Voiko normaalipainoisella olla syömishäiriö?

Moni ajattelee syömishäiriön näkyvän ulospäin selvänä alipainona. Tämä on yksi sitkeimmistä syömishäiriöihin liittyvistä harhaluuloista. Todellisuudessa syömishäiriö voi olla vakava riippumatta henkilön painosta tai ulkonäöstä.

Normaalipainoinen, ylipainoinen tai lihava henkilö voi kärsiä yhtä voimakkaasta syömishäiriöstä kuin alipainoinen ihminen. Sairaus ei määrittele itseään vaa’an lukeman kautta, vaan sen kautta, miten se vaikuttaa ihmisen ajatuksiin, tunteisiin, käyttäytymiseen ja fyysiseen terveyteen.

Monille sairastuneille ja heidän läheisilleen tämä tulee yllätyksenä. Usein avun hakeminen viivästyy, koska henkilö ei koe olevansa ”riittävän sairas” tai ympäristö ei tunnista tilanteen vakavuutta.

Kyllä, normaalipainoisella voi olla vakava syömishäiriö

Syömishäiriö ei ole painosairaus vaan vakava psyykkinen ja fyysinen sairaus.

Monet syömishäiriöistä kärsivät ihmiset ovat painoltaan normaalialueella. Joillakin paino voi olla jopa keskimääräistä korkeampi.

Silti henkilö voi kärsiä esimerkiksi:

• jatkuvasta syömisen rajoittamisesta
• voimakkaasta lihomisen pelosta
• pakonomaisesta liikunnasta
• ahmintakohtauksista
• jatkuvasta kehon tarkkailusta
• syömiseen liittyvästä ahdistuksesta
• merkittävästä psyykkisestä kärsimyksestä

Syömishäiriö näkyy usein ennen kaikkea suhteessa ruokaan, omaan kehoon ja itseensä, ei välttämättä kehon koossa.

Mitä tarkoittaa epätyypillinen anoreksia?

Yksi yleisimmistä väärinymmärretyistä syömishäiriöistä on epätyypillinen anoreksia.

Epätyypillisessä anoreksiassa henkilöllä esiintyy samoja oireita kuin anoreksiassa:

• energiansaannin rajoittamista
• voimakasta lihomisen pelkoa
• pakonomaista kontrollointia
• ahdistusta syömiseen liittyen
• vääristynyttä suhdetta omaan kehoon

Merkittävin ero on se, ettei henkilön paino ole diagnoosihetkellä alipainon puolella.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sairaus olisi lievempi.

Monissa tutkimuksissa on havaittu, että epätyypillistä anoreksiaa sairastavat voivat kärsiä yhtä vakavista psykologisista oireista ja lääketieteellisistä komplikaatioista kuin henkilöt, joilla on klassinen anoreksiadiagnoosi.

Miksi anoreksian ja epätyypillisen anoreksian erottelu voi olla ongelmallista?

Moni asiantuntija on viime vuosina kyseenalaistanut anoreksian ja epätyypillisen anoreksian välisen jyrkän erottelun.

Kun tarkastellaan sairauden ydintä, nähdään usein sama ilmiö:

• syömisen rajoittaminen
• lihomisen pelko
• jatkuva painon ja kehon tarkkailu
• pakonomaiset toimintatavat
• voimakas psyykkinen kuormitus

Paino on usein ainoa tekijä, joka erottaa diagnoosit toisistaan.

Ongelma on, että paino ei välttämättä kerro sairauden vakavuudesta.

Jos kaksi ihmistä kärsii samoista oireista mutta toinen on alipainoinen ja toinen normaalipainoinen, vain toisen kärsimyksen pitäminen vakavana voi johtaa virheellisiin hoitopäätöksiin.

Miksi pelkkä BMI ei kerro koko totuutta?

Terveydenhuollossa painoindeksiä eli BMI:tä käytetään usein terveydentilan arvioinnissa. Syömishäiriöiden kohdalla BMI kertoo kuitenkin vain pienen osan kokonaisuudesta.

Paljon tärkeämpiä kysymyksiä ovat:

• Kuinka paljon paino on muuttunut?
• Kuinka nopeasti paino on laskenut?
• Kuinka pitkään energiansaanti on ollut riittämätöntä?
• Kuinka voimakasta syömisen rajoittaminen on?
• Millaisia fyysisiä oireita henkilölle on kehittynyt?

Esimerkiksi normaalipainoinen nuori, joka on laihtunut nopeasti suuren määrän painoa, voi olla lääketieteellisesti huomattavasti riskialttiimmassa tilanteessa kuin henkilö, jonka paino on ollut pitkään matala mutta vakaa.

Elimistö reagoi ennen kaikkea energiavajeeseen ja nälkiintymiseen, ei tiettyyn BMI-lukuun.

Mitä syömishäiriöoireita voi esiintyä normaalipainoisella?

Syömiskäyttäytymiseen liittyvät oireet

• aterioiden väliin jättäminen
• syömisen rajoittaminen
• tiukat ruokasäännöt
• pakonomainen liikunta
• ahmintakohtaukset
• jatkuva kalorien laskeminen

Ajatteluun liittyvät oireet

• jatkuva huoli syömisestä
• voimakas painoon liittyvä huolestuneisuus
• mustavalkoinen ajattelu ruoasta
• oman syömisen tarkkailu
• vaikeus joustaa poikkeustilanteissa

Tunteisiin liittyvät oireet

• syyllisyys syömisen jälkeen
• häpeä omasta kehosta
• ahdistus ruokailutilanteissa
• voimakas itsekritiikki
• vetäytyminen sosiaalisista tilanteista

Usein juuri nämä oireet aiheuttavat eniten kärsimystä, vaikka paino näyttäisi ulospäin täysin normaalilta.

