Miksi maailma tuntuu jakautuneelta? Polarisaatio, mustavalkoinen ajattelu ja tarve olla oikeassa

Moni kokee, että maailma on muuttunut viime vuosina jyrkemmäksi. Sosiaalisessa mediassa käydään kovia taisteluita. Politiikka jakaa ihmisiä. Perheissä vältellään tiettyjä aiheita. Työpaikoilla varotaan sanomasta väärää asiaa. Miksi erilaiset mielipiteet tuntuvat nykyään niin usein johtavan vastakkainasetteluun?

Ehkä todellinen kysymys ei olekaan se, miksi ihmiset ovat eri mieltä.

Ehkä tärkeämpi kysymys on:

Miksi meidän on niin vaikea uskoa, että toisella ihmisellä voi olla erilainen mielipide olematta huono ihminen?

Polarisaatio alkaa usein paljon lähempää kuin luulemme

Kun puhumme polarisaatiosta, ajattelemme helposti politiikkaa, mediaa tai yhteiskuntaa.

Todellisuudessa sama ilmiö näkyy päivittäin tavallisissa ihmissuhteissa.

Ajattele hetkeä, jolloin joku sanoi jotain, mistä olit vahvasti eri mieltä.

Mitä tapahtui mielessäsi?

Uteliaisuus vai puolustautuminen?

Kiinnostus vai ärsyyntyminen?

Halusitko ymmärtää vai vakuuttaa?

Usein emme huomaa, kuinka nopeasti aivomme tekevät johtopäätöksiä toisista ihmisistä.

Erilainen mielipide muuttuu hetkessä merkiksi siitä, millainen toinen ihminen on.

Ja silloin keskustelu ei enää koske asiaa.

Se alkaa koskea ihmisen arvoa.

”Me vastaan ne” -ajattelu on ihmiselle luonnollista

Ihmiset ovat aina muodostaneet ryhmiä.

Ryhmät ovat auttaneet selviytymään, tekemään yhteistyötä ja rakentamaan yhteisöjä.

Ongelmat alkavat silloin, kun oma ryhmä alkaa tuntua automaattisesti hyvältä ja toinen ryhmä automaattisesti huonolta.

Silloin syntyy ajattelutapa, jota voisi kutsua:

”Me vastaan ne.”

Me olemme järkeviä.

Me olemme hyviä.

Me näemme asiat oikein.

Ja he ovat ongelma.

Tällainen ajattelu voi tuntua turvalliselta, mutta sillä on hinta.

Se vähentää uteliaisuutta.

Se vähentää empatiaa.

Ja ennen kaikkea se vähentää mahdollisuutta oppia uutta.

Miksi erilaiset mielipiteet tuntuvat henkilökohtaisilta?

Moni kokee voimakasta ärtymystä kohdatessaan mielipiteen, joka haastaa omat arvot tai maailmankuvan. Tällöin kyse ei ole pelkästään eriävästä näkemyksestä. Aivot voivat tulkita tilanteen uhkana omalle identiteetille, yhteisölle tai turvallisuuden tunteelle. Mitä tärkeämmäksi jokin asia koetaan, sitä vaikeampi siihen liittyvää erimielisyyttä voi olla käsitellä rauhallisesti.

Moraalinen tuomitseminen tuntuu hyvältä mutta harvoin ratkaisee mitään

Toisen ihmisen tuomitseminen voi antaa hetkellisen kokemuksen varmuudesta.

Jos toinen on väärässä, meidän ei tarvitse sietää epävarmuutta.

Jos toinen on paha, meidän ei tarvitse yrittää ymmärtää häntä.

Jos toinen on täysin väärässä, meidän ei tarvitse tarkastella omaa näkökulmaamme.

Siksi moraalinen tuomitseminen tuntuu usein helpottavalta.

Ongelma on, että se harvoin johtaa yhteyteen.

Kun ihminen kokee tulevansa tuomituksi, hän harvoin alkaa kuunnella.

