Miksi täydellisyys tuntuu turvalliselta?
Perfektionismi ei yleensä ala halusta olla täydellinen. Se alkaa halusta välttää epäonnistumista.
”Jos teen tämän tarpeeksi hyvin, voin vihdoin rentoutua.”
”Kunhan saan tämän täydelliseksi, olo helpottaa.”
”Minun pitäisi pystyä parempaan.”
Moni perfektionisti tunnistaa nämä ajatukset.
Ulospäin perfektionismi näyttää usein vahvuudelta. Se näkyy tunnollisuutena, ahkeruutena, huolellisuutena ja korkeina standardeina. Ihminen saa kiitosta siitä, että hän tekee asiat hyvin.
Samaan aikaan moni perfektionisti kärsii jatkuvasta paineesta, riittämättömyyden tunteesta ja ahdistuksesta.
Miksi?
Koska perfektionismissa kyse ei useinkaan ole täydellisyydestä.
Kyse on turvallisuudesta.
Täydellisyys lupaa turvaa
Kuvittele hetki, että mielesi uskoo seuraavaa:
- Jos teen virheen, minua arvostellaan.
- Jos epäonnistun, menetän arvoni.
- Jos en hallitse kaikkea, jotain pahaa tapahtuu.
Mitä silloin teet?
Todennäköisesti alat yrittää tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Aluksi tämä voi olla hyödyllistä.
Mutta vähitellen täydellisyydestä tulee keino hallita pelkoa.
Täydellisyys alkaa tuntua turvalliselta, koska se lupaa suojaa epävarmuudelta.
Perfektionismi ei tavoittele onnistumista
Tämä on yksi tärkeimmistä väärinkäsityksistä.
Moni ajattelee, että perfektionisti haluaa menestyä enemmän kuin muut.
Todellisuudessa perfektionismi liittyy usein enemmän epäonnistumisen välttämiseen kuin onnistumisen tavoitteluun.
Ajattelutapa voi olla:
”Jos teen kaiken täydellisesti, kukaan ei voi arvostella minua.”
Tai:
”Jos en tee virheitä, olen turvassa.”
Silloin elämä ei enää rakennu kohti asioita, joita ihminen haluaa.
Se rakentuu pois asioista, joita hän pelkää.
Miksi OCPD:ssä täydellisyys tuntuu erityisen tärkeältä?
Pakko-oireisessa persoonallisuudessa (OCPD) täydellisyyden tavoittelu ei ole pelkkä tapa.
Se on usein identiteetin osa.
Moni OCPD-piirteinen henkilö kokee olevansa:
- vastuullinen
- tunnollinen
- moraalinen
- järjestelmällinen
Nämä ovat arvokkaita ominaisuuksia.
Ongelma syntyy silloin, kun oma arvo alkaa riippua niistä kokonaan.
Jos ihminen uskoo olevansa arvokas vain silloin, kun hän toimii täydellisesti, pienistäkin virheistä tulee uhka.
Siksi täydellisyyden tavoittelu voi tuntua välttämättömältä.
Miksi anoreksiassa täydellisyys tuntuu turvalliselta?
Moni anoreksiaa sairastava kuvaa sairauden alkuvaihetta samalla tavalla.
Aluksi kontrolli tuo helpotusta.
- ruokailu muuttuu ennustettavaksi
- säännöt luovat rakennetta
- epävarmuus vähenee hetkeksi
Ruoka ei enää ole vain ruokaa.
Siitä tulee keino ylläpitää hallinnan tunnetta.
Jos elämä tuntuu sekavalta, ruokailua voi kontrolloida.
Jos tunteet tuntuvat ylivoimaisilta, ruokailua voi kontrolloida.
Jos oma arvo tuntuu epävarmalta, onnistuminen ruokasääntöjen noudattamisessa voi hetkellisesti parantaa oloa.
Täydellisyys alkaa tuntua turvallisuudelta.
