Milloin terveellisyys muuttuu pakkomielteeksi?
Kun hyvinvoinnin tavoittelu alkaa heikentää hyvinvointia
”Haluan vain pitää itsestäni huolta.”
Lähes kukaan ei ala tavoitella syömishäiriötä.
Useimmat tavoittelevat terveyttä.
He haluavat syödä paremmin, voida energisemmin, ehkäistä sairauksia ja pitää huolta kehostaan. Nämä ovat luonnollisia ja usein hyvinvointia tukevia tavoitteita.
Mutta joskus jotain muuttuu.
Aluksi ruokavalio tukee elämää.
Vähitellen elämä alkaa pyöriä ruokavalion ympärillä.
Ruokailu ei enää lisää vapautta vaan alkaa rajoittaa sitä.
Juuri tässä kohtaa kannattaa pysähtyä kysymään:
Onko terveellisyys edelleen hyvinvointia vai onko siitä tullut pakkomielle?
Tätä ilmiötä kutsutaan usein ortoreksiaksi.
Terveellisestä syömisestä kiinnostuminen ei ole ortoreksiaa
On tärkeää sanoa tämä heti alkuun.
Terveellinen syöminen ei ole ongelma.
Useimmat hyvinvointia tukevat asiat ovat täysin järkeviä:
- kasvisten lisääminen ruokavalioon
- säännöllinen ateriarytmi
- riittävä energiansaanti
- liikunnan harrastaminen
- ravitsemuksesta kiinnostuminen
- oman terveyden vaaliminen
Ortoreksiassa ongelmana ei ole terveellinen ruoka.
Ongelmaksi muodostuu suhde terveellisyyteen.
Ensimmäinen varoitusmerkki: sääntöjä tulee koko ajan lisää
Moni ortoreksiasta kärsivä kuvaa samanlaista kehitystä.
Aluksi ruokavaliossa on yksi sääntö.
Sitten toinen.
Ja lopulta niitä on kymmeniä.
Esimerkiksi:
- ei sokeria
- ei gluteenia
- ei maitotuotteita
- ei lisäaineita
- ei ravintolaruokaa
- ei valmisruokia
- ei syömistä tietyn kellonajan jälkeen
Yksittäinen ruokavaliorajaus ei yleensä ole ongelma.
Huolestuttavaa on se, että sääntöjä tulee jatkuvasti lisää eikä mikään tunnu koskaan riittävän.
Silloin tavoitteena ei välttämättä enää ole terveys.
Tavoitteena voi olla täydellinen kontrolli.
Toinen varoitusmerkki: ruoka alkaa aiheuttaa ahdistusta
Terveellinen syöminen lisää yleensä hyvinvointia.
Pakonomainen terveellinen syöminen lisää usein ahdistusta.
Huolestuttavia merkkejä voivat olla:
- voimakas syyllisyys syömisen jälkeen
- häpeä ”vääristä” ruokavalinnoista
- jatkuva huoli ruoan puhtaudesta
- tarve kompensoida syömistä
- voimakas pelko poiketa suunnitelmasta
Terveys ei yleensä vaadi pelkoa.
Pakkomielle usein vaatii.
Milloin terveellinen syöminen muuttuu ortoreksiaksi?
Ortoreksiassa huomio siirtyy hyvinvoinnista täydellisyyteen.
Terveellisesti syövä ihminen ajattelee yleensä:
”Valitsen useimmiten hyvinvointiani tukevia ruokia.”
Ortoreksiasta kärsivä ihminen ajattelee herkemmin:
”Minun täytyy syödä täydellisesti.”
Ero näyttää pieneltä.
Käytännössä se voi muuttaa koko elämän.
Täydellisyyden tavoittelussa yksikin poikkeus voi tuntua epäonnistumiselta.
Ongelma ei usein ole ruoka
Tämä on yksi tärkeimmistä asioista ymmärtää.
Monet tutkimukset viittaavat siihen, että ortoreksian taustalla vaikuttavat usein:
- perfektionismi
- ylikontrolli
- korkeat vaatimukset itseä kohtaan
- epävarmuuden sietämisen vaikeus
- voimakas hallinnan tarve
Ruoka toimii tällöin välineenä.
Kontrollin kohteena.
Tapana säädellä ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta.
Kysymys ei välttämättä ole:
”Miten syön terveellisesti?”
Vaan:
”Miten voin tuntea oloni turvalliseksi?”
Miksi täydellisyys tuntuu turvallisuudelta?