Useimmiten hän alkaa puolustautua.

Ja niin kaksi ihmistä päätyy puhumaan yhä kovempaa, mutta kuuntelemaan yhä vähemmän.

Miksi ihmiset eivät enää neuvottele vaan taistelevat?

Monet keskustelut alkavat nykyään ikään kuin ne olisivat oikeudenkäyntejä.

Toinen osapuoli ei ole ihminen, jota yritetään ymmärtää.

Hänestä tulee vastustaja.

Tavoitteena ei ole löytää yhteistä maaperää.

Tavoitteena on voittaa.

Kun keskustelusta tulee kilpailu, uteliaisuus katoaa.

Silloin kysymykset muuttuvat väitteiksi:

  • ”Miten näet tämän asian?” muuttuu muotoon ”Et voi oikeasti ajatella noin.”
  • ”Kerro lisää” muuttuu muotoon ”Olet väärässä.”
  • ”Yritän ymmärtää” muuttuu muotoon ”Yritän kumota.”

Tällainen keskustelukulttuuri ei lisää ymmärrystä.

Se lisää vastakkainasettelua.

Entä jos kumpikaan ei ole täysin oikeassa?

Tämä on monelle vaikea ajatus.

Erityisesti silloin, kun kyse on tärkeistä ja tunteita herättävistä aiheista.

Usein haluamme uskoa, että maailmassa on selkeä jako oikeaan ja väärään.

Todellisuus on kuitenkin usein monimutkaisempi.

Kaksi ihmistä voi:

  • olla eri mieltä
  • pitää erilaisia asioita tärkeinä
  • painottaa eri arvoja

ja silti molemmat voivat toimia vilpittömässä uskossa.

Tämän hyväksyminen ei tarkoita omista arvoista luopumista.

Se tarkoittaa valmiutta nähdä, että toisella ihmisellä voi olla erilainen näkökulma ilman, että hän on paha, tyhmä tai pahantahtoinen.

Maailma on harvoin täysin mustavalkoinen.

Ylikontrolli ja tarve olla oikeassa

Ylikontrolloivat henkilöt ovat tunnollisia, vastuullisia ja haluavat tehdä asiat oikein.

Nämä ovat vahvuuksia.

Samaan aikaan voimakas tarve olla oikeassa voi joskus tehdä elämästä raskasta.

Jos jokaisessa keskustelussa on löydettävä oikea vastaus, erilaiset mielipiteet voivat alkaa tuntua uhkaavilta.

Jos jokin asia tuntuu väärältä, voi olla vaikea sietää sitä, että toinen ajattelee toisin.

Silloin keskustelu muuttuu helposti yhteistyöstä taisteluksi.

Miten RO-DKT auttaa näkemään harmaan sävyjä?

RO-DKT:n (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) yksi keskeinen ajatus on, että psykologinen joustavuus auttaa ihmisiä rakentamaan parempia ihmissuhteita.

Joustavuus ei tarkoita omista arvoista luopumista.

Se tarkoittaa kykyä pitää mielessä mahdollisuus, että oma näkökulma ei ole koko totuus.

RO-DKT kannustaa kysymään:

  • Mitä minä saatan jättää huomaamatta?
  • Mitä toinen ihminen näkee, mitä itse en näe?
  • Voisiko tässä tilanteessa olla useampi ymmärrettävä näkökulma?

Tällaista asennetta kutsutaan joskus viisaaksi nöyryydeksi.

Se ei ole itsensä vähättelyä.

Se on valmiutta oppia.

Empatia ei tarkoita samaa kuin samaa mieltä oleminen

Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä.

Moni pelkää, että toisen ihmisen ymmärtäminen tarkoittaa hänen kanssaan samaa mieltä olemista.

Näin ei ole.

Voimme ymmärtää ihmisen kokemusta hyväksymättä hänen tekojaan.

Voimme kuunnella ilman että muutamme mielipidettämme.

