Miksi minulla on ystäviä mutta tunnen silti olevani yksin?
Moni ajattelee, että yksinäisyys tarkoittaa sitä, ettei elämässä ole muita ihmisiä.
Todellisuudessa kaikkein kivuliain yksinäisyys syntyy usein silloin, kun ympärillä on ihmisiä, mutta yhteys heihin ei tunnu aidolta.
Sinulla voi olla:
- ystäviä
- puoliso
- työyhteisö
- harrastusporukka
- aktiivinen sosiaalinen elämä
Ja silti illalla voi tuntua siltä, että kukaan ei oikeastaan tunne sinua.
Tämä kokemus on paljon yleisempi kuin moni uskoo.
Yksinäisyys ei ole ihmisten puutetta
Monet yksinäiset ihmiset eivät ole yksin.
He ovat ihmisten ympäröimiä.
Yksinäisyys syntyy usein siitä, että ihminen ei tunne olevansa emotionaalisesti yhteydessä muihin.
Saatat viettää aikaa ystävien kanssa, mutta samalla ajatella:
”Jos he tietäisivät mitä oikeasti ajattelen tai tunnen, he eivät ymmärtäisi minua.”
Tai:
”Olen heidän kanssaan, mutta en tunne olevani oikeasti mukana.”
Tällöin ongelmana ei ole kontaktien määrä vaan yhteyden laatu.
Ehkä kukaan ei tunne todellista sinua
Yksinäisyys voi syntyä myös silloin, kun ihminen näyttää muille vain osan itsestään.
Moni oppii jo varhain, että tietyt tunteet tai tarpeet eivät ole turvallisia näyttää.
Ehkä olet oppinut olemaan:
- kiltti
- tunnollinen
- vahva
- pärjäävä
- huolehtiva
Muut näkevät tämän version sinusta.
Mutta eivät välttämättä näe:
- epävarmuutta
- häpeää
- yksinäisyyttä
- pelkoja
- avuntarvetta
Jos kukaan ei saa nähdä haavoittuvaa puoltasi, voi syntyä paradoksaalinen tilanne:
Muut pitävät sinusta, mutta et tunne itseäsi nähdyksi.
Ylikontrolli voi suojata ja eristää samaan aikaan
RO-DKT:ssa puhutaan ylikontrollista.
Ylikontrolloiva ihminen pyrkii usein suojaamaan itseään:
- torjutuksi tulemiselta
- häpeältä
- pettymyksiltä
- epävarmuudelta
Tämän vuoksi hän voi olla hyvin pidetty, kohtelias ja vastuullinen.
Mutta samalla hän pitää muita turvallisen välimatkan päässä.
Ulospäin voi näyttää siltä, että ihmissuhteita on paljon.
Sisäisesti voi tuntua siltä, ettei kukaan pääse tarpeeksi lähelle.
Tällöin syntyy yksinäisyys, jota ympärillä olevat ihmiset eivät välttämättä edes huomaa.
Miksi muiden seura joskus väsyttää?
Moni yksinäisyydestä kärsivä kokee myös ristiriidan:
”Kaipaan seuraa, mutta ihmisten kanssa oleminen väsyttää.”
Tämä ei tarkoita, että olisit epäsosiaalinen.
Jos vietät paljon aikaa arvioiden:
- mitä sanoa
- miten käyttäytyä
- mitä muut ajattelevat
- vaikutatko oudolta
- loukkasitko jotakuta
sosiaaliset tilanteet voivat muuttua kuormittaviksi.
Ihminen voi olla seurassa tuntikausia ilman, että kokee todellista yhteyttä.
Se on kuin olisi nälkäinen mutta söisi ruokaa, joka ei ravitse.
Miksi menojen peruuntuminen tuntuu ensin helpotukselta?
Tämä on hyvin tavallinen kokemus.
Kun suunniteltu tapaaminen peruuntuu, ensimmäinen tunne voi olla helpotus.
Ei tarvitse jännittää.
Ei tarvitse suorittaa.
Ei tarvitse olla sosiaalinen.
Mutta myöhemmin voi tulla suru.
Tai tyhjyyden tunne.
Koska samalla peruuntuu myös mahdollisuus yhteyteen.
Tämä ristiriita on tavallinen erityisesti ihmisillä, jotka kaipaavat läheisyyttä mutta kokevat sen samanaikaisesti kuormittavana tai pelottavana.
Miksi en tunne kuuluvani joukkoon?
Joskus yksinäisyyden taustalla on syvä uskomus:
”Minussa on jotain erilaista.”
Tai:
”Muut kuuluvat joukkoon luonnostaan, minä en.”
Tällöin ihminen alkaa tarkkailla itseään enemmän kuin muita.
Hän etsii jatkuvasti merkkejä siitä, ettei sovi joukkoon.
Samalla huomio saattaa ohittaa kaikki ne tilanteet, joissa hänet todellisuudessa hyväksytään.
Lopulta yksinäisyys ei synny vain ympäristöstä.
Se syntyy myös siitä tarinasta, jonka ihminen kertoo itselleen omasta paikastaan muiden ihmisten joukossa.
Mitä yksinäisyys oikeastaan kaipaa?
Usein yksinäinen ihminen ajattelee tarvitsevansa enemmän ihmisiä.
Todellisuudessa hän saattaa tarvita enemmän aitoutta.
Yhteys syntyy harvoin täydellisyydestä.
Yhteys syntyy siitä, että toinen ihminen näkee jotakin todellista.
Joskus yksinäisyyden taustalla ei olekaan kysymys:
”Miksi minulla ei ole tarpeeksi ystäviä?”
Vaan:
”Kuinka moni niistä ihmisistä tuntee minut oikeasti?”
Tärkein asia muistaa
Jos sinulla on ystäviä mutta tunnet silti olevasi yksin, se ei tarkoita että olisit kiittämätön, hankala tai viallinen.
Se voi tarkoittaa, että kaipaat jotakin syvempää kuin seuraa.
Ihminen ei kaipaa pelkästään ihmisiä ympärilleen.
Hän kaipaa tunnetta siitä, että hän tulee nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ja juuri siksi kaikkein kipein yksinäisyys ei usein synny tyhjästä huoneesta.
Se syntyy tilanteessa, jossa ympärillä on ihmisiä, mutta kukaan ei pääse tarpeeksi lähelle.