Syömishäiriö ja läheisten uupumus: mitä tutkimukset kertovat näkymättömästä taakasta?
Kun lapsi sairastuu syömishäiriöön, sairastunut ei ole ainoa, jonka elämä muuttuu. Vaikka diagnoosi annetaan yhdelle ihmiselle, sairauden vaikutukset ulottuvat usein koko perheeseen.
Moni vanhempi kuvaa myöhemmin, että syömishäiriö ei tuntunut vain lapsen sairaudelta. Se tuntui koko perheen sairaudelta.
Aterioista voi tulla päivän stressaavimpia hetkiä. Perheen aikataulut alkavat rakentua ruokailujen, oireiden ja hoitokäyntien ympärille. Huoli kulkee mukana aamusta iltaan. Samalla moni läheinen yrittää jatkaa työssä käymistä, huolehtia muista perheenjäsenistä ja ylläpitää tavallista arkea.
Tutkimukset osoittavat, että tällainen kuormitus ei ole poikkeuksellista. Se on yksi syömishäiriöiden keskeisistä, mutta usein vähemmän näkyvistä seurauksista.
Mitä huoltajan taakalla tarkoitetaan syömishäiriöiden yhteydessä?
Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan usein huoltajan taakasta (caregiver burden).
Sillä tarkoitetaan kuormitusta, jota pitkäaikainen huolenpito aiheuttaa läheisen elämässä.
Syömishäiriöiden yhteydessä kuormitus voi liittyä esimerkiksi:
- jatkuvaan huoleen sairastuneen terveydestä
- ruokailujen tukemiseen
- valppauteen oireiden suhteen
- ristiriitoihin arjessa
- epävarmuuteen tulevaisuudesta
- oman elämän kaventumiseen
Viime vuosina tutkijat ovat myös kehittäneet mittareita, joilla läheisten kuormitusta voidaan arvioida aiempaa tarkemmin.
Tämä on tärkeää, sillä kun kuormitus tunnistetaan, siihen voidaan myös tarjota tukea.
Miksi syömishäiriö kuormittaa läheisiä niin paljon?
Syömishäiriö poikkeaa monista muista sairauksista siinä, että se on läsnä useita kertoja päivässä.
Jokainen ateria voi herättää huolta.
Jokainen ruokailutilanne voi vaatia vanhemmilta:
- läsnäoloa
- kannattelua
- valppautta
- konfliktien sietämistä
Lisäksi sairaus voi näkyä:
- liikuntaan liittyvissä ristiriidoissa
- vetäytymisenä ihmissuhteista
- mielialan vaihteluina
- toipumiseen liittyvinä takaiskuina
Moni vanhempi kuvaa tuntevansa, ettei sairautta voi jättää hetkeksikään taka-alalle.
Juuri tämä jatkuva valppaus kuluttaa voimavaroja.
Kun oma elämä jää odottamaan syömishäiriön vuoksi
Yksi tutkimuksissa esiin noussut ilmiö on kokemus siitä, että oma elämä jää tauolle.
Moni läheinen huomaa vähitellen:
- harrastusten vähenevän
- ystävyyssuhteiden jäävän sivuun
- vapaa-ajan kaventuvan
- omien tavoitteiden siirtyvän myöhemmäksi
Arki keskittyy selviytymiseen.
Kalenterissa voi olla vähemmän iloa tuottavia asioita ja enemmän sairauteen liittyviä velvollisuuksia.
Tämä ei ole itsekkyyttä.
Se on luonnollinen seuraus tilanteesta, jossa suuri osa energiasta suuntautuu toisen ihmisen hyvinvoinnin varmistamiseen.
Miksi syömishäiriötä sairastavan läheisen uupumus ei ole itsekkyyttä?
Moni vanhempi tuntee syyllisyyttä omasta väsymyksestään.
Ajatukset voivat kuulostaa esimerkiksi tältä:
- ”Minun pitäisi jaksaa paremmin.”
- ”Lapseni kärsii enemmän kuin minä.”
- ”Minulla ei ole oikeutta valittaa.”
Tutkimusten perusteella läheisten uupumus ei kuitenkaan kerro välittämisen puutteesta.
Se kertoo pitkäaikaisesta kuormituksesta.
Kun ihminen kantaa jatkuvaa huolta, tekee vaikeita päätöksiä ja yrittää olla vahva päivästä toiseen, voimavarat kuluvat väistämättä.
Oma väsymys ei tee vanhemmasta huonoa.
Päinvastoin. Se kertoo usein siitä, kuinka paljon hän on yrittänyt.
Syömishäiriön noidankehä, jota kukaan ei valinnut
Pitkittynyt kuormitus voi vaikuttaa myös perheen vuorovaikutukseen.
