Miksi terapeuttien konsultaatio on enemmän kuin ongelmanratkaisua?

Moni terapeutti ajattelee konsultaation olevan paikka, jossa etsitään ratkaisuja vaikeisiin asiakastilanteisiin. Todellisuudessa hyvä konsultaatio on paljon enemmän. Se on myös paikka, jossa tutkimme omia sokeita pisteitämme, puolustautumistamme ja tarvetta olla oikeassa.

Terapeutin työ on täynnä tilanteita, joissa yksiselitteisesti oikeaa ratkaisua ei ole.

Pitäisikö asiakkaan toivetta kunnioittaa vai haastaa sitä?

Pitäisikö jatkaa avohoitoa vai suositella vaativampaa hoitoa?

Milloin asiakkaan kärsimystä tulee helpottaa ja milloin on tärkeää pysyä muutosta tukevalla linjalla?

Nämä tilanteet eivät yleensä ratkea pelkän osaamisen avulla.

Niissä tarvitaan myös eettistä harkintaa.

Siksi laadukas konsultaatio on yksi tärkeimmistä potilasturvallisuuden, ammatillisen kasvun ja eettisen työskentelyn välineistä.

Mitä terapeutin kannattaa tutkia konsultaatiossa?

Kun terapeutti tuo tilanteen konsultaatioon, huomio kohdistuu usein asiakkaaseen.

RO-DKT:n (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) näkökulmasta yhtä tärkeää on kuitenkin tutkia terapeuttia itseään.

  • Mitä tunteita asiakas minussa herättää?
  • Mitä toivon tilanteelta?
  • Mitä pelkään?
  • Mitä yritän välttää?
  • Miten omat arvoni vaikuttavat arviooni?

Usein vaikeimmissa tilanteissa terapeuttia eivät kuormita ainoastaan asiakkaan ongelmat vaan asiakkaan herättämät moraaliset tunteet.

Voimme esimerkiksi tuntea:

  • ärtymystä
  • avuttomuutta
  • huolta
  • pettymystä
  • pelkoa
  • sääliä
  • syyllisyyttä
  • häpeää

Nämä tunteet ovat inhimillisiä.

Ongelmat alkavat vasta silloin, kun emme huomaa niiden vaikuttavan päätöksiimme.

Yleisimmät virheet terapeuttisessa konsultaatiossa

Etiikan asiantuntijat ovat kuvanneet kolme hyvin tavallista tapaa lähestyä konsultaatiota.

1. ”Kerro minulle, mitä minun pitää tehdä”

Joskus konsultaatiopyynnön taustalla on voimakas epävarmuus.

Terapeutti toivoo, että joku muu ottaisi vastuun vaikeasta päätöksestä.

Taustalla voi olla ajatus:

”Jos toinen sanoo näin, en voi tehdä väärää ratkaisua.”

Tällöin konsultaatiosta tulee helposti vastuun siirtämistä.

Todellisuudessa konsultaation tarkoitus ei ole vapauttaa terapeuttia vastuusta vaan auttaa häntä pohtimaan tilannetta laajemmin.

2. ”Minulla on tämä jo hallussa”

Toinen ääripää on näennäinen konsultaatio.

Terapeutti tuo tilanteen ryhmään, mutta ei tosiasiassa ole kiinnostunut palautteesta.

Konsultaation tarkoituksena on lähinnä osoittaa, että asia on käsitelty.

Usein tämä näkyy vähäisenä uteliaisuutena tai nopeina vastauksina kaikkiin kysymyksiin.

Taustalla voi olla vaikeus sietää epävarmuutta tai virheen mahdollisuutta.

3. ”Sanokaa, että en tehnyt mitään väärää”

Joskus konsultaation todellinen tavoite on saada helpotusta syyllisyyteen tai häpeään.

Terapeutti kertoo tilanteen toivoen saavansa vakuutuksen siitä, että kaikki meni oikein.

Tällöin palautteen vastaanottaminen voi muuttua vaikeaksi.

Konsultaatio alkaa muistuttaa enemmän lohdutuksen hakemista kuin yhteistä tutkimista.

Mikä on tärkein kysymys konsultaatiossa?

Ehkä tärkein konsultaatiokysymys ei ole:

”Mikä on oikea ratkaisu?”

Vaan:

”Mitä minulta jää mahdollisesti  huomaamatta?”

Tämä on eettisen nöyryyden ytimessä.

