Miksi yksi kalori voi tuntua tärkeämmältä kuin yksi ystävyyssuhde?

Anoreksiaa tarkastellaan usein syömisen, painon tai kehonkuvan näkökulmasta. Moni sairastunut tunnistaa kuitenkin kokemuksen, jota on paljon vaikeampi selittää.

Ystävä kutsuu kahville.

Perheenjäsen ehdottaa yhteistä ravintolakäyntiä.

Työkaveri pyytää lounaalle.

Sisimmässä herää välittömästi kysymys:

”Entä jos en tiedä tarkasti, mitä syön?”

Samalla yksi kalori, yksi ateria tai yksi poikkeama suunnitelmasta voi alkaa tuntua tärkeämmältä kuin hetki toisen ihmisen kanssa.

Miten tähän tilanteeseen päädytään?

Kyse ei yleensä ole siitä, etteivät ihmissuhteet olisi tärkeitä. Usein kyse on siitä, että anoreksia alkaa vähitellen opettaa aivoille, että kontrolli on turvallisempaa kuin yhteys toisiin ihmisiin.

Yksikään ihminen ei sairastu siksi, että pitäisi kaloreista

Harva sairastuu anoreksiaan ajatellen:

”Haluan viettää elämäni laskemalla kaloreita.”

Useimmiten syömisen kontrollointi alkaa ratkaisuna johonkin muuhun.

Se voi tarjota:

• tunnetta hallinnasta
• ennustettavuutta
• turvallisuutta
• onnistumisen kokemuksia
• helpotusta ahdistukseen

Aluksi kontrolli voi jopa tuntua toimivan.

Mitä tarkemmin sääntöjä noudattaa, sitä turvallisemmalta olo saattaa hetken tuntua.

Aivot oppivat nopeasti yhdistämään kontrollin turvallisuuteen.

Ihmissuhteet sisältävät jotain, mitä anoreksia pelkää

Ihmissuhteet ovat arvokkaita, mutta niihin liittyy myös epävarmuutta.

Kukaan ei voi täysin kontrolloida:

• mitä toinen ihminen ajattelee
• miten toinen reagoi
• mitä keskustelussa tapahtuu
• millaisia tunteita kohtaaminen herättää

Ylikontrolliin taipuvaiselle mielelle tämä voi tuntua haastavalta.

Kalorien laskeminen on ennustettavaa.

Ystävyyssuhteet eivät ole.

Ruokavaaka antaa tarkat numerot.

Ihmissuhteet eivät anna.

Siksi mieli voi alkaa suosia asioita, joihin liittyy vähemmän epävarmuutta.

Esimerkki: Kahvikutsu

Kuvitellaan henkilö, joka saa viestin ystävältään:

”Lähdetkö kahville?”

Ulkopuolinen näkee kutsun mukavana asiana.

Sairastuneen mielessä voi käynnistyä täysin erilainen prosessi:

• Mitä siellä on tarjolla?
• Tarvitseeko minun syödä?
• Entä jos tarjolla on leivonnaisia?
• Entä jos en tiedä kaloreita?
• Entä jos syön enemmän kuin suunnittelin?
• Entä jos menetän kontrollin?

Ystävän tapaamisen ilon syrjäyttää vähitellen tarve hallita epävarmuutta.

Lopputuloksena henkilö saattaa jäädä kotiin.

Ei siksi, ettei ystävä olisi tärkeä.

Vaan siksi, että ahdistus tuntuu liian suurelta.

Kun turvallisuus alkaa rakentua väärään paikkaan

Tutkimuksissa on havaittu, että anoreksiaan liittyy usein voimakasta ylikontrollia, perfektionismia ja epävarmuuden sietämättömyyttä.

Tällöin turvallisuuden tunne alkaa vähitellen rakentua asioiden ympärille, joita voi mitata, ennakoida ja hallita.

Esimerkiksi:

• paino
• kalorit
• liikunta
• ruoka-annokset
• päivittäiset rutiinit

Ongelma on, että nämä asiat eivät koskaan tarjoa pysyvää turvallisuutta.

Kun yksi tavoite saavutetaan, mieli alkaa etsiä seuraavaa hallittavaa asiaa.

