Miksi anoreksiassa ajatukset eivät jätä rauhaan?

Moni anoreksiaa sairastava kuvaa samaa kokemusta:

”Ajattelen ruokaa koko ajan.”

Ajatukset voivat pyöriä aamusta iltaan ruoan, liikunnan, painon, kalorien tai oman suoriutumisen ympärillä. Vaikka henkilö yrittäisi keskittyä opiskeluun, työhön, ystäviin tai harrastuksiin, mieli palaa yhä uudelleen samoihin teemoihin.

Moni kokee tämän turhauttavana.

Ajatukset eivät tunnu omalta valinnalta. Ne ilmestyvät mieleen yhä uudelleen, vaikka niistä haluaisi päästä eroon.

Miksi näin tapahtuu?

Viime vuosien tutkimukset viittaavat siihen, että anoreksiassa kyse ei ole pelkästään syömiseen liittyvistä ajatuksista. Taustalla voi olla laajempi ilmiö, johon liittyvät märehtiminen, huolestuminen, epävarmuuden sietämättömyys, perfektionismi ja ylikontrolli.

Kyse ei yleensä ole vain ruoasta

Moni ulkopuolinen ajattelee, että anoreksiassa ajatukset pyörivät jatkuvasti ruoan ympärillä siksi, että henkilö haluaa laihtua.

Todellisuus on usein monimutkaisempi.

Ajatukset voivat koskea esimerkiksi:

• omaa riittävyyttä
• virheiden tekemistä
• epäonnistumista
• hallinnan menettämistä
• tulevaisuutta
• muiden ihmisten arvioita

Ruoka, paino tai liikunta voivat muodostua tavaksi käsitellä näitä huolia.

Siksi ajatukset eivät välttämättä katoa, vaikka jokin yksittäinen ruokaan liittyvä ongelma ratkeaisi.

Mitä märehtiminen tarkoittaa?

Märehtiminen tarkoittaa sitä, että mieli palaa samaan asiaan uudelleen ja uudelleen ilman, että tilanteeseen löytyy ratkaisua.

Esimerkiksi:

• Miksi söin tuon?
• Miksi en pystynyt kontrolloimaan itseäni paremmin?
• Mikä minussa on vikana?
• Miksi en onnistunut?

Märehtiminen tuntuu usein ongelman ratkaisemiselta.

Todellisuudessa se yleensä lisää ahdistusta.

Ajatus ei johda ratkaisuun vaan alkaa kiertää samaa kehää.

Huolestuminen on märehtimisen serkku

Jos märehtiminen kohdistuu menneeseen, huolestuminen suuntautuu tulevaisuuteen.

Tyypillisiä ajatuksia voivat olla:

• Entä jos lihon?
• Entä jos menetän kontrollin?
• Entä jos syön liikaa?
• Entä jos epäonnistun?

Mieli yrittää valmistautua mahdollisiin uhkiin.

Ongelma on, että tulevaisuutta ei voi koskaan hallita täydellisesti.

Siksi huolestumiselle ei yleensä löydy loppupistettä.

Esimerkki: Yksi ateria voi käynnistää tuntien mittaisen ajatusten ketjun

Kuvitellaan henkilö, joka syö lounaalla jotakin suunnittelematonta.

Ateria kestää 20 minuuttia.

Ajattelu voi jatkua loppupäivän:

• Söinkö liikaa?
• Entä jos arvioin annoskoon väärin?
• Pitäisikö minun liikkua enemmän?
• Miksi en ollut tarkempi?
• Mitä tästä seuraa huomenna?

Varsinainen tapahtuma kestää hetken.

Ajatukset voivat viedä mukanaan tuntikausia.

Usein juuri tämä tekee anoreksiasta niin uuvuttavan.

Miksi mieli takertuu juuri näihin ajatuksiin?

Yksi selitys löytyy epävarmuuden sietämättömyydestä.

Monille anoreksiaa sairastaville epävarmuus tuntuu erittäin vaikealta.

Epävarmuudessa ei ole varmaa vastausta.

