Miksi en pysty lopettamaan ajattelemista?

Kun ongelma ei ole ajatus, vaan se mitä teet ajatuksillesi

”Miksi ajattelen tätä koko ajan?”

”Miksi en vain osaa päästää irti?”

”Tiedän, ettei tästä ole hyötyä, mutta silti pyörittelen samaa asiaa tuntikausia.”

Moni tunnistaa tämän kokemuksen.

Työpäivä päättyy, mutta mieli ei.

Yksi keskustelu.

Yksi virhe.

Yksi ruokavalinta.

Yksi epävarmuus.

Ja yhtäkkiä huomaat käyneesi samaa asiaa läpi kymmeniä tai jopa satoja kertoja.

Useimmat yrittävät ratkaista ongelman muuttamalla ajatuksiaan.

Mutta entä jos ongelma ei olekaan ajattelun sisältö?

Entä jos ongelma liittyy siihen, miten suhtaudut ajatuksiisi?

Tätä kysymystä tutkitaan metakognitiivisessa teoriassa, joka tarjoaa kiinnostavan näkökulman myös perfektionismiin, ortoreksiaan, OCPD-piirteisiin ja ylikontrolliin.

Mitä metakognitio tarkoittaa?

Metakognitio tarkoittaa yksinkertaisesti:

ajatuksia ajatuksista.

Kyse ei ole niinkään siitä, mitä mielessä käy, vaan siitä, miten tulkitset ja käsittelet omia ajatuksiasi.

Esimerkiksi:

Ajatus:

”Söinköhän tänään liikaa?”

Metakognitio:

”Minun täytyy selvittää tämä varmasti.”

Tai:

Ajatus:

”Entä jos tein virheen?”

Metakognitio:

”En voi rentoutua ennen kuin olen käynyt tämän vielä kerran läpi.”

Varsinainen ongelma ei usein ole ensimmäinen ajatus.

Ongelma alkaa siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Kaikilla on outoja ajatuksia

Tämä on tärkeä ymmärtää.

Kaikilla ihmisillä on:

  • huolia
  • epäilyksiä
  • outoja mielikuvia
  • kiusallisia muistoja
  • pelottavia ajatuksia

Tutkimusten mukaan ei-toivottujen ajatusten määrä ei eroa kovin paljon eri ihmisten välillä.

Ero löytyy siitä, miten niihin suhtaudutaan.

Yksi ihminen voi ajatella:

”Tulipa erikoinen ajatus.”

Ja jatkaa päiväänsä.

Toinen ajattelee:

”Miksi ajattelin näin?”

”Mitä tämä kertoo minusta?”

”Pitäisikö minun huolestua?”

”Täytyy ymmärtää tämä.”

Sama ajatus.

Täysin erilainen seuraus.

Miksi jotkut ihmiset jäävät jumiin ajatuksiinsa?

Moni ylikontrolloiva tai perfektionistinen ihminen pitää ajatuksia tärkeinä signaaleina.

Ajatus ei ole vain ajatus.

Se on asia, joka täytyy:

  • ymmärtää
  • ratkaista
  • analysoida
  • tarkistaa
  • korjata

Juuri tämä käynnistää loputtoman ajattelun kierteen.

Ei siksi, että ihminen ajattelisi enemmän kuin muut.

Vaan siksi, että hän yrittää tehdä ajatuksille jatkuvasti jotain.

Huoliajattelu tuntuu hyödylliseltä

Tämä on yksi syy siihen, miksi murehtiminen on niin sitkeää.

Se tuntuu järkevältä.

Moni uskoo esimerkiksi:

  • Jos ajattelen tarpeeksi, löydän ratkaisun.
  • Jos huolehdin tarpeeksi, vältän virheet.
  • Jos analysoin vielä vähän, saan varmuuden.
  • Jos tarkistan asian uudelleen, voin rauhoittua.

Ongelma on, että täydellinen varmuus ei koskaan saavu.

Mieli pyytää aina vielä yhden kierroksen.

Ja sitten vielä yhden.

Mitä enemmän yrität kontrolloida ajatuksia, sitä enemmän huomaat ne

Kokeile hetken ajan olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia.

Mitä tapahtui?

Useimmat ihmiset ajattelevat juuri sitä.

Tätä kutsutaan joskus paradoksaaliseksi vaikutukseksi.

Kun yritämme aktiivisesti estää tiettyä ajatusta, mieli joutuu jatkuvasti tarkkailemaan, onko ajatus paikalla.

Seurauksena ajatus pysyy mielessä entistä vahvemmin.

Sama mekanismi näkyy monessa mielenterveyden ongelmassa.

Mitä enemmän ihminen yrittää olla ajattelematta jotakin, sitä enemmän hän huomaa ajattelevansa sitä.

