Voiko estyneestä persoonallisuushäiriöstä toipua?

Kun pelko hylätyksi tulemisesta alkaa ohjata elämää

”Joudunko elämään näin koko loppuelämäni?”

Moni estyneestä persoonallisuushäiriöstä (Avoidant Personality Disorder, AvPD) kärsivä kysyy itseltään tätä.

Ehkä välttelet tilanteita, joissa voisit tulla arvostelluksi.

Ehkä haluaisit läheisempiä ihmissuhteita, mutta vetäydyt juuri silloin, kun joku yrittää tulla lähelle.

Ehkä tunnet itsesi jatkuvasti erilaiseksi, riittämättömäksi tai ulkopuoliseksi.

Kun tätä on jatkunut vuosia, voi tuntua vaikealta uskoa muutoksen olevan mahdollinen.

Hyvä uutinen on, että estyneestä persoonallisuushäiriöstä voi toipua.

Toipuminen ei yleensä tarkoita sitä, että kaikki sosiaalinen jännitys katoaisi tai että ihmisestä tulisi täysin ulospäinsuuntautunut.

Sen sijaan se tarkoittaa, että pelko menettää vähitellen otettaan elämästä.

Mitä toipuminen oikeastaan tarkoittaa?

Moni kuvittelee toipumisen tarkoittavan täydellistä itsevarmuutta.

Todellisuudessa toipuminen voi näkyä paljon arkisemmissa asioissa.

Esimerkiksi siinä, että ihminen:

  • lähettää viestin ystävälle sen sijaan, että jäisi odottamaan yhteydenottoa
  • kertoo oman mielipiteensä työpalaverissa
  • hakeutuu parisuhteeseen pelosta huolimatta
  • näyttää tunteitaan läheisille
  • pyytää apua tarvittaessa
  • ei vetäydy jokaisen pettymyksen jälkeen

Kyse ei ole täydellisyydestä.

Kyse on siitä, että elämä alkaa rakentua omien arvojen eikä pelkojen ympärille.

Miksi estynyt persoonallisuus tuntuu niin pysyvältä?

Estynyt persoonallisuushäiriö ei ole vain joukko käyttäytymistapoja.

Usein sen taustalla on syvälle juurtuneita uskomuksia itsestä ja muista ihmisistä.

Ajatukset voivat kuulostaa esimerkiksi tältä:

  • ”En kelpaa.”
  • ”Minussa on jotain vialla.”
  • ”Jos ihmiset tuntevat minut kunnolla, he hylkäävät minut.”
  • ”On turvallisempaa pysyä etäällä.”

Koska nämä uskomukset ovat usein rakentuneet vuosien aikana, ne alkavat tuntua tosiasioilta eivätkä tulkinnoilta.

Juuri siksi niiden haastaminen voi olla niin vaikeaa.

Mikä ylläpitää estynyttä persoonallisuutta?

Monien vaikeuksien taustalla on noidankehä, joka näyttää suunnilleen tältä:

  1. Pelkään torjutuksi tulemista.
  2. Vältän tilanteita, joissa voisin tulla torjutuksi.
  3. En saa kokemuksia siitä, että minut voitaisiin hyväksyä.
  4. Yksinäisyys lisääntyy.
  5. Alan uskoa entistä vahvemmin, etten kuulu joukkoon.
  6. Vetäydyn entistä enemmän.

Ongelmana on, että välttely helpottaa oloa hetkellisesti.

Siksi se tuntuu toimivalta ratkaisulta.

Pitkällä aikavälillä se kuitenkin ylläpitää juuri niitä pelkoja, joilta ihminen yrittää suojautua.

Emotionaalinen yksinäisyys on usein kivuliaampi kuin fyysinen yksinäisyys

Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä ei ole yksin.

Ympärillä voi olla:

  • ystäviä
  • perhettä
  • työtovereita
  • puoliso

Silti ihminen voi kokea syvää yksinäisyyttä.

Tätä kutsutaan emotionaaliseksi yksinäisyydeksi.

Kyse ei ole siitä, ettei ihmisiä olisi ympärillä.

Kyse on siitä, ettei kukaan tunnu näkevän sitä, mitä sisällä tapahtuu.

Moni kuvaa kokemusta näin:

”Ihmiset tuntevat roolini, mutta eivät minua.”

Juuri tämä kokemus muuttuu usein hoidon aikana enemmän kuin pelkkä sosiaalinen rohkeus.

Entä jos olen ollut tällainen koko elämäni?

Tämä on yksi tavallisimmista huolista.

”Olen ollut tällainen aina.”

”Ehkä tämä on vain persoonallisuuteni.”

Pitkä historia ei kuitenkaan tarkoita, ettei muutosta voisi tapahtua.

Persoonallisuuspiirteet muuttuvat yleensä hitaasti, mutta niiden vaikutus elämään voi muuttua merkittävästi.