Moni kuvittelee perfektionistin tavoittelevan täydellisyyttä, koska hän haluaa olla paras.
Todellisuudessa taustalla on usein jotain muuta.
Ajatukset voivat kuulua esimerkiksi:
- Jos teen kaiken oikein, olen turvassa.
- Jos syön täydellisesti, vältän virheet.
- Jos hallitsen ruokaa, hallitsen itseäni.
- Jos kontrolli pettää, jotain pahaa tapahtuu.
Tällöin terveellisyydestä tulee enemmän kuin elämäntapa.
Siitä tulee turvallisuuden lähde.
Ja juuri siksi siitä luopuminen tuntuu niin vaikealta.
Ortoreksian todellinen hinta näkyy usein sosiaalisessa elämässä
Moni huomaa ongelman vasta siinä vaiheessa, kun elämä alkaa kaventua.
Esimerkiksi:
- ravintoloissa käyminen vähenee
- juhlia vältellään
- matkustaminen vaikeutuu
- yhteiset ruokailut ahdistavat
- ystävien kutsut jäävät väliin
Tässä kohtaa kyse ei enää ole vain ruoasta.
Kyse on siitä, että ruokasäännöt alkavat ohjata elämää enemmän kuin omat arvot, ihmissuhteet tai hyvinvointi.
Yksi hyödyllisimmistä kysymyksistä kuuluu:
Onko ruokavalioni laajentanut elämääni vai kaventanut sitä?
Kontrollin paradoksi
Pakonomaisen terveellisyyden suurimpia paradokseja on tämä:
Mitä enemmän ihminen yrittää saavuttaa turvallisuutta kontrollin avulla, sitä enemmän turvallisuus alkaa riippua kontrollista.
Aluksi sääntö helpottaa.
Sitten tarvitaan uusi sääntö.
Ja sen jälkeen vielä yksi.
Lopulta hyvinvointi alkaa rakentua yhä kapeammalle alueelle.
Terveydestä tulee projekti, jota ei voi koskaan saada valmiiksi.
Mistä tunnistaa, ettei terveellisyys enää palvele sinua?
Kannattaa pysähtyä pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Vältänkö juhlia tai ravintoloita ruoan vuoksi?
- Käytänkö paljon aikaa ruokien analysoimiseen?
- Määrittääkö syöminen mielialaani?
- Tuntuuko yksi poikkeus katastrofilta?
- Ajattelenko ruokaa suuren osan päivästä?
- Onko ruokavalioni tiukentunut jatkuvasti?
- Onko elämäni kaventunut sääntöjen vuoksi?
Mitä useampaan vastaat kyllä, sitä tärkeämpää on pysähtyä tarkastelemaan omaa suhdetta terveellisyyteen.
Todellinen terveys tarvitsee joustavuutta
Usein puhumme terveydestä fyysisenä asiana.
Todellinen terveys sisältää myös psykologisen joustavuuden.
Kyvyn:
- syödä ravintolassa
- osallistua juhliin
- hyväksyä epätäydellinen ateria
- muuttaa suunnitelmia
- elää ilman jatkuvaa kontrollia
Terveellinen syöminen tukee elämää.
Jos se alkaa rajoittaa elämää, jotain olennaista on muuttunut.
Entä jos ratkaisu ei olekaan lisää itsekuria?
Moni yrittää ratkaista ongelmaa lisäämällä kontrollia.
Usein ratkaisu löytyy päinvastaisesta suunnasta.
Ei lisää sääntöjä.
Vaan enemmän joustavuutta.
Ei enemmän täydellisyyttä.
Vaan enemmän riittävän hyvää.
Ei enemmän kontrollia.
Vaan enemmän luottamusta siihen, että hyvinvointi ei romahda yhden aterian, yhden päivän tai yhden poikkeuksen vuoksi.
Yhteenveto
Terveellinen syöminen muuttuu pakkomielteeksi silloin, kun:
- ruokailua hallitsevat säännöt
- poikkeamat aiheuttavat voimakasta ahdistusta
- elämä alkaa kaventua
- joustavuus vähenee
- oma arvo alkaa riippua siitä, kuinka ”oikein” syö
Siksi tärkein kysymys ei ehkä ole:
”Kuinka terveellisesti syön?”
Vaan:
”Kuinka paljon vapautta minulla on syödessäni?”
Koska todellinen terveys ei tarkoita täydellistä kontrollia.
Todellinen terveys tarkoittaa sitä, että elämässä on tilaa myös yllätyksille, joustavuudelle ja epätäydellisyydelle.
