Miksi vihamielisyys muovaa nuoren aivoja eri tavalla kuin hylkääminen? 3 yllättävää aivotutkimuksen löydöstä
Nuoruudessa ihmissuhteet eivät tunnu tärkeiltä. Ne ovat tärkeitä.
Ystäväpiiri, hyväksytyksi tuleminen, ryhmään kuuluminen ja toisten mielipiteet vaikuttavat nuoruudessa voimakkaammin kuin monessa muussa elämänvaiheessa.
Siksi myös sosiaalinen kipu voi tuntua erityisen voimakkaalta.
Mutta reagoivatko nuoren aivot samalla tavalla kaikkiin kielteisiin sosiaalisiin kokemuksiin?
Tuoreen pitkittäistutkimuksen mukaan eivät.
Tutkimus osoittaa, että koettu vihamielisyys ja koettu hylätyksi tuleminen näyttävät vaikuttavan kehittyviin aivoihin eri tavoin. Erityisesti vihamielinen ympäristö näyttää muuttavan sitä, miten aivojen keskeiset verkostot kommunikoivat keskenään.
Sosiaalinen kipu ei ole aivoille yhdentekevää
Ihminen on biologisesti sosiaalinen laji.
Aivomme seuraavat jatkuvasti kysymyksiä kuten:
- Kuulunko joukkoon?
- Olenko turvassa?
- Hyväksytäänkö minut?
- Onko ympärilläni uhkia?
Nuoruudessa nämä kysymykset korostuvat entisestään, koska aivot käyvät läpi voimakasta kehitysvaihetta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta erilaista sosiaalisen kivun muotoa:
Koettu vihamielisyys
Nuori kokee, että ympäristö suhtautuu häneen vihamielisesti, uhkaavasti tai aggressiivisesti.
Koettu hylkääminen
Nuori kokee jäävänsä ulkopuolelle tai ilman toivomiaan sosiaalisia suhteita.
Vaikka molemmat satuttavat, aivot eivät näyttäisi käsittelevän niitä samalla tavalla.
Löydös 1: Vihamielisyys muutti aivojen kehitystä, pelkkä ulkopuolelle jääminen ei
Tutkimuksen yllättävin havainto liittyi juuri tähän eroon.
Nuorilla, jotka kokivat enemmän vihamielisyyttä, havaittiin ajan myötä muutoksia aivojen tärkeimpien verkostojen välisessä toiminnallisessa yhteydessä.
Pelkkä kokemus ulkopuolelle jäämisestä ei ennustanut samanlaisia muutoksia.
Tämä ei tarkoita, etteikö hylätyksi tuleminen sattuisi.
Tutkimuksen perusteella aivot näyttävät kuitenkin tulkitsevan suoran vihamielisyyden vakavammaksi uhkasignaaliksi kuin passiivisemman torjunnan.
Kehittyvän hermoston näkökulmasta joku, joka vaikuttaa aktiivisesti uhkaavalta, saattaa vaatia enemmän jatkuvaa valppautta kuin pelkkä ulkopuolelle jääminen.
Löydös 2: Aivojen hälytysjärjestelmä alkaa tehdä tiiviimpää yhteistyötä muiden verkostojen kanssa
Tutkimuksessa tarkasteltiin niin sanottua kolmen verkoston mallia.
Nämä verkostot ovat mukana lähes kaikessa psykologisessa toiminnassa.
Salienssiverkosto
Tämä on aivojen hälytysjärjestelmä.
Sen tehtävä on tunnistaa:
- mikä on tärkeää
- mikä vaatii huomiota
- mikä voi olla uhka
Toiminnanohjausverkosto
Tämä verkosto auttaa:
- keskittymään
- tekemään päätöksiä
- säätelemään käyttäytymistä
- hillitsemään impulsseja
Lepotilaverkosto
Tämä liittyy:
- minäkuvaan
- omien ajatusten pohtimiseen
- muistojen käsittelyyn
- muiden ihmisten aikomusten tulkintaan
Tutkimuksessa havaittiin, että vihamielisyyttä kokevien nuorten aivoissa salienssiverkosto alkoi kytkeytyä vahvemmin sekä toiminnanohjausverkostoon että lepotilaverkostoon.
