Kirjoittaja /

Miksi yksi ”väärä” ateria voi pilata koko päivän?

Kun yksi ruokailu tuntuu suuremmalta kuin yksi ruokailu

”Söin yhden pullan ja koko päivä meni pilalle.”

”Ajattelin sitä ateriaa koko illan.”

”Tuntui siltä, että olin epäonnistunut.”

Jos olet kamppaillut anoreksian, ortoreksian tai voimakkaan ruokakontrollin kanssa, tämä kokemus saattaa kuulostaa hyvin tutulta.

Ulkopuolisen silmissä kyse on vain yhdestä ateriasta.

Sisäisesti kyse voi kuitenkin tuntua paljon suuremmalta.

Yksi annos.

Yksi välipala.

Yksi suunnittelematon ruokailu.

Ja yhtäkkiä mieli täyttyy syyllisyydestä, ahdistuksesta, häpeästä tai tarpeesta korjata tilanne.

Miksi näin tapahtuu?

Miksi yksi ateria voi tuntua niin merkittävältä, että se pilaa koko päivän?

Ongelma ei yleensä ole ateria

Tämä on tärkein asia ymmärtää.

Useimmiten kyse ei ole ruoasta.

Jos ongelma olisi ruoassa, sama annos aiheuttaisi saman reaktion kaikille.

Mutta näin ei tapahdu.

Toinen syö aterian ja jatkaa päiväänsä.

Toinen ajattelee sitä tuntikausia.

Ero ei ole ruoassa.

Ero on siinä, mitä ateria symboloi.

Kun ruoka alkaa määrittää omaa arvoa

Monella anoreksiasta, ortoreksiasta tai perfektionismista kärsivällä ihmisellä ruokavalinnoista tulee enemmän kuin ruokavalintoja.

Niistä tulee mittari.

Mittari sille:

  • kuinka hyvä olen
  • kuinka kurinalainen olen
  • kuinka vahva olen
  • kuinka onnistunut olen

Silloin ruokavalinta ei enää tunnu neutraalilta.

Se tuntuu onnistumiselta tai epäonnistumiselta.

Ja juuri tässä kohtaa yksi ateria voi saada valtavan merkityksen.

Ortoreksiassa kyse ei ole vain terveydestä

Moni ortoreksiaa sairastava ei pyri olemaan laiha.

Hän pyrkii olemaan terve.

Tai ainakin hän uskoo niin.

Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että taustalla voi olla myös:

  • perfektionismia
  • ylikontrollia
  • voimakasta hallinnan tarvetta
  • vaikeutta sietää epävarmuutta

Tällöin ”väärä” ruoka ei tunnu ongelmalliselta siksi, että se olisi epäterveellistä.

Se tuntuu ongelmalliselta siksi, että se rikkoo sääntöä.

Ja sääntöjen rikkominen alkaa tuntua vaaralliselta.

Anoreksiassa yksi ateria voi tuntua hallinnan menetykseltä

Anoreksiassa ruoka on usein paljon enemmän kuin ravintoa.

Se liittyy:

  • turvallisuuteen
  • hallintaan
  • selviytymiseen
  • ahdistuksen säätelyyn

Kun ruokailu poikkeaa suunnitellusta, moni ei koe menettäneensä vain kontrollia ruoasta.

Hän kokee menettäneensä kontrollin itsestään.

Tämä voi laukaista:

  • syyllisyyttä
  • pelkoa
  • voimakasta itsekritiikkiä
  • tarpeen rajoittaa enemmän seuraavana päivänä

Ulospäin näkyy yksi ateria.

Sisäisesti kyse voi tuntua suurelta uhkalta.

Miksi ajattelen sitä vielä tuntien päästä?

Tämä liittyy ilmiöön, jota kutsutaan märehtimiseksi.

Kun oma huomio kiinnittyy virheeseen tai epäonnistumisen kokemukseen, mieli alkaa pyörittää tapahtumaa uudelleen ja uudelleen.

