Estynyt persoonallisuus ei johdu liian vähäisestä itsehillinnästä – vaan joskus päinvastoin

(Miksi estyneen persoonallisuuden hoidossa ei aina tarvita lisää itseluottamusta, vaan enemmän joustavuutta?)

Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä ajattelee, että ongelmana on liian vähäinen rohkeus, heikko itsetunto tai liian suuri sosiaalinen ahdistus.

Nämä tekijät ovat usein osa kokonaisuutta, mutta ne eivät välttämättä selitä ilmiön ydintä.

Viime vuosina estynyttä persoonallisuushäiriötä on alettu tarkastella myös toisesta näkökulmasta: mitä jos ongelmana ei ole liian vähäinen kontrolli vaan liiallinen kontrolli?

Tämä näkökulma on keskeinen radikaalisti avoimessa dialektisessa käyttäytymisterapiassa (RO-DKT), joka on kehitetty erityisesti ihmisille, joiden elämässä korostuvat ylikontrolli, jäykkyys, tunneilmaisun pidättäminen ja vaikeus muodostaa läheisiä yhteyksiä muihin ihmisiin.

Mitä ylikontrolli tarkoittaa?

Ylikontrolli ei tarkoita sitä, että ihminen olisi dominoiva tai kontrolloisi muita ihmisiä.

Useimmiten ylikontrolli kohdistuu omaan itseen.

Se voi näkyä esimerkiksi:

• voimakkaana itsehillintänä
• tunteiden pidättämisenä
• virheiden välttelynä
• perfektionismina
• varovaisuutena
• riskien välttelynä
• vaikeutena näyttää haavoittuvuutta
• vaikeutena pyytää apua

Monet estyneestä persoonallisuudesta kärsivät ovat ulospäin hyvin tunnollisia, vastuullisia ja harkitsevia.

Samalla he saattavat kärsiä syvästä yksinäisyydestä.

Estynyt persoonallisuus on pohjimmiltaan yhteysongelma

Estyneestä persoonallisuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ahdistukseen.

Todellisuudessa yksi suurimmista ongelmista on usein emotionaalinen yksinäisyys.

Moni tunnistaa itsestään kokemuksen:

”Olen ihmisten keskellä, mutta kukaan ei oikeasti tunne minua.”

Yhteyttä muihin ei estä kiinnostuksen puute.

Päinvastoin.

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivillä on usein vahva tarve kuulua joukkoon, tulla hyväksytyksi ja kokea läheisyyttä.

Silti heidän voi olla vaikea näyttää toisille ihmisille sitä, mitä heidän sisällään tapahtuu.

Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu vaaralliselta?

Monille estyneestä persoonallisuudesta kärsiville tunteet eivät ole vain tunteita.

Ne voivat tuntua uhkilta.

Esimerkiksi:

• surun näyttäminen voi tuntua heikkoudelta
• tarpeiden ilmaiseminen voi tuntua itsekkäältä
• pettymyksen kertominen voi tuntua vaaralliselta
• kiukun näyttäminen voi tuntua väärältä

Tämän seurauksena ihminen alkaa kontrolloida itseään yhä enemmän.

Hän oppii:

• pidättelemään itseään
• tarkkailemaan itseään
• sensuroimaan itseään
• piilottamaan haavoittuvuutensa

Ulkopuolelta tämä voi näyttää rauhallisuudelta.

Sisäisesti se voi tuntua jatkuvalta ponnistelulta.

Kun ajatuksia on helppo sanoittaa, mutta tunteita ei

Monilla estyneestä persoonallisuudesta kärsivillä esiintyy aleksitymiaa eli vaikeutta tunnistaa ja nimetä omia tunteitaan.

Tällöin ihminen saattaa puhua paljon:

• tapahtumista
• faktoista
• syistä
• seurauksista
• analyyseistä

Mutta vähän siitä, mitä hän tuntee.

Esimerkiksi:

”Ymmärrän täysin miksi olen ahdistunut.”

ei ole sama asia kuin:

”Olen pettynyt.”

Moni huomaa olevansa erinomainen analysoimaan itseään mutta paljon heikompi kokemaan itseään.

Miksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat niin paljon?

Estynyt ihminen ei ainoastaan tarkkaile muita.

Hän tarkkailee jatkuvasti itseään.

Esimerkiksi keskustelun aikana mielessä voi pyöriä:

• Sanonko jotain typerää?
• Vaikuttaako ääneni oudolta?
• Huomaako toinen jännitykseni?
• Loukkasinko jotakuta?
• Pitäisikö minun sanoa jotain muuta?

Tällainen jatkuva itsensä monitorointi kuluttaa valtavasti energiaa.

Yhteyden sijasta huomio kohdistuu itsensä kontrollointiin.

Miksi yksinäisyys säilyy, vaikka ympärillä on ihmisiä?

RO-DKT:n näkökulmasta ongelman ytimessä ei ole ahdistus vaan sosiaalisen yhteyden puute.

Yhteyttä rakennetaan ihmisten välillä ennen kaikkea:

• ilmeillä
• eleillä
• haavoittuvuudella
• tunteiden ilmaisulla
• aitoudella

Kun ihminen jatkuvasti kontrolloi itseään, nämä luonnolliset yhteyden signaalit jäävät helposti piiloon.

Muut ihmiset eivät välttämättä näe hänen pelkoaan, suruaan, lämpöään tai kaipuutaan yhteyteen.

Tämän seurauksena hän jää yksin, vaikka yrittää kovasti tulla hyväksytyksi.

Miksi lisää itsehillintää ei tarvita?

Monet terapiamuodot keskittyvät auttamaan ihmisiä hallitsemaan tunteitaan paremmin.

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän ongelma on usein päinvastainen.

Hän on jo hallinnut itseään vuosia.

Ehkä jopa vuosikymmeniä.

Ongelma ei välttämättä ole liian vähäinen kontrolli.

Ongelma voi olla se, että kontrolli on muuttunut niin voimakkaaksi, ettei aito yhteys muihin enää pääse syntymään.

Mitä toipuminen tarkoittaa?

Toipuminen ei tarkoita hallinnan menettämistä.

Se tarkoittaa joustavuuden lisääntymistä.

Vähitellen ihminen voi harjoitella:

• näyttämään tunteitaan
• kertomaan tarpeistaan
• pyytämään apua
• ottamaan sosiaalisia riskejä
• sietämään keskeneräisyyttä
• olemaan vähemmän täydellinen

Monelle kaikkein haastavin harjoitus ei ole rohkeus.

Se on haavoittuvuus.

Voiko yhteys muihin vahvistua?

Kyllä voi.

Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä huomaa toipumisen aikana jotakin yllättävää.

Ihmiset eivät yleensä kiinny meihin siksi, että olemme täydellisiä.

Ihmiset kiintyvät meihin usein silloin, kun uskallamme näyttää olevamme ihmisiä.

Kun kontrolli hieman hellittää, tilalle voi vähitellen tulla jotain uutta:

• aitoutta
• läheisyyttä
• joustavuutta
• yhteenkuuluvuutta

Ja juuri nämä ovat usein niitä asioita, joita estynyt ihminen on koko ajan kaivannut.