Estynyt persoonallisuus ja häpeä: miksi kritiikki satuttaa niin paljon?
Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä ei pelkää pelkästään arvostelua. Usein syvemmällä on jotakin vielä kivuliaampaa: häpeä.
Häpeä on yksi estyneen persoonallisuushäiriön (Avoidant Personality Disorder, AvPD) keskeisimmistä mutta samalla näkymättömimmistä kokemuksista. Se ei tarkoita vain tunnetta siitä, että on tehnyt virheen tai epäonnistunut. Häpeässä ihminen kokee, että hänessä itsessään on jotain perustavanlaatuisesti väärää.
Tämä ero on olennainen.
Syyllisyys liittyy tekoihin:
”Tein virheen.”
Häpeä kohdistuu minuuteen:
”Minussa on jotain vialla.”
Juuri tästä syystä häpeä voi olla niin syvästi satuttavaa. Se koskettaa ihmisen kokemusta omasta arvostaan, kelpaavuudestaan ja oikeudestaan kuulua muiden joukkoon.
Miksi häpeä on estyneessä persoonallisuudessa niin keskeistä?
Estyneelle persoonallisuudelle on tyypillistä poikkeuksellinen herkkyys torjutuksi tulemiselle, arvostelulle ja nöyryytykselle.
Siinä missä moni muu voi pitää sosiaalisia tilanteita jännittävinä tai epämukavina, estynyt ihminen saattaa kokea ne uhkana omalle ihmisarvolleen.
Tavallisetkin tilanteet voivat herättää voimakasta ahdistusta:
- mielipiteen ilmaiseminen kokouksessa
- uuden ihmisen tapaaminen
- keskustelun aloittaminen
- kutsun tekeminen
- tunteiden näyttäminen
- virheen tekeminen muiden nähden
Tilanteet eivät yleensä ole ongelman ydin.
Todellinen pelko liittyy siihen, mitä mahdollinen kritiikki tai torjunta voisi merkitä. Moni ei pelkää niinkään epäonnistumista vaan sitä, että epäonnistuminen vahvistaisi jo valmiiksi olemassa olevan uskomuksen omasta riittämättömyydestä.
Kun häpeän välttelystä tulee elämäntapa
Moni estynyt ihminen ei välttele toisia ihmisiä siksi, ettei kaipaisi läheisyyttä.
Päinvastoin.
Usein taustalla on voimakas tarve tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Läheisyyttä varjostaa kuitenkin pelko siitä, että muut näkisivät jotakin hävettävää.
Moni tunnistaa ajatuksia kuten:
- En ole tarpeeksi kiinnostava.
- Olen huonompi kuin muut.
- Minussa on jotain vialla.
- En kuulu joukkoon.
- Muut eivät hyväksyisi todellista minääni.
Näiden uskomusten vuoksi sosiaaliset tilanteet voivat tuntua vaarallisilta. Mieli alkaa ennakoida mahdollisia uhkia:
”Entä jos nolaan itseni?”
”Entä jos muut huomaavat, kuinka huono olen?”
”Entä jos minut torjutaan?”
Vetäytyminen helpottaa hetkellisesti ahdistusta. Samalla se kuitenkin estää saamasta kokemuksia, jotka voisivat korjata kielteisiä uskomuksia. Näin yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne ja häpeä alkavat vahvistaa toisiaan.
Häpeä alkaa usein jo ennen kuin mitään on tapahtunut
Moni ajattelee, että häpeä syntyy vasta sen jälkeen, kun jotain ikävää tapahtuu.
Estyneessä persoonallisuudessa häpeä aktivoituu usein jo paljon aikaisemmin.
Pelkkä mahdollisuus arvosteluun tai nolostumiseen voi riittää käynnistämään voimakkaan reaktion.
Esimerkiksi:
- viestin lähettäminen
- kahville kutsuminen
- puheenvuoron käyttäminen
- työpaikan hakeminen
- uuden harrastuksen aloittaminen
saattavat herättää ajatuksia kuten:
”Mitä jos vaikutan typerältä?”
”Mitä jos muut eivät pidä minusta?”
”Mitä jos epäonnistun kaikkien nähden?”
Tämän vuoksi monet mahdollisuudet jäävät käyttämättä jo ennen kuin mitään todellista torjuntaa on tapahtunut.
Mistä syvä häpeä voi saada alkunsa?
Estyneeseen persoonallisuushäiriöön liittyvä häpeä ei synny tyhjästä.
Taustalla voi olla pitkä historia kokemuksia, joissa ihminen on tuntenut itsensä ulkopuoliseksi, riittämättömäksi tai arvottomaksi.
Esimerkiksi:
- jatkuva arvostelu tai mitätöinti
- kiusatuksi tuleminen
- ulkopuolelle jääminen
- emotionaalinen laiminlyönti
- liian korkeat vaatimukset
- kokemukset siitä, ettei tullut nähdyksi tai hyväksytyksi
Lapsi ei yleensä kykene ymmärtämään, että ongelma voi olla ympäristössä.
Sen sijaan hän saattaa tehdä johtopäätöksen:
”Jos minua kohdellaan näin, minussa täytyy olla jotain vialla.”