Ei tiedä varmasti:

• mitä kehossa tapahtuu
• mitä painolle tapahtuu
• mitä tulevaisuudessa tapahtuu
• oliko päätös oikea

Märehtiminen ja huolestuminen voivat tuntua yritykseltä löytää täydellinen varmuus.

Valitettavasti täydellistä varmuutta ei yleensä löydy.

Siksi ajattelu jatkuu.

Entä jos ajatukset ovatkin yritys välttää tunteita?

Tutkimuksissa on havaittu, että osa ihmisistä käyttää ajattelua keinona käsitellä vaikeita tunteita.

Tällöin mielen huomio siirtyy pois tunteesta ja kohti analysointia.

Esimerkiksi surun, yksinäisyyden tai pelon sijaan mieli alkaa pohtia:

• kaloreita
• liikuntamääriä
• painoa
• ruokailusuunnitelmia

Tämä voi hetkellisesti tuntua helpottavalta.

Samalla yhteys varsinaiseen tunnekokemukseen jää helposti heikommaksi.

Miksi ajatukset pahenevat usein aliravitsemuksessa?

Aivot tarvitsevat energiaa toimiakseen normaalisti.

Pitkittynyt aliravitsemus vaikuttaa myös ajatteluun.

Monet sairastuneet kuvaavat, että:

• joustava ajattelu vaikeutuu
• ajatukset jumittuvat helpommin
• samat teemat toistuvat jatkuvasti
• päätösten tekeminen vaikeutuu

Tämän vuoksi osa pakonomaisesta ajattelusta voi liittyä itse sairauden biologisiin vaikutuksiin.

Kyse ei siis ole pelkästään tahdonvoimasta tai asenteesta.

Miksi ajatukset eivät lopu, vaikka tietäisi niiden olevan epätosia?

Tämä on yksi anoreksian turhauttavimmista piirteistä.

Moni tietää järjellä esimerkiksi:

• ettei yksi ateria aiheuta merkittävää muutosta
• ettei yksi välipala ole vaarallinen
• ettei yksi lepopäivä romahduta kuntoa

Silti ahdistus voi jatkua.

Tämä kertoo siitä, että anoreksiassa ei ole kyse vain tiedosta.

Emotionaalinen turvajärjestelmä toimii usein eri tavalla kuin looginen ymmärrys.

Siksi pelkkä tiedon lisääminen ei aina riitä muuttamaan kokemusta.

Miten ajatuksista voi päästä irti?

Moni yrittää päästä eroon ajatuksista väittelemällä niiden kanssa.

Usein tämä kuitenkin lisää niiden voimaa.

Toipumisessa tavoitteena ei yleensä ole ajatusten täydellinen katoaminen.

Tärkeämpi tavoite voi olla oppia suhtautumaan niihin eri tavalla.

Esimerkiksi:

• huomata ajatus ilman välitöntä reagointia
• sietää epävarmuutta ilman varmistelua
• antaa ajatuksen tulla ja mennä
• suunnata huomio takaisin nykyhetkeen

Paradoksaalisesti ajatukset alkavat usein menettää voimaansa silloin, kun niiden kanssa ei enää jatkuvasti taistella.

Yhteenveto

Anoreksiassa ajatukset eivät usein jätä rauhaan siksi, että mieli yrittää jatkuvasti ratkaista jotakin, mitä ei voi ratkaista täydellisellä kontrollilla.

Märehtiminen, huolestuminen, perfektionismi, epävarmuuden sietämättömyys ja ylikontrolli voivat muodostaa kierteen, jossa ajatukset palaavat yhä uudelleen samoihin teemoihin.

Siksi anoreksiasta toipuminen ei tarkoita pelkästään ruokailun muuttamista.

Monelle se tarkoittaa myös uuden suhteen rakentamista omiin ajatuksiin.

Oivallusta siitä, että kaikkia ajatuksia ei tarvitse ratkaista, kaikkia epävarmuuksia ei tarvitse poistaa eikä kaikkea elämässä voi kontrolloida.

Juuri siinä voi alkaa löytyä enemmän vapautta kuin yhdessäkään täydellisesti lasketussa kalorissa.

Lähteet

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599