OCPD ei ole tunteettomuutta – pakko-oireisen persoonallisuushäiriön näkymätön tunne-elämä

”Hän ei koskaan näytä tunteitaan.”

”En oikein tiedä, mitä hän ajattelee.”

”Mikään ei tunnu menevän hänen ihonsa alle.”

Moni kuvaa pakko-oireista persoonallisuushäiriötä (OCPD) sairastavaa ihmistä juuri näin.

Ulospäin hän voi vaikuttaa rauhalliselta, harkitsevalta ja kontrolloidulta. Hän ei reagoi voimakkaasti, näyttää pärjäävän yksin ja pitää tunteensa tiukasti omana tietonaan.

Siksi OCPD yhdistetään usein virheellisesti tunteettomuuteen.

Todellisuudessa ongelmana ei yleensä ole tunteiden vähäisyys.

Päinvastoin.

Yhä enemmän tutkimusta ja kliinistä havaintoa viittaa siihen, että monet OCPD-piirteiset ihmiset kokevat tunteita voimakkaasti, mutta käyttävät valtavan määrän energiaa niiden hallitsemiseen ja piilottamiseen.

Mikä on pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (OCPD)?

Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (Obsessive-Compulsive Personality Disorder, OCPD) on persoonallisuushäiriö, jolle ovat tyypillisiä:

  • perfektionismi
  • voimakas tunnollisuus
  • järjestelmällisyys
  • korkeat vaatimukset itseä kohtaan
  • joustamattomuus
  • kontrollin korostuminen
  • sääntöjen ja oikeiden toimintatapojen arvostaminen

OCPD sekoitetaan usein OCD:hen eli pakko-oireiseen häiriöön.

Kyse ei kuitenkaan ole samasta asiasta.

OCD:ssä keskiössä ovat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot.

OCPD:ssä kyse on enemmän persoonallisuuden tyylistä, jonka ytimessä ovat kontrolli, täydellisyyden tavoittelu ja vaikeus joustaa.

Miksi OCPD näyttää ulospäin tunteettomuudelta?

Monet OCPD-piirteiset ihmiset ovat oppineet jo varhain, että tunteiden näyttäminen ei ole turvallista tai hyödyllistä.

Erityisesti he saattavat pidätellä:

  • surua
  • pettymystä
  • ahdistusta
  • epävarmuutta
  • vihaa

Sen sijaan he pyrkivät näyttämään:

  • hallituilta
  • järkeviltä
  • vahvoilta
  • toimintakykyisiltä

Ulkopuolinen näkee siis usein kontrollin.

Hän ei näe sitä työmäärää, jolla kontrolli pidetään yllä.

OCPD:n ytimessä on ylikontrolli

RO-DKT:n näkökulmasta OCPD:tä voidaan ymmärtää ennen kaikkea ylikontrollin kautta.

Ylikontrolliin liittyy uskomuksia, kuten:

  • Tunteet täytyy pitää kurissa.
  • Virheitä pitäisi välttää.
  • Muiden ei pitäisi nähdä heikkouksiani.
  • Hallinnan menettäminen on vaarallista.
  • Haavoittuvuus johtaa helposti torjutuksi tulemiseen.

Nämä uskomukset voivat auttaa ihmistä menestymään työssä ja opiskelussa.

Samalla ne voivat kuitenkin vaikeuttaa läheisiä ihmissuhteita.

OCPD ei tarkoita vähäisiä tunteita

Vanhemmissa kuvauksissa OCPD yhdistettiin usein rajoittuneeseen tunneilmaisuun.

Nykyinen käsitys on tarkempi.

Monet OCPD-piirteiset ihmiset eivät tunne vähemmän.

He näyttävät vähemmän.

Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti seuraavat tunteet voivat olla voimakkaita:

  • ahdistus
  • ärtymys
  • viha
  • sisäinen jännitys
  • pettymys

Ero ei siis välttämättä ole tunteen voimakkuudessa.

Ero on siinä, mitä tunteelle tapahtuu.

Miksi OCPD-ihminen voi räjähtää pienestä asiasta?

Tämä on yksi läheisten yleisimmistä kokemuksista.