Miksi normaalipainoisen syömishäiriö jää usein tunnistamatta?

Monet ihmiset odottavat syömishäiriön näkyvän ulospäin.

Tämän vuoksi sekä läheiset että ammattilaiset voivat joskus ohittaa oireet.

Sairastunut saattaa kuulla esimerkiksi:

• ”Et näytä syömishäiriöiseltä.”
• ”Painosi on normaali.”
• ”Ethän sinä voi olla anorektinen.”
• ”Näytät terveeltä.”

Tällaiset kommentit voivat olla erittäin haitallisia.

Ne voivat saada henkilön uskomaan, ettei hänen kärsimyksensä ole riittävän vakavaa avun hakemiseen.

Monet kertovatkin odottaneensa kuukausia tai vuosia ennen kuin hakeutuivat hoitoon, koska kokivat olevansa ”liian terveitä” saadakseen apua.

Syömishäiriö voi olla hengenvaarallinen missä tahansa painossa

Yksi syömishäiriöiden vaarallisimmista myyteistä on ajatus siitä, että vakava sairaus näkyy aina ulospäin.

Todellisuudessa elimistö voi kärsiä merkittävästi myös silloin, kun paino ei ole alipainon alueella.

Nopea painonlasku ja pitkäaikainen energiavaje voivat aiheuttaa esimerkiksi:

• sydämen sykkeen hidastumista
• verenpaineen laskua
• hormonaalisia häiriöitä
• kuukautiskierron häiriöitä
• uupumusta
• keskittymisvaikeuksia
• jatkuvaa palelua
• mielialan muutoksia

Siksi syömishäiriön vakavuutta ei tule arvioida pelkästään ulkonäön perusteella.

Miten ylikontrolli liittyy syömishäiriöihin?

Osalla syömishäiriötä sairastavista keskeinen taustatekijä on ylikontrolli.

Ylikontrolli voi näkyä esimerkiksi:

• perfektionismina
• voimakkaana tunnollisuutena
• virheiden välttämisenä
• vaikeutena pyytää apua
• joustamattomuutena
• tarpeena hallita epävarmuutta

Tällöin ruokailu saattaa muuttua keinoksi luoda turvallisuuden tunnetta tilanteessa, jossa muut asiat tuntuvat ennakoimattomilta.

Moni kuvaa, että ruokasäännöt, kalorien laskeminen tai liikuntarutiinit tuovat hetkellisesti helpotusta ahdistukseen. Pitkällä aikavälillä ne kuitenkin voivat ylläpitää sairautta ja kaventaa elämää.

Milloin kannattaa hakea apua?

Avun hakemista ei pidä lykätä siksi, että paino on normaalialueella.

Apua kannattaa hakea, jos:

• ruoka hallitsee ajatuksiasi suuren osan päivästä
• syömiseen liittyy jatkuvaa ahdistusta
• sosiaalinen elämä alkaa kaventua
• ruokailu perustuu jäykkiin sääntöihin
• kehonkuva vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon
• tunnet menettäväsi hallinnan syömisen suhteen
• läheiset ovat huolissaan tilanteestasi

Mitä aikaisemmin oireet tunnistetaan, sitä paremmat mahdollisuudet toipumiseen yleensä ovat.

Miten normaalipainoisen syömishäiriötä hoidetaan?

Hoito suunnitellaan oireiden, psyykkisen kuormituksen ja fyysisen tilanteen perusteella, ei pelkästään painon mukaan.

Hoito voi sisältää:

• ravitsemushoitoa
• psykoterapiaa
• lääketieteellistä seurantaa
• perhe- ja verkostotyötä
• moniammatillista tukea

Hoidon tavoitteena ei ole ainoastaan syömisen normalisoituminen, vaan myös joustavamman suhteen rakentuminen ruokaan, kehoon ja omaan itseen.

Usein kysyttyä

Tarvitseeko syömishäiriödiagnoosin saadakseen apua?

Ei. Hoidon tarve perustuu oireisiin ja niiden aiheuttamaan haittaan, ei diagnoosin nimeen.

Voiko normaalipainoisella olla anoreksia?

Kyllä. Henkilö voi täyttää lähes kaikki anoreksian kriteerit ilman alipainoa. Tällöin voidaan puhua esimerkiksi epätyypillisestä anoreksiasta.

Voiko normaalipainoisen syömishäiriö olla vakava?

Kyllä voi. Psyykkinen kärsimys ja fyysiset seuraukset voivat olla yhtä vakavia kuin alipainoisilla henkilöillä.

Voiko epätyypillisestä syömishäiriöstä toipua?

Kyllä. Varhainen tunnistaminen, asianmukainen hoito ja riittävä tuki parantavat toipumisen mahdollisuuksia merkittävästi.

Yhteenveto

Syömishäiriö ei näy aina peilistä eikä vaa’asta.

Normaalipainoinen ihminen voi kärsiä vakavasta syömishäiriöstä, jonka vaikutukset ulottuvat ajatteluun, tunteisiin, käyttäytymiseen ja fyysiseen terveyteen. Siksi oireiden vakavuutta ei tulisi arvioida kehon koon perusteella.

Jos sinä tai läheisesi kamppailette syömiseen, painoon tai ruokailun kontrollointiin liittyvien ajatusten kanssa, apua kannattaa hakea mahdollisimman varhain. Toipuminen on mahdollista kaikissa painoluokissa, eikä kenenkään tarvitse olla ”riittävän sairas” saadakseen tukea.