Jokaisella terapeutilla on sokeita pisteitä.

Ne eivät johdu huonosta ammattitaidosta.

Ne johtuvat siitä, että olemme ihmisiä.

Miksi rehellisyys konsultaatiossa on tärkeää?

Me kaikki haluamme näyttää hyvältä.

Myös terapeutit.

Konsultaatiotiimissä saatamme huomaamattamme:

  • jättää kertomatta jonkin olennaisen yksityiskohdan
  • korostaa omia onnistumisiamme
  • selittää pois virheemme
  • esittää tilanteen hieman edullisemmassa valossa

Useimmiten tämä ei ole tietoista.

Taustalla on täysin inhimillinen tarve tulla nähdyksi osaavana, eettisenä ja ammattitaitoisena.

Juuri siksi hyvä konsultaatio tarvitsee turvallisuutta.

Turvallisessa konsultaatiossa on mahdollista sanoa:

”En tiedä, toiminko tässä hyvin.”

”Luulen vältteleväni jotakin.”

”Pelkään tämän asiakkaan kanssa virheen tekemistä.”

Tällaiset hetket ovat usein ammatillisen kasvun kannalta arvokkaampia kuin yksikään täydellisesti hoidettu tapaus.

Miksi virheiden välttäminen ei yksin riitä?

Moni terapeutti on saanut etiikkakoulutuksensa pääasiassa riskien kautta.

Mitä ei saa tehdä.

Miten välttää valituksia.

Miten minimoida virheet.

Tämä on tärkeää.

Mutta jos eettinen ajattelu perustuu yksinomaan virheiden välttämiseen, työskentelystä tulee helposti varovaista, jäykkää ja puolustautuvaa.

RO-DKT:ssa  korostetaan  positiivista etiikkaa.

Sen keskeinen kysymys on:

”Mitä hyvää voimme saada aikaan?”

Tämä näkökulma muuttaa keskustelun sävyä.

Sen sijaan että kysymme:

”Miten vältän ongelmat?”

voimme kysyä:

”Mikä palvelisi asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla?”

Miksi konsultaatio parantaa potilasturvallisuutta?

Terapeutin työ sisältää väistämättä tilanteita, joissa päätöksiä tehdään epävarmuuden keskellä. Konsultaatio auttaa tunnistamaan vaihtoehtoisia näkökulmia, ehkäisee yksipuolisia tulkintoja ja vähentää riskiä, että asiakkaan hoito rakentuu yhden ihmisen sokeiden pisteiden varaan.

Potilasturvallisuuden näkökulmasta konsultaatio ei ole merkki epävarmuudesta vaan ammattitaidosta. Kyky pyytää kollegiaalista näkökulmaa vaikeissa tilanteissa on yksi tärkeimmistä vastuullisen kliinisen työn piirteistä.

Eettinen nöyryys on ammatillinen vahvuus

Terapeuteilta odotetaan asiantuntijuutta.

Joskus tämä luo paineen näyttää varmalta.

Todellisuudessa parhaat kliinikot eivät ole niitä, jotka ovat aina varmoja.

He ovat niitä, jotka osaavat tunnistaa epävarmuuden.

Eettinen nöyryys tarkoittaa kykyä:

  • tunnistaa omat rajoitteensa
  • vastaanottaa palautetta
  • muuttaa mielipidettään uuden tiedon perusteella
  • pysyä uteliaana
  • hyväksyä keskeneräisyys

Se ei vähennä ammatillista uskottavuutta.

Päinvastoin.

Se tekee kliinisestä työstä turvallisempaa sekä asiakkaalle että terapeutille.

Kysymykset, jotka syventävät terapeuttista konsultaatiota

Seuraavan kerran konsultaatiotiimiin mennessäsi kokeile tuoda pöydälle myös seuraavat kysymykset:

  • Mitä tunnen tätä asiakasta kohtaan?
  • Mitä pelkään tässä tilanteessa?
  • Mitä ratkaisua toivon salaa?
  • Millaista kuvaa yritän antaa itsestäni?
  • Mitä en ehkä haluaisi kertoa konsultaatiotiimille?
  • Mitä sellaista muut voisivat nähdä, mitä itse en näe?

Juuri näiden kysymysten äärellä konsultaatio muuttuu ongelmanratkaisusta ammatilliseksi kasvuksi.

Ja ehkä juuri siellä syntyy kaikkein eettisin terapeuttinen työ.

 

Scroll to Top