Voimme osoittaa empatiaa ilman että luovumme omista arvoistamme.

Itse asiassa juuri tämä tekee aidosta empatiasta niin voimakasta.

Mitä tapahtuisi, jos olisimme hieman uteliaampia?

Kuvittele, että seuraavan kerran kohdatessasi mielipiteen, joka herättää voimakkaan reaktion, pysähtyisit hetkeksi.

Sen sijaan että miettisit, miksi toinen on väärässä, kysyisit:

”Mikä elämässäsi on saanut sinut ajattelemaan näin?”

Usein vastauksen takaa löytyy jotakin yllättävää.

Kokemuksia.

Pettymyksiä.

Pelkoja.

Arvoja.

Toiveita.

Asioita, jotka tekevät ihmisestä paljon enemmän kuin hänen mielipiteensä.

Pysähdy hetkeksi tämän kysymyksen äärelle

Onko elämässäsi joku ihminen, jonka kanssa olet eri mieltä tärkeästä asiasta?

Mitä tapahtuisi, jos yrittäisit seuraavan kerran ymmärtää hänen näkökulmaansa puolustamatta omaasi heti?

Et ehkä muuta hänen mielipidettään.

Hän ei ehkä muuta sinun mielipidettäsi.

Mutta jotain muuta voi tapahtua.

Yhteys voi vahvistua.

Ja juuri yhteyden puute on usein se, mikä tekee maailmasta niin jakautuneen tuntuisen.

Yhteys rakentuu usein uteliaisuudesta

Polarisaation vastakohta ei välttämättä ole yksimielisyys. Usein se on uteliaisuus. Kun ihminen uskaltaa hetkeksi luopua tarpeesta vakuuttaa ja siirtyy ymmärtämään, syntyy mahdollisuus todelliseen yhteyteen. Juuri tällainen yhteys on yksi psykologisen hyvinvoinnin tärkeimmistä rakennusaineista.

Kaipaatko apua joustavuuden lisäämiseen tai ylikontrollin ymmärtämiseen?

Voimakas mustavalkoinen ajattelu, tarve olla oikeassa, ihmissuhdevaikeudet ja sosiaalinen vetäytyminen voivat liittyä ylikontrolliin.

Mediferrossa tarjoamme RO-DKT-terapiaa (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia), joka on kehitetty erityisesti ylikontrolliin liittyvien ongelmien hoitoon. RO-DKT auttaa lisäämään psykologista joustavuutta, avoimuutta palautteelle sekä kykyä rakentaa läheisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita.

👉 Tutustu Mediferron palveluihin tai varaa arviointikäynti. Joskus hyvinvointi ei lisäänny olemalla enemmän oikeassa, vaan olemalla enemmän yhteydessä.

Usein kysytyt kysymykset polarisaatiosta ja mustavalkoisesta ajattelusta

Mitä polarisaatio tarkoittaa?

Polarisaatio tarkoittaa ilmiötä, jossa ihmiset tai ryhmät ajautuvat yhä kauemmas toisistaan näkemyksissään ja alkavat nähdä vastapuolen aiempaa kielteisemmässä valossa.

Mitä mustavalkoinen ajattelu on?

Mustavalkoisessa ajattelussa asioita tarkastellaan helposti joko oikeina tai väärinä, hyvinä tai huonoina, ilman mahdollisuutta harmaan sävyille.

Voiko ylikontrolli lisätä vastakkainasettelua?

Kyllä. Voimakas tarve tehdä asiat oikein ja välttää virheitä voi vaikeuttaa epävarmuuden sietämistä ja lisätä tarvetta nähdä oma näkökulma ainoana oikeana vaihtoehtona.

Tarkoittaako empatian osoittaminen sitä, että olen samaa mieltä?

Ei. Empatia tarkoittaa toisen kokemuksen ymmärtämisen yrittämistä. Se ei edellytä saman mielipiteen jakamista.

 

Scroll to Top