Estynyt persoonallisuus ja häpeä – miksi kritiikki satuttaa niin paljon?

Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä ei pelkää pelkästään arvostelua. Usein syvemmällä on jotakin vielä kivuliaampaa: häpeä.

Häpeä on yksi estyneen persoonallisuushäiriön (AvPD) keskeisimmistä mutta myös näkymättömimmistä kokemuksista. Se ei ole pelkkä tunne epäonnistumisesta. Häpeässä ihminen ei ajattele tehneensä jotakin väärin, vaan kokee olevansa itse vääränlainen.

Tämä ero on tärkeä.

Syyllisyys sanoo:

”Tein virheen.”

Häpeä sanoo:

”Minussa on jotain vialla.”

Juuri tämä tekee häpeästä niin voimakkaan ja vaikeasti kannettavan tunteen.

Miksi häpeä on niin keskeinen osa estynyttä persoonallisuutta?

Estyneelle persoonallisuudelle on tyypillistä poikkeuksellinen herkkyys häpeälle.

Moni kokee tavallisetkin sosiaaliset tilanteet riskinä.

Esimerkiksi:

• mielipiteen ilmaiseminen kokouksessa
• uuden ihmisen tapaaminen
• kutsun tekeminen
• tunteiden näyttäminen
• virheen tekeminen

voivat herättää voimakasta pelkoa siitä, että tulee nolatuksi, arvostelluksi tai hylätyksi.

Kyse ei usein ole itse tilanteesta.

Todellinen pelko liittyy siihen häpeään, jonka mahdollinen torjunta voisi herättää.

Häpeän välttelystä tulee elämäntapa

Moni estynyt ihminen ei välttele ihmisiä siksi, ettei pitäisi heistä.

Usein vältellään häpeää.

Jos ihminen uskoo esimerkiksi:

• etten ole tarpeeksi kiinnostava
• olen huonompi kuin muut
• minussa on jotain vialla

sosiaaliset tilanteet voivat tuntua vaarallisilta.

Mieli alkaa ennakoida:

”Entä jos muut huomaavat, millainen oikeasti olen?”

Tällöin vetäytyminen alkaa tuntua turvalliselta.

Hetkellisesti se helpottaa ahdistusta.

Pitkällä aikavälillä se kuitenkin ylläpitää yksinäisyyttä ja vahvistaa tunnetta siitä, ettei kuulu muiden joukkoon.

Häpeä näkyy usein jo ennen kuin mitään on tapahtunut

Moni ajattelee, että häpeä syntyy vasta epäonnistumisen jälkeen.

Estyneessä persoonallisuudessa häpeä alkaa usein paljon aikaisemmin.

Pelkkä mahdollisuus nolostumiseen voi riittää.

Esimerkiksi:

• kahville kutsuminen
• viestin lähettäminen
• puheenvuoron käyttäminen
• uuden harrastuksen aloittaminen

saattaa herättää voimakkaita ennakoivia ajatuksia.

”Mitä jos vaikutan typerältä?”

”Mitä jos muut eivät pidä minusta?”

”Mitä jos nolaan itseni?”

Tämän vuoksi monet mahdollisuudet jäävät käyttämättä jo ennen kuin mitään todellista vaaraa on edes ollut olemassa.

Mistä syvä häpeä voi olla peräisin?

Usein häpeän juuret ulottuvat kauas menneisyyteen.

Taustalla voi olla esimerkiksi:

• jatkuvaa kritiikkiä
• kiusatuksi tulemista
• ulkopuolelle jäämistä
• emotionaalista laiminlyöntiä
• liian ankaria odotuksia
• kokemuksia siitä, ettei tullut nähdyksi tai hyväksytyksi

Lapsi alkaa vähitellen tehdä johtopäätöksiä itsestään.

Sen sijaan että lapsi ajattelisi:

”Minua kohdeltiin huonosti.”

hän saattaa päätellä:

”Minussa täytyy olla jotain vikana.”