Moni ei huomaa muutosta viikoissa.

Mutta kuukausien ja vuosien aikana voi tapahtua suuria asioita:

  • ihmissuhteet syvenevät
  • itsemyötätunto lisääntyy
  • häpeä vähenee
  • vetäytyminen vähenee
  • uskallus kokeilla uusia asioita kasvaa

Miten terapia auttaa?

Estyneen persoonallisuushäiriön hoidossa keskeistä on ymmärtää, että vetäytyminen ei ole ongelman syy.

Se on yritys ratkaista ongelma.

Vetäytyminen suojaa:

  • häpeältä
  • arvostelulta
  • torjutuksi tulemiselta
  • epäonnistumisen kokemuksilta

Terapiassa tutkitaan vähitellen:

  • mistä pelot ovat syntyneet
  • mitä uskomuksia niiden taustalla on
  • miten välttely ylläpitää vaikeuksia
  • mitä tapahtuu, kun alkaa toimia hieman toisin

Samalla rakennetaan uusia kokemuksia ihmissuhteista.

Mitkä terapiamuodot voivat auttaa?

Tutkimusten perusteella hyödyllisiä menetelmiä voivat olla esimerkiksi:

  • skeematerapia
  • kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT)
  • mentalisaatiopohjainen terapia (MBT)
  • metakognitiivinen interpersoonallinen terapia (MIT)
  • erilaiset ryhmäterapiat

Lisäksi yhä enemmän kiinnostusta on herättänyt RO-DKT eli radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia.

RO-DKT on kehitetty erityisesti ihmisille, joiden vaikeuksien taustalla on ylikontrolli, häpeä, emotionaalinen sulkeutuneisuus ja yhteyden rakentamisen vaikeus.

Nämä tekijät ovat hyvin yleisiä myös estyneessä persoonallisuudessa.

Mikä muuttuu ensimmäisenä?

Moni odottaa, että pelko katoaisi ensin.

Useimmiten näin ei tapahdu.

Ensin muuttuu käyttäytyminen.

Ihminen ottaa pieniä riskejä:

  • kertoo mielipiteensä
  • pyytää apua
  • ottaa yhteyttä ystävään
  • näyttää haavoittuvuuttaan

Vasta myöhemmin aivot alkavat oppia, että kaikki ei johdakaan torjutuksi tulemiseen.

Siksi toipuminen ei yleensä ala siitä, että pelko katoaa.

Se alkaa siitä, että ihminen toimii hieman enemmän arvojensa kuin pelkojensa mukaisesti.

Voivatko ihmissuhteet auttaa toipumisessa?

Kyllä.

Turvalliset ihmissuhteet ovat usein yksi tärkeimmistä toipumisen lähteistä.

Niissä ihminen voi vähitellen huomata, että:

  • eri mieltä saa olla
  • virheitä saa tehdä
  • omia tarpeita saa ilmaista
  • tunteita saa näyttää
  • läheisyys ei automaattisesti johda hylkäämiseen

Nämä kokemukset voivat olla voimakkaampia kuin mikään yksittäinen neuvo.

Mitä tutkimukset kertovat ennusteesta?

Tutkimusten perusteella estyneen persoonallisuushäiriön ennuste on huomattavasti toiveikkaampi kuin usein ajatellaan.

Pitkäaikaisseurannoissa merkittävä osa ihmisistä ei enää vuosien kuluttua täytä diagnoosin kriteerejä.

Tämä ei tarkoita täydellistä oireettomuutta.

Mutta se tarkoittaa, että elämä voi muuttua merkittävästi.

Monet oppivat rakentamaan läheisempiä ihmissuhteita, vahvistamaan itsetuntoaan ja elämään vähemmän häpeän ja pelon ohjaamaa elämää.

Yhteenveto

Estynyt persoonallisuushäiriö voi tuntua elinkautiselta tuomiolta.

Sitä se ei kuitenkaan ole.

Toipuminen ei yleensä tarkoita muuttumista täysin toiseksi ihmiseksi.

Se tarkoittaa sitä, että alat vähitellen elää enemmän sen ihmisen näköistä elämää, joka olet ollut pelkojen alla koko ajan.

Moni huomaa lopulta, että suurin muutos ei ollut se, että pelko katosi.

Suurin muutos oli se, että pelko ei enää saanut päättää kaikkea.

Lue lisää estyneestä persoonallisuushäiriöstä

Estyneeseen persoonallisuushäiriöön liittyvät usein herkkyys arvostelulle, häpeä, pelko torjutuksi tulemisesta, vaikeudet ihmissuhteissa sekä taipumus vetäytyä sosiaalisista tilanteista. Tutustu tarkemmin oireisiin, taustatekijöihin, hoitovaihtoehtoihin ja toipumiseen.

→ Estynyt persoonallisuushäiriö – oireet, syyt ja hoito

Scroll to Top