Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu niin vaikealta?
Kun muut näkevät pärjäävän ihmisen, mutta kukaan ei näe, kuinka vaikealta sisällä tuntuu
”Pystyn puhumaan työasioista. Pystyn auttamaan muita. Pystyn kuuntelemaan ystäviäni. Mutta kun pitäisi kertoa omista tunteistani, sanat katoavat.”
Moni tunnistaa tämän kokemuksen.
Ulospäin elämä voi näyttää hyvältä.
Työt hoituvat.
Velvollisuudet tulevat tehdyiksi.
Muut pitävät sinua vahvana, tunnollisena ja luotettavana.
Silti sisällä voi olla aivan toisenlainen todellisuus.
Saatat kantaa:
- ahdistusta
- surua
- yksinäisyyttä
- riittämättömyyden tunnetta
- pelkoa siitä, ettei kukaan todella tunne sinua
Juuri tämä ristiriita on monille ylikontrollista, perfektionismista, syömishäiriöistä tai jatkuvasta suorittamisesta kärsiville tuttu.
Ongelmana ei aina ole tunteiden puute.
Ongelmana voi olla se, että niitä on vaikea näyttää.
Et ehkä ole oppinut, että tunteet ovat turvallisia
Harva syntyy pelkäämään tunteitaan.
Useimmiten kyse on siitä, mitä ihminen on oppinut vuosien aikana.
Monet ovat saaneet suoria tai epäsuoria viestejä, kuten:
- älä vaivaa muita
- pärjää itse
- älä näytä heikkoutta
- pidä ongelmat omana tietonasi
- ole vahva
Nämä viestit voivat tehdä ihmisestä selviytyjän.
Mutta samalla ne voivat opettaa, että haavoittuvuus on vaarallista.
Silloin tunteiden näyttäminen ei tunnu yhteyden mahdollisuudelta.
Se tuntuu riskiltä.
Tunteiden näyttämisen pelko ei yleensä liity tunteisiin
Tämä on tärkeä oivallus.
Monet eivät pelkää itse tunnetta.
He pelkäävät sitä, mitä tapahtuu, jos joku muu näkee sen.
Ajatukset voivat kuulua esimerkiksi:
- Mitä jos olen liikaa?
- Mitä jos vaikutan heikolta?
- Mitä jos toinen torjuu minut?
- Mitä jos menetän arvostuksen?
Siksi ihminen yrittää pitää kaiken hallinnassa.
Ulospäin hän näyttää rauhalliselta.
Sisällä hän saattaa tehdä valtavan määrän töitä peittääkseen sen, miltä oikeasti tuntuu.
Miksi muiden tunteet näyttävät helpommilta?
Moni ylikontrolloitu ihminen pohtii tätä.
”Miksi muut osaavat puhua tunteistaan niin helposti?”
Kyseessä on usein havaintoharha.
Näemme muiden ihmisten ulkopuolen.
Koemme oman sisäpuolemme.
Näemme toisten itsevarmat hetket.
Tunnemme oman epävarmuutemme.
Vertailu ei ole reilu.
Moni ympärilläsi saattaa kokea täsmälleen samoja pelkoja kuin sinä.
He vain näyttävät niitä hieman enemmän.
Mitä enemmän piilotat tunteitasi, sitä yksinäisemmäksi voit tuntea itsesi
Tämä on yksi merkittävimmistä tutkimushavainnoista ylikontrollin alueella.
Moni uskoo, että tunteiden piilottaminen suojaa ihmissuhteita.
Todellisuudessa se voi tehdä yhteydestä vaikeampaa.
Kuvitellaan kaksi ihmistä.
Ensimmäinen sanoo:
”Olen epävarma tästä.”
”Minua jännittää.”
”Tämä on minulle vaikeaa.”
Toinen kertoo vain faktat eikä näytä sisäistä kokemustaan.
Molemmat voivat olla yhtä ahdistuneita.
Silti ensimmäiseen ihmiseen syntyy usein vahvempi yhteys.
Miksi?
Koska yhteys syntyy siitä, että toinen ihminen näkee jotakin aitoa.
Ihmiset eivät kiinny täydellisyyteen
Moni perfektionisti yrittää tiedostamattaan tehdä itsestään hyväksyttävämmän näyttämällä mahdollisimman vähän keskeneräisyyttä.
Paradoksi on, että ihmiset eivät yleensä kiinny täydellisyyteen.
He kiintyvät aitouteen.
He muistavat ihmisen, joka uskaltaa sanoa:
”Minulla on ollut raskasta.”
Tai:
”En ole varma osaanko.”
Tai:
”Tarvitsisin vähän apua.”
Juuri nämä hetket luovat läheisyyttä.
Miksi anoreksiassa tunteet jäävät usein piiloon?
Monet anoreksiaa sairastavat ovat erittäin herkkiä ihmisiä.