Väsymys voi näkyä esimerkiksi:
- kärsimättömyytenä
- ylisuojelevuutena
- ristiriitoina
- vaikeutena säädellä omia tunteita
Tämä ei tarkoita, että läheiset ylläpitäisivät sairautta tarkoituksellisesti.
Kyse on sairauden synnyttämästä systeemisestä kuormituksesta.
Kun tämän ymmärtää, syyllisyyden tilalle voi vähitellen tulla myötätunto.
Useimmat vanhemmat tekevät vaikeassa tilanteessa parhaansa niillä voimavaroilla, jotka heillä sillä hetkellä ovat käytettävissään.
Miten syömishäiriön aiheuttamaa läheisten kuormitusta voidaan vähentää?
Tutkimusten mukaan läheisten hyvinvointia tukee erityisesti se, että he saavat:
- tietoa sairaudesta
- konkreettisia toimintamalleja
- ammatillista ohjausta
- vertaistukea
- mahdollisuuden käsitellä omia tunteitaan
Yksi tunnetuimmista läheisille suunnatuista menetelmistä on New Maudsley -menetelmä.
Menetelmä auttaa vanhempia ymmärtämään syömishäiriön vaikutuksia käyttäytymiseen sekä löytämään keinoja tukea ruokailuja ja toipumista ilman jatkuvia ristiriitoja.
Kun vanhempi ymmärtää paremmin, mitä sairaus tekee lapsen ajattelulle, omalle avuttomuuden kokemukselle löytyy usein selitys. Samalla myös kuormitus voi muuttua helpommin kannateltavaksi.
Läheinen ei ole sivustakatsoja vaan osa syömishäiriön hoitoa
Nykyinen tutkimus korostaa yhä vahvemmin sitä, että läheiset eivät ole vain tarkkailijoita.
He ovat merkittävä osa toipumisympäristöä.
Tämä ei tarkoita, että vanhemman pitäisi kantaa vastuu yksin.
Se tarkoittaa, että myös läheisten hyvinvointi kuuluu hoidon piiriin.
Jos läheiset uupuvat täysin, heidän mahdollisuutensa tukea sairastunutta heikkenevät.
Siksi myös läheisten tukeminen on osa syömishäiriön hoitoa.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko syömishäiriö aiheuttaa vanhemmalle uupumuksen?
Kyllä. Tutkimusten mukaan syömishäiriötä sairastavan lapsen vanhemmilla esiintyy usein merkittävää psyykkistä kuormitusta, jatkuvaa huolta ja emotionaalista väsymystä.
Onko normaalia tuntea välillä turhautumista?
Kyllä. Turhautuminen, pelko, suru, avuttomuus ja joskus jopa viha ovat tavallisia reaktioita pitkäkestoiseen kuormitukseen.
Pitääkö vanhemman jaksaa yksin?
Ei. Vanhemmat tarvitsevat usein tietoa, ohjausta, vertaistukea ja ammatillista tukea aivan kuten sairastunutkin.
Voiko läheisen hyvinvointi vaikuttaa syömishäiriöstä toipumiseen?
Kyllä. Mitä enemmän läheisillä on voimavaroja, sitä paremmin he pystyvät tukemaan sairastunutta arjen tilanteissa ja pitkän toipumisprosessin aikana.
Sinun jaksamisesi on tärkeä osa syömishäiriöstä toipumista
Syömishäiriö ei johdu vanhemmasta.
Myöskään läheisen uupumus ei ole merkki epäonnistumisesta.
Se on ymmärrettävä seuraus tilanteesta, jossa ihminen yrittää kantaa enemmän kuin yhden ihmisen kuuluisi kantaa.
Joskus tärkein kysymys ei ole:
”Miten jaksan vielä vähän pidempään?”
Vaan:
”Kuka huolehtii minusta?”
Kun läheinen saa tukea, myös sairastuneen ympärille rakentuu vahvempi turvaverkko.
Yhteenveto
Syömishäiriö ei kuormita vain sairastunutta.
Se vaikuttaa vanhempiin, sisaruksiin, parisuhteeseen ja koko perheen arkeen.
Tutkimukset osoittavat, että läheisten uupumus on todellinen, yleinen ja hoidettava osa syömishäiriön kokonaisuutta.
Siksi läheisen hyvinvointi ei ole sivuasia.
Se on osa toipumisen perustaa.
Vanhempien ja muiden läheisten ei tarvitse selvitä yksin. Tuen pyytäminen ei heikennä perhettä, vaan vahvistaa sen mahdollisuuksia kestää pitkä toipumisprosessi yhdessä.