Ajan myötä tästä voi muodostua osa ihmisen minäkuvaa.

Miten häpeä näkyy ihmissuhteissa?

Estynyt ihminen voi kaivata läheisiä suhteita syvästi.

Silti juuri läheisissä suhteissa häpeä aktivoituu voimakkaasti.

Suhteessa voi olla vaikea:

• näyttää keskeneräisyyttä
• pyytää apua
• kertoa tarpeista
• näyttää pettymyksiä
• ilmaista kiukkua

Moni alkaa suojautua.

Tämä voi näkyä:

• vetäytymisenä
• hiljaisuutena
• miellyttämisenä
• omien tarpeiden sivuuttamisena

Ulkopuolinen voi nähdä pidättyväisyyttä.

Todellisuudessa taustalla saattaa olla syvä pelko siitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on.

Häpeä voi synnyttää ”seinän”

Monet estyneet ihmiset kuvaavat tilanteita, joissa sanat katoavat, ajatukset tyhjenevät tai koko keho ikään kuin pysähtyy.

Tätä voidaan kuvata suojautumismekanismina.

Kun häpeä uhkaa aktivoitua liian voimakkaasti, mieli rakentaa näkymättömän suojamuurin.

Ihminen voi:

• vetäytyä
• vaieta
• lamaantua
• eristäytyä

Tämä ”seinä” suojaa hetkellisesti häpeältä.

Samaan aikaan se estää yhteyden toisiin ihmisiin.

Miksi kehuminen on joskus vaikeaa vastaanottaa?

Moni estynyt henkilö kokee tämän tutuksi.

Jos joku sanoo:

”Olet tärkeä.”

tai

”Teit hyvää työtä.”

sisällä herää ristiriita.

Ulkoapäin sanat kuulostavat myönteisiltä.

Sisäinen ääni saattaa kuitenkin sanoa:

”Ei tuo pidä paikkaansa.”

”Hän ei tunne minua oikeasti.”

”Jos hän näkisi todellisen minut, hän muuttaisi mielensä.”

Siksi hyväksynnän vastaanottaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin kritiikin kohtaaminen.

Voiko häpeästä toipua?

Kyllä voi.

Syvä häpeä ei kuitenkaan yleensä muutu pelkästään järkeilemällä.

Ihminen saattaa tietää, ettei ole viallinen, mutta silti tuntea olevansa.

Siksi toipuminen tapahtuu usein kokemusten kautta.

Psykoterapiassa voidaan vähitellen tutkia:

• mistä häpeä on syntynyt
• mitä uskomuksia sen taustalla on
• miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin
• miten vältteleminen ylläpitää sitä

Turvallisessa vuorovaikutuksessa ihminen voi alkaa saada uudenlaisia kokemuksia:

• kelpaan keskeneräisenä
• minua ei hylätä virheiden vuoksi
• tunteeni ovat hyväksyttäviä
• minun ei tarvitse olla täydellinen saadakseni yhteyttä muihin

Yhteenveto

Estyneessä persoonallisuudessa häpeä ei ole vain yksi tunne muiden joukossa. Se on usein koko häiriön keskeinen käyttövoima.

Häpeän pelko voi ohjata ihmissuhteita, opiskelua, työelämää ja elämänvalintoja vuosien ajan.

Moni vetäytyy, suojelee itseään tai yrittää olla näkymätön välttääkseen mahdollista torjutuksi tulemista.

Toipuminen alkaa usein siitä, että häpeää ei enää tarvitse kantaa yksin.

Kun ihminen alkaa nähdä, ettei häpeä kerro hänen todellisesta arvostaan, vaan vanhoista haavoista ja opituista selviytymiskeinoista, syntyy mahdollisuus rakentaa vähitellen uudenlaista suhdetta sekä itseensä että muihin ihmisiin.