Esimerkiksi:

  • Miksi söin tuon?
  • Miksen pystynyt hallitsemaan itseäni?
  • Mitä vaikutuksia tällä on?
  • Miten voin korjata tämän?

Mitä enemmän ajatusta analysoi, sitä suuremmalta tapahtuma tuntuu.

Ja mitä suuremmalta tapahtuma tuntuu, sitä enemmän sitä analysoidaan.

Näin syntyy noidankehä.

”Huomenna korjaan tämän”

Moni tunnistaa myös tämän ajatuksen.

Yhden aterian jälkeen mieli alkaa tehdä uusia sääntöjä:

  • Huomenna syön vähemmän.
  • Liikun enemmän.
  • Olen tarkempi.
  • En tee tätä uudestaan.

Hetkellisesti tämä voi vähentää ahdistusta.

Ongelma on, että samalla ruokakontrolli yleensä vahvistuu.

Säännöt lisääntyvät.

Joustavuus vähenee.

Ja ruokailu alkaa hallita yhä suurempaa osaa elämästä.

Kontrollin paradoksi

Tässä näkyy yksi ortoreksian, anoreksian ja ylikontrollin keskeisistä ilmiöistä.

Mitä enemmän ihminen yrittää saavuttaa turvallisuutta kontrollin avulla, sitä enemmän hänen täytyy kontrolloida.

Aluksi yksi sääntö tuntuu riittävältä.

Sitten tarvitaan toinen.

Sitten kolmas.

Lopulta rauha riippuu siitä, että kaikki menee täydellisesti.

Ja koska elämä ei koskaan mene täydellisesti, ahdistus kasvaa.

Entä jos ongelma ei olekaan ateria?

Tämä on kysymys, joka kannattaa esittää itselleen.

Kun yksi ateria tuntuu katastrofilta, kannattaa pysähtyä pohtimaan:

Mitä tämä ateria minulle oikeasti merkitsee?

Onko kyse ruoasta?

Vai onko kyse:

  • riittämättömyyden tunteesta?
  • epäonnistumisen pelosta?
  • kontrollin menettämisestä?
  • tarpeesta olla täydellinen?

Hyvin usein vastaus löytyy jälkimmäisistä.

RO-DKT:n näkökulma: joustavuus on tärkeämpää kuin täydellisyys

RO-DKT:n näkökulmasta ongelma ei ole se, että ihminen haluaa syödä terveellisesti.

Ongelma syntyy silloin, kun joustavuus katoaa.

Terve ihminen pystyy ajattelemaan:

”Tämä ei ollut suunnitelmani mukainen ateria.”

Ja samalla:

”Se ei muuta minua ihmisenä.”

Ylikontrolloiva mieli taas yhdistää helposti ruokavalinnan omaan arvoon.

Siksi toipumisessa ei ole kyse vain ruokailusta.

Kyse on myös uudenlaisesta suhteesta virheisiin, epävarmuuteen ja epätäydellisyyteen.

Yhteenveto

Jos yksi ”väärä” ateria pilaa koko päivän, kyse ei yleensä ole itse ateriasta.

Usein taustalla vaikuttavat:

  • ortoreksia
  • anoreksia
  • perfektionismi
  • ylikontrolli
  • voimakas hallinnan tarve

Silloin ruokailusta tulee paljon enemmän kuin ruokailua.

Siitä tulee mittari omalle onnistumiselle, turvallisuudelle ja arvokkuudelle.

Ehkä tärkein kysymys ei ole:

”Miksi söin tuon?”

Vaan:

”Miksi yksi ateria saa määrittää sen, millaisena näen itseni?”

Juuri siihen kysymykseen vastaaminen on usein tärkeä askel kohti vapaampaa suhdetta ruokaan.

📚 Lue lisää ortoreksiasta

Ortoreksia ei ole vain terveellistä syömistä. Se voi liittyä perfektionismiin, ylikontrolliin, ahdistukseen, identiteettiin ja voimakkaaseen tarpeeseen tehdä asiat oikein. Näistä artikkeleista löydät syvempää tietoa ortoreksiasta ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Lue myös

Scroll to Top