Työnarkomania ei aina kerro rakkaudesta työhön: 5 yllättävää tutkimushavaintoa työriippuvuudesta
”Teen tämän projektin vielä valmiiksi, sitten rauhoitun.”
”Tämä on vain väliaikainen vaihe.”
”Pidän vain työstäni paljon.”
Moni työnarkomaniasta eli työriippuvuudesta kärsivä tunnistaa nämä ajatukset.
Työnarkomania yhdistetään usein kunnianhimoon, ahkeruuteen ja vahvaan työmotivaatioon. Ihmistä voidaan jopa ihailla hänen tehokkuutensa vuoksi. Ulospäin kaikki saattaa näyttää olevan hyvin.
Todellisuudessa pakonomainen työnteko voi kertoa paljon syvemmistä psykologisista ilmiöistä.
Tuore pitkittäistutkimus seurasi lähes 1 750 nuorta aikuista kolmen vuoden ajan. Tutkijat havaitsivat, että työnarkomania ei liittynyt pelkästään työskentelytapoihin, vaan myös siihen, miten ihminen rakentaa identiteettiään, säätelee tunteitaan ja kokee oman arvonsa.
Tämä haastaa yleisen käsityksen työnarkomaniasta.
Ongelma ei välttämättä ole se, että työstä pitää liikaa.
Joskus ongelma on se, että työstä tulee tärkein keino hallita vaikeita tunteita tai ylläpitää kokemusta omasta arvosta.
Mitä työnarkomania oikeastaan tarkoittaa?
Työnarkomania ei tarkoita samaa asiaa kuin kova työmotivaatio.
Monet yrittäjät, lääkärit, johtajat tai asiantuntijat tekevät pitkiä työpäiviä ilman työriippuvuutta.
Ratkaisevaa ei ole tehtyjen tuntien määrä vaan suhde työhön.
Työnarkomaniassa työnteko alkaa tuntua pakonomaiselta. Työ vie ajatuksia myös silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä, ja siitä irrottautuminen aiheuttaa levottomuutta, syyllisyyttä tai ahdistusta.
Tyypillisiä merkkejä ovat:
- jatkuva tarve tehdä töitä
- vaikeus levätä ilman syyllisyyttä
- työn käyttäminen vaikeiden tunteiden säätelyyn
- ahdistus vapaa-ajalla
- toistuvat epäonnistuneet yritykset vähentää työntekoa
- ihmissuhteiden tai terveyden jääminen työn varjoon
Työ ei ole enää yksi osa elämää. Elämä alkaa järjestyä työn ympärille.
1. Työnarkomania voi olla selviytymiskeino
Monet työriippuvuudesta kärsivät näyttävät ulospäin menestyviltä.
Heitä kuvataan usein tunnollisiksi, vastuullisiksi, kunnianhimoisiksi ja aikaansaaviksi.
Tutkimuksen perusteella työnarkomanian taustalla voi kuitenkin olla myös psykologinen kuormitus. Työ voi tarjota hetkellisen suojan tunteita vastaan, joita on vaikea kohdata.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi:
- riittämättömyyden tunne
- epävarmuus
- häpeä
- yksinäisyys
- ahdistuneisuus
Kun työstä tulee tärkein keino säädellä omaa oloa, sen merkitys alkaa ylittää normaalin työnteon rajat.
Työ ei silloin tarjoa ainoastaan toimeentuloa tai merkitystä. Se toimii myös keinona välttää epämiellyttäviä sisäisiä kokemuksia.
2. Työnarkomania voi kietoutua identiteettiin
Tutkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista koski identiteettiä.
Työnarkomaniasta kärsivillä esiintyi enemmän identiteettiin liittyviä vaikeuksia kuin muilla osallistujilla.
Moni rakentaa käsitystään itsestään erityisesti:
- saavutusten kautta
- työn kautta
- suoritusten kautta
- muiden antaman palautteen kautta
Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa oma arvo alkaa tuntua riippuvaiselta siitä, kuinka paljon saa aikaan.
Silloin vaikea kysymys kuuluu:
Kuka olen silloin, kun en tee töitä?
Jos tähän kysymykseen on vaikea vastata, työstä voi tulla identiteetin tärkein tukipilari.
