:
- teemme hätiköityjä johtopäätöksiä
- näemme sen, mitä odotamme näkevämme
- puolustamme omia näkemyksiämme
- menetämme uteliaisuutemme
RO-DKT:n näkökulmasta hyvä päätöksenteko ei synny uhkatilassa.
Se syntyy silloin, kun pystymme säilyttämään uteliaisuuden myös epävarmuuden keskellä.
Kun validointi ei olekaan ratkaisu
Tämä voi tuntua yllättävältä.
Monet terapeutit ovat oppineet, että validointia kannattaa käyttää mahdollisimman paljon.
Ylikontrolloitujen asiakkaiden kohdalla tilanne ei kuitenkaan ole aina näin yksinkertainen.
Kuvitellaan asiakas, joka välttää työpaikan kahvitaukoja, koska ei halua vaivata muita.
Jos terapeutti vastaa:
”Ymmärrän hyvin. Sosiaaliset tilanteet voivat olla raskaita.”
asiakas saattaa saada epäsuoran viestin siitä, että vetäytyminen on paras ratkaisu.
RO-DKT:ssa terapeutti voi sen sijaan sanoa:
”Samaan aikaan ihmiset jäivät ilman mahdollisuutta oppia tuntemaan sinua.”
Tällainen vastaus ei vähennä kärsimyksen ymmärtämistä, mutta se kutsuu tarkastelemaan käyttäytymisen seurauksia uudesta näkökulmasta.
Hyvä konsultaatio ei anna vastauksia
Toinen kiinnostava kysymys liittyy konsultaatioon.
Joskus kysymme kollegalta neuvoa, mutta emme oikeasti etsi uutta näkökulmaa.
Ehkä haluamme vain kuulla:
”Teit oikein.”
Tai:
”Minäkin olisin tehnyt samalla tavalla.”
RO-DKT:n hengessä paras konsultaatio tekee jotain muuta.
Se auttaa huomaamaan asioita, joita emme itse näe.
Hyvän konsultaation jälkeen emme välttämättä tunne itseämme oikeammaksi.
Mutta ymmärrämme tilanteen paremmin.
Moraalinen kauneus vastaanottotyössä
Eettinen keskustelu keskittyy usein virheisiin.
RO-DKT muistuttaa myös toisesta puolesta.
Ihmisissä on valtavasti hyvää.
Joskus asiakas kertoo pyytäneensä anteeksi läheiseltään.
Joskus vuosia vetäytynyt ihminen ottaa ensimmäisen riskin ja kertoo aidosti tunteistaan.
Joskus perfektionismista kärsivä asiakas sallii ensimmäistä kertaa itsensä olla epätäydellinen.
Nämä ovat pieniä hetkiä.
Silti niissä näkyvät rohkeus, haavoittuvuus ja yhteyden kaipuu.
RO-DKT:ssa tätä voidaan kutsua moraaliseksi kauneudeksi.
Se muistuttaa meitä siitä, että ihmiset eivät ole vain oireitaan, puolustuskeinojaan tai ongelmiaan.
Ihmisillä on myös hämmästyttävä kyky kasvaa.
Lopuksi
Ehkä tärkein eettinen kysymys terapiassa ei ole:
”Mikä on oikea vastaus?”
Vaan:
”Mitä en vielä näe?”
Kun terapeutti säilyttää uteliaisuutensa, kykenee tunnistamaan omat sokeat pisteensä ja on valmis oppimaan myös omista virheistään, syntyy jotakin arvokasta.
Ei täydellisyyttä.
Mutta viisautta.
Ja usein juuri se auttaa asiakasta kaikkein eniten.
Mediferro uskoo, että terapeuttinen kasvu ei synny täydellisestä osaamisesta vaan rohkeudesta pysyä avoimena. Radikaali avoimuus ei ole vain RO-DKT:n taito. Se voi olla myös tapa kohdata toinen ihminen.