Mitä enemmän sairaus voimistuu, sitä enemmän elämä kaventuu

Moni anoreksiasta toipunut kuvaa jälkikäteen samaa ilmiötä.

Aluksi sairaus vaikutti vain syömiseen.

Vähitellen se alkoi vaikuttaa:

• ystävyyssuhteisiin
• parisuhteeseen
• opiskeluun
• työhön
• harrastuksiin
• vapaa-aikaan

Kahvilakäynnit jäivät pois.

Juhlat jäivät väliin.

Yhteiset ateriat vähenivät.

Spontaanit hetket katosivat.

Elämä alkoi pyöriä yhä enemmän sääntöjen ympärillä.

Ystävyyssuhde sisältää jotain, mitä kalori ei koskaan voi antaa

Yksi kalori tarjoaa korkeintaan hetkellisen turvallisuuden tunteen.

Ystävyyssuhde voi tarjota:

• lohtua
• hyväksyntää
• läheisyyttä
• merkityksellisyyttä
• yhteenkuuluvuutta

Juuri nämä tekijät ovat tutkimusten mukaan olennaisia ihmisen psykologiselle hyvinvoinnille.

Silti anoreksian aikana ne voivat jäädä taka-alalle, koska kontrollin tarjoama turvallisuus tuntuu välittömämmältä.

Kun anoreksiasta tulee osa identiteettiä

Pitkittyneessä anoreksiassa sairaus voi alkaa vaikuttaa myös siihen, miten ihminen näkee itsensä.

Mieleen voi syntyä ajatuksia kuten:

• Olen kurinalainen.
• Olen vahva.
• Olen se, joka pystyy kontrolloimaan itseään.
• Minun täytyy pärjätä yksin.

Tällöin kontrollista ei tule pelkkä käyttäytymistapa.

Siitä tulee osa identiteettiä.

Jos kontrollista luopuu, voi syntyä pelottava kysymys:

”Kuka minä olen ilman tätä?”

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi toipuminen ei ole vain syömisen muuttamista.

Mitä toipuminen usein vaatii?

Toipuminen tarkoittaa usein sitä, että turvallisuutta aletaan rakentaa uudelleen.

Vähitellen huomio siirtyy pois siitä, mitä voi kontrolloida, kohti sitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi:

• yhteistä kahvihetkeä ystävän kanssa
• spontaania ravintolakäyntiä
• syntymäpäiväjuhliin osallistumista
• yhteistä ateriaa perheen kanssa
• uuden ruoan kokeilemista

Nämä tilanteet eivät harjoita vain syömistä.

Ne harjoittavat myös epävarmuuden sietämistä, joustavuutta ja yhteyttä toisiin ihmisiin.

Entä jos ystävyyssuhteet tuntuvat vaikeilta?

Moni ylikontrolliin taipuvainen ihminen kokee syvää yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi ihmisiä.

Tämä ei johdu siitä, ettei hän välittäisi muista.

Usein kyse on siitä, että omien tunteiden näyttäminen, avun pyytäminen tai keskeneräisyyden paljastaminen tuntuu vaikealta.

Siksi toipumisessa tärkeä tavoite ei ole vain syödä enemmän.

Yhtä tärkeää voi olla opetella:

• vastaanottamaan tukea
• näyttämään tunteita
• pyytämään apua
• olemaan yhteydessä muihin ihmisiin

Yhteenveto

Anoreksian aikana yksi kalori voi alkaa tuntua tärkeämmältä kuin yksi ystävyyssuhde.

Ei siksi, että ihmissuhteet olisivat menettäneet arvonsa.

Vaan siksi, että sairaus alkaa vähitellen opettaa, että kontrolli on turvallisempaa kuin epävarmuus.

Todellinen toipuminen ei usein tarkoita pelkästään suhteen muuttamista ruokaan.

Se tarkoittaa myös sitä, että elämässä alkaa jälleen olla tilaa ihmisille, yhteydelle, spontaaniudelle ja asioille, joita ei voi mitata tai laskea.

Lopulta harva muistelee elämäänsä kaloreiden kautta.

Useimmat muistavat ihmiset, jotka kulkivat rinnalla silloin, kun elämä oli vaikeinta.

Lähteet

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599