Miksi täydellisyys tuntuu turvalliselta?
Perfektionismi ei yleensä ala halusta olla täydellinen. Se alkaa halusta välttää epäonnistumista.
”Jos teen tämän tarpeeksi hyvin, voin vihdoin rentoutua.”
”Kunhan saan tämän täydelliseksi, olo helpottaa.”
”Minun pitäisi pystyä parempaan.”
Moni perfektionisti tunnistaa nämä ajatukset.
Ulkopuolelta perfektionismi näyttää usein vahvuudelta. Se näkyy tunnollisuutena, huolellisuutena, ahkeruutena ja korkeina standardeina. Ihminen saa kiitosta siitä, että hän tekee asiat hyvin.
Samaan aikaan moni perfektionisti kärsii jatkuvasta paineesta, riittämättömyyden tunteesta ja ahdistuksesta.
Miksi?
Koska perfektionismissa ei yleensä ole kyse täydellisyyden tavoittelusta.
Usein kyse on turvallisuuden tavoittelusta.
Miksi täydellisyys tuntuu niin turvalliselta?
Kuvittele, että mielesi uskoo syvällä tasolla seuraavaa:
- Jos teen virheen, minua arvostellaan.
- Jos epäonnistun, menetän arvoni.
- Jos en hallitse kaikkea, jotain pahaa tapahtuu.
- Jos en ole riittävän hyvä, minua ei hyväksytä.
Mitä silloin teet?
Todennäköisesti yrität tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Tämä on täysin ymmärrettävä reaktio.
Ongelma syntyy silloin, kun täydellisyydestä tulee tärkein keino säädellä turvattomuuden tunnetta.
Silloin suoritus ei enää palvele tavoitetta.
Siitä tulee tapa hallita pelkoa.
Perfektionismi ei yleensä tavoittele onnistumista
Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä.
Moni ajattelee, että perfektionistit tavoittelevat menestystä enemmän kuin muut.
Todellisuudessa perfektionismi liittyy usein enemmän epäonnistumisen välttämiseen kuin onnistumisen saavuttamiseen.
Taustalla voi olla ajatuksia kuten:
”Jos teen kaiken täydellisesti, kukaan ei voi arvostella minua.”
”Jos en tee virheitä, olen turvassa.”
”Jos onnistun täydellisesti, en tunne häpeää.”
Tällöin elämä ei enää rakennu kohti asioita, joita ihminen haluaa.
Se alkaa rakentua pois asioista, joita hän pelkää.
Täydellisyys on usein ahdistuksen säätelykeino
Moni uskoo perfektionismin olevan persoonallisuuden piirre.
Usein se toimii enemmänkin tunnetason selviytymiskeinona.
Sen tehtävä on vähentää hetkellisesti:
- häpeää
- epävarmuutta
- riittämättömyyden tunnetta
- pelkoa
- avuttomuuden kokemuksia
Kun suoritus onnistuu täydellisesti, olo helpottuu hetkeksi.
Mutta vain hetkeksi.
Koska todellinen ongelma ei ollut tehtävä.
Se oli ahdistus.
Ja kun seuraava epävarmuutta herättävä tilanne tulee vastaan, sama mekanismi käynnistyy uudelleen.
Tästä syystä perfektionismi ruokkii itse itseään.
Miksi perfektionismi liittyy niin usein OCPD:hen?
Pakko-oireisessa persoonallisuudessa (OCPD) täydellisyyden tavoittelu ei ole vain tapa toimia.
Se on usein osa identiteettiä.
Moni OCPD-piirteinen ihminen kokee olevansa:
- vastuullinen
- moraalinen
- tunnollinen
- luotettava
- järjestelmällinen
Nämä ovat arvokkaita ominaisuuksia.
Ongelma syntyy silloin, kun oma ihmisarvo alkaa riippua niistä.
Jos ihminen kokee olevansa arvokas vain silloin, kun hän toimii täydellisesti, pienistäkin virheistä tulee uhkia.
Silloin perfektionismi ei enää tunnu valinnalta.
Se tuntuu välttämättömyydeltä.
Miksi anoreksiassa täydellisyys tuntuu turvallisuudelta?
Anoreksia tarjoaa tästä hyvän esimerkin.
Moni sairastunut kuvaa sairauden alkuvaihetta helpottavaksi.
Säännöt tuovat:
- ennustettavuutta
- rakennetta
- hallinnan tunnetta
Ruoka ei enää ole vain ruokaa.
Siitä tulee keino säädellä omaa oloa.
Jos elämä tuntuu kaoottiselta, ruokailua voi kontrolloida.
Jos tunteet tuntuvat ylivoimaisilta, ruokailua voi kontrolloida.
Jos oma arvo tuntuu epävarmalta, ruokasääntöjen täydellinen noudattaminen voi hetkellisesti lisätä onnistumisen tunnetta.