3. Pysähtyminen voi tuntua yllättävän vaikealta
Monet työnarkomaanit kertovat huomaavansa ongelman vasta lomalla, sairauslomalla tai eläkkeelle jäädessään.
Kun työ vähenee, pinnalle voi nousta tunteita, jotka ovat aiemmin pysyneet kiireen peitossa:
- ahdistusta
- yksinäisyyttä
- tyhjyyden tunnetta
- epävarmuutta
- surua
Työ pitää mielen jatkuvasti aktiivisena.
Siksi hiljaiset hetket voivat olla yllättävän vaikeita. Ongelma ei välttämättä ole vapaa-aika itsessään, vaan se, mitä vapaa-ajalla joutuu kohtaamaan.
4. Työnarkomania voi ylläpitää huonovointisuutta
Työnarkomania ei tutkimuksen perusteella näyttänyt olevan pelkästään seuraus psykologisista vaikeuksista.
Se näytti myös vahvistavan niitä.
Tämä voi luoda noidankehän:
- ihminen kokee epävarmuutta tai riittämättömyyttä
- hän lisää työntekoa helpottaakseen oloaan
- palautuminen vähenee
- ihmissuhteille jää vähemmän aikaa
- kuormitus kasvaa
- työstä tulee entistä tärkeämpi selviytymiskeino
Näin työnteko alkaa vähitellen ylläpitää juuri niitä ongelmia, joita sen avulla yritetään ratkaista.
5. Työnarkomania muistuttaa monin tavoin ylikontrollia
Mediferron näkökulmasta tämä on erityisen kiinnostava havainto.
Monet työriippuvuuden piirteet muistuttavat ylikontrollia, joka on yksi RO-DKT:n keskeisistä käsitteistä.
Ylikontrolliin liittyy usein:
- poikkeuksellisen korkea vastuuntunto
- perfektionismi
- voimakas itsehillintä
- vaikeus rentoutua
- vaikeus pyytää apua
- taipumus piilottaa omia tarpeita
Ulospäin nämä piirteet näyttävät usein vahvuuksilta.
Sisäisesti ne voivat kuitenkin johtaa krooniseen paineeseen, emotionaaliseen yksinäisyyteen ja kokemukseen siitä, ettei mikään määrä suorituksia koskaan riitä.
Työ ei silloin ole ongelman syy.
Se on yksi tapa hallita syvemmällä olevia pelkoja.
Rakastatko työtäsi vai tarvitsetko sitä?
Työnarkomaniaa ei määritä työstä saatava ilo.
Sen määrittää riippuvuus työstä.
Voit pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Pystynkö lepäämään ilman syyllisyyttä?
- Voinko olla tekemättä mitään?
- Mitä tunnen lomalla?
- Miltä vapaa-aika tuntuu?
- Kuka olen ilman saavutuksiani?
- Mistä saan kokemuksen omasta arvostani?
Näiden kysymysten vastaukset kertovat usein enemmän kuin työpäivän pituus.
Milloin kannattaa hakea apua?
Työriippuvuuteen kannattaa suhtautua vakavasti, jos työ:
- hallitsee ajatuksia lähes jatkuvasti
- aiheuttaa syyllisyyttä levossa
- korvaa ihmissuhteita tai vapaa-aikaa
- heikentää palautumista
- alkaa määrittää omaa arvoa ihmisenä
Työnarkomania ei yleensä ratkea pelkällä lomalla.
Jos työnteko toimii ennen kaikkea keinona säädellä tunteita tai ylläpitää kokemusta omasta kelpaavuudesta, huomio kannattaa suunnata itse työn sijaan siihen, mitä työ auttaa välttämään.
Yhteenveto
Työnarkomania ei ole pelkästään ajanhallinnan ongelma eikä kunnianhimon kääntöpuoli.
Tutkimusten perusteella työriippuvuus voi liittyä syvästi siihen, miten ihminen säätelee tunteitaan, rakentaa identiteettiään ja kokee oman arvonsa.
Työ voi tarjota turvallisuutta, hallinnan tunnetta, merkityksellisyyttä ja onnistumisen kokemuksia. Ongelmaksi se muuttuu silloin, kun siitä tulee ainoa tai tärkein tapa saada niitä.
Ehkä tärkein kysymys ei lopulta ole:
”Kuinka paljon teen töitä?”
Vaan:
”Kuka olen silloin, kun en tee töitä?”