Perfektionismi ruokkii yliajattelua

Perfektionismi ei tarkoita vain korkeita tavoitteita.

Usein siihen liittyy myös vaikeus sietää epävarmuutta.

Mieli alkaa kysyä jatkuvasti:

  • Teinkö tämän varmasti oikein?
  • Olisinko voinut tehdä paremmin?
  • Jäikö jotain huomaamatta?
  • Mitä muut mahtavat ajatella?

Tällöin ajattelu ei enää palvele ongelmanratkaisua.

Se toimii yrityksenä lievittää epävarmuutta.

Koska epävarmuutta ei voi koskaan poistaa kokonaan, ajattelu jatkuu.

Ortoreksiassa mieli alkaa kontrolloida ruokaa

Ortoreksiassa tämä näkyy usein ruokaan kohdistuvana jatkuvana analysointina.

Ihminen saattaa käyttää suuren osan päivästä pohtimalla:

  • mitä söi
  • mitä aikoo syödä
  • oliko ruoka tarpeeksi terveellistä
  • pitäisikö jotakin korjata

Ulkopuolinen näkee ruokavalion.

Sisäisesti ongelma liittyy usein tarpeeseen saavuttaa täydellinen varmuus.

OCPD:ssä ajattelu muuttuu turvallisuusjärjestelmäksi

Pakko-oireiselle persoonallisuudelle (OCPD) tyypillinen ajattelu voi kuulostaa esimerkiksi tältä:

  • Jos suunnittelen kaiken hyvin, olen turvassa.
  • Jos tarkistan tarpeeksi monta kertaa, virheitä ei tule.
  • Jos kontrolloin itseäni riittävästi, mitään pahaa ei tapahdu.

Aluksi tämä voi tuntua toimivalta.

Ongelma on, että mieli alkaa vähitellen vaatia yhä suurempaa varmuutta.

Täydellistä varmuutta ei kuitenkaan ole olemassa.

Miksi en pysty vain päästämään irti?

Koska osa sinusta uskoo, ettei se ole turvallista.

Moni kuvittelee, että liiallinen ajattelu johtuu heikosta itsekurista.

Todellisuudessa kyse on usein päinvastaisesta.

Yrität kontrolloida itseäsi erittäin paljon.

Yrität ratkaista epävarmuuden ajattelemalla lisää.

Yrität sammuttaa tulipaloa bensiinillä.

Miten ajattelun kehä katkeaa?

Metakognitiivisessa terapiassa ja monissa moderneissa terapiamuodoissa yksi keskeinen ajatus on tämä:

Ajatuksia ei tarvitse ratkaista.

Niitä ei tarvitse poistaa.

Niitä ei tarvitse todistaa vääriksi.

Ajatuksen voi huomata ilman, että siihen lähtee mukaan.

Esimerkiksi:

Ajatus:

”Entä jos söin väärin?”

Vanha tapa:

Analysoi asiaa seuraavat 30 minuuttia.

Joustavampi tapa:

”Huomaan ajattelevani tätä.”

Ja sen jälkeen huomio takaisin siihen, mitä olit tekemässä.

Yksinkertaista.

Mutta usein yllättävän vaikeaa.

Todellinen ongelma ei ehkä ole ajatus

Moni käyttää valtavasti energiaa yrittäessään saada mieleensä oikeita ajatuksia.

Entä jos tavoite on väärä?

Entä jos hyvinvointi ei synny siitä, että päässäsi liikkuu vain järkeviä, rauhallisia ja myönteisiä ajatuksia?

Entä jos hyvinvointi syntyy siitä, ettei jokainen ajatus vaadi toimintaa?

Mielen joustavuus ei tarkoita mielen täydellistä rauhaa.

Se tarkoittaa kykyä jatkaa elämää myös silloin, kun mielessä on epävarmuutta.

Yhteenveto

Jos tunnet ajattelevasi jatkuvasti samoja asioita, ongelma ei välttämättä ole ajattelun määrä.

Ongelma voi olla tapa, jolla suhtaudut ajatuksiisi.

Perfektionismissa, OCPD:ssä, ortoreksiassa ja ylikontrollissa näkyy usein sama ilmiö:

  • ajatuksia analysoidaan liikaa
  • epävarmuutta yritetään ratkaista ajattelemalla
  • mieltä pyritään kontrolloimaan jatkuvasti

Ja juuri silloin mieli alkaa pyöriä loputtomasti.

Ehkä tärkein kysymys ei ole:

”Miten saan nämä ajatukset loppumaan?”

Vaan:

”Voisinko antaa ajatusten olla olemassa ilman, että minun tarvitsee ratkaista niitä?”

Usein juuri siitä alkaa todellinen psykologinen joustavuus.

Scroll to Top