Voiko estyneestä persoonallisuushäiriöstä toipua?

Moni estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä pohtii samaa kysymystä:

”Joudunko elämään näin koko loppuelämäni?”

Kun ihmissuhteet tuntuvat vaikeilta, yksinäisyys painaa, oma itse tuntuu riittämättömältä ja uudenlaiset tilanteet herättävät voimakasta ahdistusta, voi olla vaikea uskoa muutoksen olevan mahdollinen.

Hyvä uutinen on, että vastaus on kyllä. Estyneestä persoonallisuushäiriöstä voi toipua. Toipuminen ei kuitenkaan yleensä tarkoita sitä, että persoonallisuus muuttuisi kokonaan tai että kaikki pelot katoaisivat. Sen sijaan ihminen voi oppia rakentamaan merkityksellisiä ihmissuhteita, ilmaisemaan itseään vapaammin ja elämään vähemmän häpeän ja pelon ohjaamaa elämää.

Mitä toipuminen oikeastaan tarkoittaa?

Moni kuvittelee, että toipuminen tarkoittaisi muuttumista ulospäinsuuntautuneeksi, rohkeaksi tai sosiaalisesti täysin huolettomaksi ihmiseksi.

Todellisuudessa toipuminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

• uskaltaa ottaa yhteyttä ystävään
• pystyy ilmaisemaan mielipiteensä työpalaverissa
• hakee parisuhdetta pelosta huolimatta
• uskaltaa näyttää tunteitaan läheisille
• ei vetäydy jokaisen pettymyksen jälkeen
• pystyy suhtautumaan itseensä myötätuntoisemmin

Toipuminen ei siis tarkoita täydellisyyttä, vaan suurempaa vapautta elää omien arvojen mukaisesti.

Miksi estynyt persoonallisuus tuntuu niin pysyvältä?

Estynyt persoonallisuus ei ole pelkkä tapa käyttäytyä.

Se liittyy usein syvälle juurtuneisiin uskomuksiin, kuten:

• ”En kelpaa.”
• ”Minussa on jotain vialla.”
• ”Muut hylkäävät minut, jos tutustuvat minuun.”
• ”On turvallisempaa pysyä etäällä.”

Nämä ajatukset eivät yleensä synny hetkessä.

Monella niiden juuret ulottuvat lapsuuteen, nuoruuteen tai toistuviin kokemuksiin, joissa on joutunut kokemaan torjuntaa, ulkopuolisuutta, häpeää tai emotionaalista yksinäisyyttä.

Kun samoja uskomuksia on kantanut mukanaan vuosia, ne voivat alkaa tuntua kiistattomilta tosiasioilta.

Mikä ylläpitää oireita?

Estyneessä persoonallisuudessa ongelmia ylläpitää usein noidankehä.

1. Pelkään torjutuksi tulemista.
2. Vältän ihmisiä tai uusia tilanteita.
3. En saa korjaavia kokemuksia.
4. Yksinäisyys lisääntyy.
5. Alan uskoa entistä vahvemmin olevani ulkopuolinen.
6. Vetäydyn lisää.

Vaikka vetäytyminen tuntuu hetkellisesti turvalliselta, se vahvistaa usein niitä pelkoja, joilta ihminen yrittää suojautua.

Entä jos olen ollut tällainen koko elämäni?

Tämä on yksi yleisimmistä huolista.

Moni sanoo:

”Olen ollut tällainen niin kauan kuin muistan.”

Pitkä historia ei kuitenkaan tarkoita, ettei muutosta voisi tapahtua.

Persoonallisuuspiirteet ovat usein melko pysyviä, mutta niiden vaikutus toimintakykyyn voi muuttua merkittävästi.

Moni oppii tunnistamaan omia toimintamallejaan ja tekemään vähitellen erilaisia valintoja.

Pienet muutokset voivat ajan mittaan johtaa suuriin muutoksiin ihmissuhteissa, työelämässä ja hyvinvoinnissa.

Miten terapia voi auttaa?

Estyneen persoonallisuushäiriön hoidossa keskeistä on ymmärtää, että vetäytyminen on usein suojautumiskeino.

Sen tarkoitus ei ole vahingoittaa ihmistä, vaan suojata häntä häpeältä, torjutuksi tulemiselta ja emotionaaliselta kivulta.

Terapiassa voidaan vähitellen tutkia:

• mistä nämä pelot ovat syntyneet
• mitkä tilanteet laukaisevat niitä
• mitä uskomuksia niiden taustalla on
• miten välttely ylläpitää ongelmaa

Samalla harjoitellaan uusia tapoja toimia.

Millaiset terapiamuodot voivat auttaa?

Estyneen persoonallisuushäiriön hoidossa on käytetty esimerkiksi:

• skeematerapiaa
• kognitiivista käyttäytymisterapiaa
• mentalisaatiopohjaista terapiaa (MBT)
• metakognitiivista interpersonaalista terapiaa (MIT)
• ryhmäterapiaa

Yhteistä näille on pyrkimys vahvistaa turvallisia ihmissuhdekokemuksia, lisätä ymmärrystä omista tunteista ja vähentää välttämiskäyttäytymistä.

Mikä on tärkein muutos toipumisessa?

Usein ratkaisevin muutos ei tapahdu ihmissuhteissa vaan suhteessa itseen.

Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä kohtelee itseään tavalla, jolla ei koskaan kohtelisi ystäväänsä.

Sisäinen puhe voi olla:

• armoton
• kriittinen
• rankaiseva
• häpäisevä

Toipumisen aikana ihminen alkaa vähitellen huomata, ettei oma arvo ole riippuvainen täydellisyydestä, muiden hyväksynnästä tai virheettömyydestä.

Voiko parisuhde tai ystävyys auttaa toipumisessa?

Kyllä voi.

Turvallinen ihmissuhde voi tarjota korjaavia kokemuksia.

Moni huomaa yllättyvänsä siitä, että:

• eri mieltä saa olla
• virheitä saa tehdä
• tarpeita saa ilmaista
• tunteita saa näyttää
• läheisyys ei aina johda hylkäämiseen

Tällaiset kokemukset voivat vähitellen haastaa vuosien aikana rakentuneita uskomuksia.

Mitä tutkimukset kertovat ennusteesta?

Vaikka estynyt persoonallisuushäiriö on usein pitkäkestoinen häiriö, tutkimukset antavat myös toivoa.

Pitkissä seurannoissa noin puolet diagnoosin saaneista ei enää täytä diagnostisia kriteerejä kymmenen vuoden kuluttua.

Tämä ei tarkoita, että kaikki vaikeudet katoaisivat, mutta se kertoo, että merkittävä muutos on mahdollinen.

Monet ihmiset oppivat rakentamaan toimivampia ihmissuhteita, vahvistamaan itsetuntoaan ja elämään vähemmän pelon ohjaamaa elämää.

Yhteenveto

Estynyt persoonallisuushäiriö voi tuntua elinkautiselta tuomiolta, mutta sitä se ei ole.

Toipuminen ei yleensä tarkoita sitä, että ihminen muuttuu täysin toiseksi ihmiseksi. Sen sijaan hän oppii vähitellen tunnistamaan pelkonsa, ymmärtämään niiden alkuperää ja toimimaan niiden ohjauksesta huolimatta.

Moni huomaa ajan myötä, että suurin muutos ei ole pelon katoaminen.

Suurin muutos on se, ettei pelko enää päätä kaikkea.