Pitkään rauhallisena pysynyt henkilö reagoi äkillisesti voimakkaasti tilanteeseen, joka näyttää ulkopuolisen silmissä vähäpätöiseltä.

Esimerkiksi:

  • aikataulu muuttuu
  • sovittu suunnitelma peruuntuu
  • joku toimii epäjohdonmukaisesti
  • sääntöjä rikotaan

Läheinen saattaa ihmetellä:

”Miten näin pieni asia voi aiheuttaa noin suuren reaktion?”

Usein kyse ei ole kyseisestä tapahtumasta.

Kyse on kuukausien tai vuosien aikana kertyneestä kuormituksesta.

Tunteita on pidätelty pitkään, kunnes jokin ylittää sietokyvyn.

Miksi muutokset tuntuvat niin vaikeilta?

OCPD:ssä kontrolli ei ole pelkästään tapa toimia.

Se on myös tapa luoda turvallisuutta.

Rutiinit, ennustettavuus ja järjestys rauhoittavat hermostoa.

Kun odotukset eivät toteudu, tilanne voi tuntua hallinnan menetykseltä.

Tämän vuoksi esimerkiksi:

  • matkan viivästyminen
  • kokouksen peruuntuminen
  • viime hetken muutokset
  • toisten ihmisten arvaamaton käyttäytyminen

voivat herättää huomattavasti voimakkaamman reaktion kuin ulkopuolinen odottaisi.

OCPD ja ihmissuhteet

Monet OCPD-piirteiset ihmiset ovat erittäin välittäviä.

He huolehtivat läheisistään, kantavat vastuuta ja tekevät paljon muiden hyväksi.

Silti läheiset kuvaavat usein samaa kokemusta:

”Hänen ympärillään tuntuu olevan näkymätön muuri.”

Ongelmana ei yleensä ole välittämisen puute.

Ongelma on haavoittuvuuden puute.

Monen on vaikea:

  • pyytää apua
  • kertoa peloistaan
  • näyttää epävarmuuttaan
  • sanoa tarvitsevansa toisia ihmisiä

Tämä voi tehdä suhteista etäisiä, vaikka kiintymys olisi vahvaa.

Miksi viha jää usein piiloon?

Viha on yksi OCPD:n väärinymmärretyimmistä tunteista.

Useimmat OCPD-piirteiset ihmiset eivät näyttäydy vihaisina.

Päinvastoin.

He yrittävät usein olla:

  • kohteliaita
  • oikeudenmukaisia
  • tunnollisia
  • hillittyjä

Mutta jatkuva kontrolli voi johtaa siihen, että viha ei pääse purkautumaan vähitellen.

Silloin läheiset näkevät vain lopputuloksen.

Eivät kaikkea sitä turhautumista, pettymystä ja kuormitusta, joka on kertynyt taustalle.

Voiko OCPD:n kanssa oppia joustavammaksi?

Kyllä.

Tavoitteena ei ole luopua tunnollisuudesta, järjestelmällisyydestä tai vastuullisuudesta.

Ne ovat usein vahvuuksia.

Tavoitteena on lisätä joustavuutta.

RO-DKT:ssa harjoitellaan esimerkiksi:

  • tunteiden tunnistamista aiemmin
  • turvallista tunneilmaisua
  • epävarmuuden sietämistä
  • palautteen vastaanottamista
  • sosiaalista avoimuutta
  • läheisyyden rakentamista

Joustavuus ei tarkoita hallinnan menettämistä.

Se tarkoittaa sitä, että hallinnasta tulee työkalu eikä vankila.

Yhteenveto: OCPD:n ongelma ei ole tunteiden puute

Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö ei yleensä tarkoita, että ihminen olisi kylmä, välinpitämätön tai tunteeton.

Usein tilanne on päinvastainen.

Moni OCPD-piirteinen ihminen:

  • tuntee voimakkaasti
  • kantaa paljon vastuuta
  • välittää syvästi muista ihmisistä

Mutta samalla hän saattaa käyttää suuren osan energiastaan siihen, ettei kukaan näkisi näitä tunteita.

Siksi tärkein oivallus on usein tämä:

OCPD:n keskeinen haaste ei ole tunteiden puuttuminen. Haaste on se, että tunteita on vaikea näyttää sekä itselle että muille.

Scroll to Top