Herkkä ihminen ei kuitenkaan aina näytä herkältä.
Tutkimuksissa on havaittu, että monilla anoreksiaa sairastavilla on vaikeuksia:
- tunnistaa omia tunteitaan
- nimetä niitä
- ilmaista niitä
- pyytää apua
Tunteet eivät puutu.
Niille ei vain löydy helposti sanoja.
Silloin ahdistus voi muuttua kontrolliksi.
Suru voi muuttua vetäytymiseksi.
Turvattomuus voi muuttua syömishäiriöoireiksi.
”Minä en tarvitse ketään”
Moni ylikontrolloitu ihminen sanoo pärjäävänsä yksin.
Ja usein hän pärjääkin.
Ainakin ulospäin.
Sisällä voi kuitenkin olla voimakas kaipuu:
- tulla ymmärretyksi
- tulla nähdyksi
- saada tukea
- kuulua joukkoon
Tässä syntyy ristiriita.
Ihminen tarvitsee yhteyttä.
Mutta yhteyden rakentaminen vaatii haavoittuvuutta.
Ja juuri sitä hän pelkää.
Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu fyysisesti vaikealta?
Moni kuvaa kokemusta hyvin konkreettisesti:
- kurkku menee lukkoon
- sanat katoavat
- sydän hakkaa
- tekee mieli vaihtaa puheenaihetta
- tekee mieli vetäytyä
Tämä ei ole merkki heikkoudesta.
Kyse on hermoston tavasta suojella sinua.
Jos olet vuosia oppinut, että haavoittuvuus on vaarallista, aivot alkavat reagoida siihen samalla tavalla kuin muuhunkin uhkaan.
Suoja on ymmärrettävä.
Mutta pitkällä aikavälillä se voi estää sitä, mitä kaikkein eniten tarvitset.
RO-DKT:n näkökulma: tunteet ovat myös sosiaalisia signaaleja
RO-DKT:ssa tunteita ei nähdä vain sisäisinä kokemuksina.
Ne ovat myös sosiaalisia signaaleja.
Kasvonilmeet, äänenpainot ja tunteiden näkyminen kertovat toisille ihmisille:
- mitä tarvitsemme
- miltä meistä tuntuu
- miten he voivat lähestyä meitä
Kun tunteet jäävät jatkuvasti piiloon, myös nämä viestit jäävät lähettämättä.
Tällöin muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, mitä sisällä tapahtuu.
Eivät siksi, etteivät välittäisi.
Vaan siksi, etteivät he saa siitä tietoa.
Tunteiden näyttäminen ei ole hallinnan menettämistä
Moni pelkää tätä.
Ajatus voi olla:
”Jos alan puhua tunteistani, kaikki romahtaa.”
Näin tapahtuu hyvin harvoin.
Tunteiden näyttäminen ei tarkoita hallinnan menettämistä.
Se tarkoittaa sitä, että joku muu saa nähdä hieman enemmän todellisuudestasi.
Ei kaikkea.
Ei kerralla.
Mutta enemmän kuin ennen.
Ja juuri siitä luottamus rakentuu.
Miten oppii näyttämään tunteita?
Ei pakottamalla itseään täysin avoimeksi.
Muutos alkaa yleensä pienistä hetkistä.
Esimerkiksi:
- kertomalla olevansa väsynyt
- sanomalla ääneen olevansa epävarma
- pyytämällä apua
- kertomalla pettymyksestä
- kertomalla tarvitsevansa toista ihmistä
Jokainen tällainen hetki opettaa aivoille jotakin uutta:
Haavoittuvuus ei aina johda hylkäämiseen.
Entä jos juuri tämä puuttuu elämästäsi?
Moni syömishäiriöstä, perfektionismista tai ylikontrollista toipuva huomaa lopulta saman asian.
Ongelmana ei ollut vain kontrolli.
Eikä vain suorittaminen.
Eikä vain oireet.
Taustalla oli myös vaikeus tulla nähdyksi sellaisena kuin todella on.
Kun ihminen uskaltaa näyttää vähän enemmän todellisesta kokemuksestaan, yksinäisyys alkaa usein helpottaa.
Ja hyvin usein juuri siinä alkaa myös todellinen toipuminen.
Yhteenveto
Jos tunteiden näyttäminen tuntuu vaikealta, sinussa ei ole mitään vialla.
Todennäköisesti olet oppinut suojaamaan itseäsi tavalla, joka on joskus ollut tärkeä.
Ongelma on, että sama suoja voi myöhemmin estää läheisyyttä.
Siksi toipuminen ei aina tarkoita enemmän itsekuria.
Joskus se tarkoittaa vähemmän piiloutumista.
Tunteiden näyttäminen ei ole heikkoutta.
Se on tapa tulla löydetyksi.
Ja usein juuri siitä alkaa yhteys, jota olet ehkä kaivannut pitkään.