Vuosien kuluessa tästä voi tulla osa identiteettiä ja minäkuvaa.
Miten häpeä näkyy ihmissuhteissa?
Estynyt ihminen kaipaa usein läheisiä ihmissuhteita yhtä paljon kuin kuka tahansa muu.
Juuri läheisyys voi kuitenkin tuntua kaikkein pelottavimmalta.
Läheisessä suhteessa joutuu näyttämään itsestään puolia, joita on ehkä oppinut pitämään hävettävinä tai kelpaamattomina.
Monelle on vaikeaa:
- kertoa omista tarpeista
- pyytää apua
- näyttää haavoittuvuuttaan
- ilmaista pettymystä tai kiukkua
- paljastaa epävarmuuksiaan
Suojautuminen voi näkyä:
- vetäytymisenä
- hiljaisuutena
- miellyttämisenä
- omien tarpeiden sivuuttamisena
- vaikeutena ottaa tilaa ihmissuhteessa
Ulkopuolinen saattaa nähdä varautuneisuuden välinpitämättömyytenä.
Todellisuudessa taustalla on usein voimakas tarve tulla hyväksytyksi ja yhtä voimakas pelko tulla hylätyksi.
Miksi häpeä voi saada ihmisen lamaantumaan?
Monet estynyttä persoonallisuutta kokevat kuvaavat tilanteita, joissa sanat katoavat, ajatukset tyhjenevät tai koko keho tuntuu pysähtyvän.
Kyse ei ole tahallisesta vetäytymisestä.
Voimakas häpeä voi aktivoida elimistön uhkajärjestelmän. Tällöin ihminen saattaa vetäytyä, vaieta tai lamaantua samalla tavalla kuin muut ihmiset taistelevat tai pakenevat vaaran edessä.
Hetkellisesti tämä suojaa häpeältä.
Pitkällä aikavälillä se kuitenkin voi estää yhteyttä toisiin ihmisiin ja vahvistaa kokemusta yksinäisyydestä.
Miksi kehuminen voi tuntua vaikealta?
Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä tunnistaa tilanteen, jossa positiivinen palaute tuntuu ristiriitaiselta.
Jos joku sanoo:
”Olet tärkeä.”
tai
”Teit hyvää työtä.”
sisäinen ääni voi vastata:
”Ei tuo pidä paikkaansa.”
”Hän ei tunne minua oikeasti.”
”Jos hän näkisi todellisen minut, hän muuttaisi mielensä.”
Kun häpeä on osa syvälle juurtunutta minäkuvaa, myönteinen palaute törmää helposti vanhoihin uskomuksiin. Siksi hyväksynnän vastaanottaminen voi tuntua yllättävän vaikealta.
Voiko häpeästä toipua?
Kyllä voi.
Syvä häpeä ei kuitenkaan yleensä häviä pelkästään sillä, että ihminen yrittää ajatella positiivisemmin.
Moni tietää järjellä olevansa arvokas, mutta ei tunne sitä todeksi.
Siksi toipuminen tapahtuu usein ennen kaikkea uusien kokemusten kautta.
Psykoterapiassa voidaan vähitellen tutkia:
- mistä häpeä on saanut alkunsa
- mitä uskomuksia siihen liittyy
- miten häpeä vaikuttaa ihmissuhteisiin
- millaisia välttämiskäyttäytymisiä se ylläpitää
- miten turvallisia yhteyksiä voi rakentaa vähitellen uudelleen
Toipumisen kannalta keskeisiä kokemuksia voivat olla esimerkiksi:
- kelpaan keskeneräisenä
- virheet eivät johda hylkäämiseen
- tunteeni ovat hyväksyttäviä
- voin olla näkyvä ilman että minua häväistään
- minun ei tarvitse olla täydellinen saadakseni yhteyttä muihin
Yhteenveto: häpeä on estyneen persoonallisuuden näkymätön ydin
Estyneessä persoonallisuushäiriössä häpeä ei ole vain yksi tunne muiden joukossa. Se on usein koko ongelman näkymätön käyttövoima.
Häpeän pelko voi ohjata ihmissuhteita, opiskelua, työelämää ja elämänvalintoja vuosien ajan. Moni suojelee itseään vetäytymällä, olemalla mahdollisimman huomaamaton tai välttämällä tilanteita, joissa voisi tulla arvostelluksi.
Samalla juuri nämä selviytymiskeinot ylläpitävät yksinäisyyttä ja vahvistavat uskomusta siitä, ettei kuulu muiden joukkoon.
Toipuminen alkaa usein siitä, että häpeää ei enää tarvitse kantaa yksin.
Kun ihminen alkaa vähitellen nähdä, ettei häpeä kerro hänen todellisesta arvostaan vaan vanhoista haavoista, opituista uskomuksista ja selviytymiskeinoista, syntyy mahdollisuus rakentaa uudenlaista suhdetta sekä itseensä että muihin ihmisiin.
Lue lisää estyneestä persoonallisuushäiriöstä
Voimakas häpeä, herkkyys arvostelulle, pelko torjutuksi tulemisesta ja vaikeudet ihmissuhteissa ovat estyneen persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä. Tutustu tarkemmin oireisiin, taustatekijöihin, hoitomahdollisuuksiin ja toipumiseen.