Yksinkertaistettuna:
aivojen hälytysjärjestelmä alkoi saada enemmän vaikutusvaltaa sekä ajatteluun että käyttäytymiseen.
Mitä tämä voi tarkoittaa arjessa?
Tutkimus ei mitannut suoraan oireita, mutta löydöksistä voidaan tehdä kiinnostavia päätelmiä.
Jos hälytysjärjestelmä on jatkuvasti aktiivinen, nuori voi alkaa:
- tarkkailla ympäristöään tavallista enemmän
- tulkita tilanteita helposti uhkaaviksi
- pohtia jatkuvasti muiden aikomuksia
- jäädä kiinni huolta lisääviin ajatuksiin
- käyttää paljon energiaa turvallisuuden arvioimiseen
Kyse ei välttämättä ole ylitulkinnasta.
Voi olla, että aivot ovat yksinkertaisesti sopeutuneet ympäristöön, jossa valppaudesta on tullut tarpeellinen selviytymiskeino.
Löydös 3: Kyse ei välttämättä ole vauriosta vaan selviytymiskeinosta
Tutkimuksen ehkä tärkein viesti liittyy siihen, miten löydöksiä pitäisi tulkita.
Aivokuvissa nähdyt muutokset voidaan helposti nähdä merkkinä siitä, että jotakin on mennyt rikki.
Tutkijat eivät kuitenkaan tee tällaista johtopäätöstä.
Pikemminkin he ehdottavat, että kyse voi olla sopeutumisesta.
Jos nuori elää ympäristössä, jossa hän kokee jatkuvaa vihamielisyyttä, aivojen kannattaa biologisesti:
- havaita uhkia nopeammin
- pysyä valppaana
- ennakoida vaaroja
- reagoida herkemmin sosiaalisiin riskeihin
Tämä voi olla lyhyellä aikavälillä hyödyllistä.
Pitkittyessään jatkuva hälytystila voi kuitenkin kuormittaa sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia.
Mitä tämä kertoo kiusaamisesta ja vihamielisestä ilmapiiristä?
Tutkimuksen löydökset tukevat ajatusta, että nuoren kokema vihamielisyys ei ole vain hetkellinen tunne.
Se voi liittyä siihen, miten kehittyvät aivot organisoivat toimintaansa.
Siksi esimerkiksi:
- kiusaaminen
- jatkuva arvostelu
- vihamielinen vuorovaikutus
- pelon ilmapiiri
- sosiaalinen uhkailu
eivät ole vähäpätöisiä kokemuksia.
Ne voivat vaikuttaa siihen, millaisessa valppaustilassa nuoren hermosto toimii.
Mitä aikuiset voivat tehdä?
Tutkimuksen perusteella tärkeä kysymys ei ole vain:
”Miten nuori reagoi ympäristöön?”
Yhtä tärkeä kysymys on:
”Millainen ympäristö nuorella on?”
Nuoren hyvinvointia tukee ympäristö, jossa hän kokee:
- turvallisuutta
- ennustettavuutta
- hyväksyntää
- kunnioitusta
- mahdollisuuden kuulua joukkoon
Kun uhkasignaalien määrä vähenee, aivojen ei tarvitse käyttää yhtä paljon energiaa niiden tarkkailuun.
Yhteenveto
Tuore aivotutkimus osoittaa, että kaikki sosiaalisen kivun muodot eivät vaikuta nuoren aivoihin samalla tavalla.
Tutkimuksen mukaan:
- koettu vihamielisyys vaikutti aivojen kehitykseen enemmän kuin pelkkä hylätyksi tulemisen kokemus
- aivojen hälytysjärjestelmä kytkeyi aiempaa vahvemmin ajattelua ja käyttäytymistä ohjaaviin verkostoihin
- muutokset voivat kuvata selviytymiseen tähtäävää sopeutumista eivätkä välttämättä sairautta
Ehkä tutkimuksen tärkein viesti on tämä:
Nuoren aivot eivät kehity tyhjiössä.
Se, kokeeko nuori ympäristön turvalliseksi vai vihamieliseksi, voi kirjaimellisesti näkyä siinä, miten hänen aivonsa rakentavat yhteyksiä tulevaisuutta varten.