Ortoreksiassa terveys muuttuu helposti moraaliksi
Ortoreksia eroaa anoreksiasta siinä, että paino ei välttämättä ole keskeinen tavoite.
Keskiössä on terveellisyys.
Mutta ajan myötä terveellisyys voi alkaa tarkoittaa paljon enemmän kuin hyvinvointia.
Ruoka alkaa jakautua:
- puhtaaseen ja epäpuhtaaseen
- hyvään ja huonoon
- sallittuun ja kiellettyyn
Yksi ”väärä” valinta voi herättää voimakasta syyllisyyttä.
Ei siksi, että ruoka olisi vaarallista.
Vaan siksi, että sääntö rikkoutui.
Ja jos turvallisuuden tunne perustuu sääntöihin, niiden rikkominen tuntuu uhkaavalta.
Kontrollin paradoksi
Tässä kohtaa kuvaan astuu paradoksi.
Mitä enemmän ihminen yrittää saavuttaa turvallisuutta täydellisyyden avulla, sitä turvattomammaksi hän usein tulee.
Miksi?
Koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa pysyvästi.
Aina löytyy:
- uusi virhe
- uusi sääntö
- uusi tavoite
- uusi uhka
Siksi helpotus jää väliaikaiseksi.
Ja kontrollin tarve kasvaa.
Entä jos täydellisyys onkin ahdistuksen lääke?
Moni yllättyy kuullessaan tämän.
Perfektionismi ei ole aina ongelma itsessään.
Usein se on ratkaisu johonkin muuhun ongelmaan.
Sen taustalla voi olla:
- häpeää
- epävarmuutta
- yksinäisyyttä
- riittämättömyyden tunnetta
- pelkoa menettää kontrolli
Täydellisyys tarjoaa hetkellisen helpotuksen näihin tunteisiin.
Juuri siksi siitä on niin vaikea luopua.
Mistä tunnistaa, että täydellisyys ei enää palvele sinua?
Voit pohtia seuraavia kysymyksiä:
- Tuntuuko virhe suhteettoman pahalta?
- Onko vaikea lopettaa, vaikka työ olisi jo riittävän hyvä?
- Määrittääkö onnistuminen omaa arvoasi?
- Tuntuuko lepo ansaitulta vasta täydellisen suorituksen jälkeen?
- Aiheuttavatko pienetkin poikkeamat voimakasta ahdistusta?
Jos vastaus useaan kysymykseen on kyllä, täydellisyys saattaa toimia enemmän turvakeinona kuin aidosti hyvinvointia tukevana ominaisuutena.
RO-DKT:n näkökulma: turvallisuus ei synny täydellisyydestä
RO-DKT:n näkökulmasta ongelma ei ole korkeat tavoitteet.
Ongelma syntyy silloin, kun turvallisuus riippuu täydellisyydestä.
Todellinen psykologinen joustavuus tarkoittaa kykyä ajatella:
”Tein virheen.”
Ja samalla:
”Olen silti kunnossa.”
Tai:
”Tämä ei mennyt suunnitelmieni mukaan.”
Ja samalla:
”Minun ei tarvitse kontrolloida kaikkea ollakseni turvassa.”
Juuri tässä kohtaa alkaa usein todellinen vapaus.
Yhteenveto
Perfektionismi, OCPD, anoreksia ja ortoreksia näyttävät usein erilaisilta ilmiöiltä.
Niitä yhdistää kuitenkin yksi tärkeä tekijä:
Täydellisyys alkaa tuntua turvallisuudelta.
Kun näin tapahtuu, virheistä tulee uhkia, joustavuudesta tulee vaikeaa ja elämä alkaa kaventua sääntöjen ympärille.
Ehkä tärkein kysymys ei ole:
”Miten voisin olla täydellisempi?”
Vaan:
”Voinko olla turvassa myös silloin, kun olen epätäydellinen?”
Usein juuri siihen kysymykseen vastaaminen on ensimmäinen askel kohti toipumista.