Täydellisyys alkaa tuntua turvallisuudelta.
Juuri siksi anoreksian ytimessä ei useinkaan ole pelkkä paino.
Taustalla on usein tarve löytää turvaa kontrollin kautta.
Ortoreksiassa terveys muuttuu helposti moraaliseksi kysymykseksi
Ortoreksiassa paino ei välttämättä ole keskeinen tavoite.
Keskiössä on terveellisyys.
Mutta vähitellen terveellisyys voi muuttua hyvinvoinnin sijaan identiteetiksi.
Ruoka alkaa jakautua:
- hyvään ja huonoon
- puhtaaseen ja epäpuhtaaseen
- sallittuun ja kiellettyyn
Tällöin yhdenkin säännön rikkominen voi herättää voimakasta syyllisyyttä.
Ei siksi, että ruoka olisi vaarallista.
Vaan siksi, että turvallisuuden tunne on rakentunut sääntöjen varaan.
Kontrollin paradoksi
Tässä kohtaa syntyy perfektionismin suurin paradoksi.
Mitä enemmän ihminen yrittää saavuttaa turvallisuutta täydellisyyden avulla, sitä enemmän turvallisuus alkaa riippua täydellisyydestä.
Ja koska täydellisyyttä ei voi koskaan saavuttaa pysyvästi, mieli alkaa etsiä jatkuvasti uusia uhkia.
Aina löytyy:
- uusi virhe
- uusi sääntö
- uusi tavoite
- uusi asia, jota pitäisi parantaa
Tästä syystä perfektionismi harvoin tuo pysyvää helpotusta.
Se tuottaa hetkellisen helpotuksen, jota joutuu tavoittelemaan yhä uudelleen.
Perfektionismin suurin hinta ei ole uupumus
Usein ajatellaan, että perfektionismin pahin seuraus on stressi.
Monelle suurin hinta on kuitenkin yksinäisyys.
Kun ihminen pyrkii jatkuvasti näyttämään pätevältä, vahvalta ja virheettömältä, muiden on vaikea nähdä hänen todellista kokemustaan.
Muut näkevät:
- onnistumiset
- saavutukset
- tehokkuuden
Mutta eivät näe:
- pelkoa
- epävarmuutta
- häpeää
- avuntarvetta
Tällöin ihminen voi olla ympäröity ihmisillä ja silti tuntea itsensä syvästi yksinäiseksi.
Mistä tunnistaa, ettei täydellisyys enää palvele sinua?
Voit pysähtyä pohtimaan esimerkiksi näitä kysymyksiä:
- Tuntuuko virhe suhteettoman pahalta?
- Onko vaikea lopettaa, vaikka työ olisi jo riittävän hyvä?
- Määrittääkö onnistuminen omaa arvoasi?
- Tuntuuko lepo ansaitulta vasta täydellisen suorituksen jälkeen?
- Aiheuttavatko poikkeamat suunnitelmista voimakasta ahdistusta?
- Pelkäätkö enemmän epäonnistumista kuin nautit onnistumisista?
Jos vastaat useaan kohtaan kyllä, täydellisyys saattaa toimia enemmän turvakeinona kuin aidosti hyvinvointia tukevana ominaisuutena.
RO-DKT:n näkökulma: turvallisuus ei synny täydellisyydestä
RO-DKT:n mukaan psykologinen hyvinvointi ei rakennu täydellisyyden vaan joustavuuden varaan.
Turvallisuus syntyy kyvystä ajatella:
”Tein virheen.”
Ja samalla:
”Olen silti kunnossa.”
Tai:
”Tämä ei mennyt suunnitelmien mukaan.”
Ja samalla:
”Minun ei tarvitse hallita kaikkea ollakseni turvassa.”
RO-DKT:ssa puhutaan radikaalista avoimuudesta.
Se tarkoittaa kykyä kohdata epävarmuutta ilman, että yrittää ratkaista sitä täydellisyydellä.
Juuri tässä alkaa todellinen vapaus.
Yhteenveto
Perfektionismi, OCPD, anoreksia ja ortoreksia näyttävät erilaisilta ilmiöiltä.
Niitä yhdistää kuitenkin yksi tärkeä tekijä:
täydellisyys alkaa tuntua turvallisuudelta.
Kun näin tapahtuu:
- virheistä tulee uhkia
- epävarmuudesta tulee vaikeasti siedettävää
- joustavuus vähenee
- elämä alkaa rakentua sääntöjen ympärille
Siksi tärkein kysymys ei ehkä ole:
”Miten voisin olla täydellisempi?”
Vaan:
”Voinko olla turvassa myös silloin, kun olen epätäydellinen?”
Monelle juuri tähän kysymykseen vastaaminen on ensimmäinen askel kohti toipumista, psykologista joustavuutta ja aidompaa yhteyttä muihin ihmisiin.
