Miksi paino ei kerro syömishäiriön vakavuutta? ARFID, epätyypillinen anoreksia ja diagnostiikan sokeat pisteet
Moni uskoo edelleen, että vakava syömishäiriö näkyy ihmisestä heti ulospäin.
Ajatellaan, että mitä laihempi ihminen on, sitä vakavampi hänen sairautensa on.
Tutkimusten perusteella tämä oletus on usein väärä.
Ihminen voi kärsiä vakavasta syömishäiriöstä, voimakkaasta psyykkisestä kuormituksesta ja merkittävästä toimintakyvyn laskusta, vaikka hänen painonsa olisi täysin normaalialueella.
Toisaalta kaikki alipainoiset eivät kärsi yhtä vakavista psykologisista oireista.
Siksi syömishäiriöiden vakavuuden arviointi pelkän painon perusteella voi johtaa vakaviin virhearvioihin.
Erityisen tärkeä havainto tämä on epätyypillisen anoreksian (Atypical Anorexia Nervosa, AAN) kohdalla. Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin myös ARFIDia, jonka oirekuva poikkeaa monin tavoin perinteisistä syömishäiriöistä.
Paino ei kerro kaikkea
Australiassa toteutetussa tutkimuksessa seurattiin 311 nuorta, jotka olivat erikoissairaanhoidon syömishäiriöyksikön potilaita.
Tutkijat vertasivat kolmea ryhmää:
- anoreksia nervosa (AN)
- epätyypillinen anoreksia (AAN)
- ARFID (Avoidant/Restrictive Food Intake Disorder)
Tulokset olivat yllättäviä mutta kliinisesti erittäin merkittäviä.
Diagnoosiryhmien välillä oli enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Erityisesti anoreksiaa ja epätyypillistä anoreksiaa sairastavien psyykkinen kuormitus oli hyvin samankaltaista.
Toisin sanoen:
vakava syömishäiriö ei aina näy vaa’alla.
Mitä epätyypillinen anoreksia tarkoittaa?
Epätyypillinen anoreksia kuuluu DSM-5:n mukaan samaan sairausryhmään kuin anoreksia.
Henkilöllä voi olla lähes kaikki anoreksian keskeiset oireet:
- voimakas lihomisen pelko
- syömisen rajoittaminen
- pakonomainen liikunta
- jatkuva ruokaan liittyvä ajattelu
- vääristynyt käsitys omasta kehosta
Mutta hänen painonsa ei alita diagnostisia alipainorajoja.
Moni epätyypillistä anoreksiaa sairastava on laihtunut nopeasti ja merkittävästi, mutta lähtöpaino on ollut niin korkea, että paino jää edelleen viitealueelle.
Juuri tämä tekee häiriöstä vaarallisen.
Ympäristö voi ajatella:
”Eihän hän voi olla vakavasti sairas.”
Todellisuudessa oireilu voi olla yhtä vakavaa kuin klassisessa anoreksiassa.
Tutkimuksen mukaan psyykkinen kärsimys oli käytännössä samalla tasolla kuin alipainoisilla anoreksiapotilailla.
Kuinka moni jää ilman apua, koska näyttää terveeltä?
Tämä on yksi nykyisen syömishäiriödiagnostiikan suurista haasteista.
Monet sairastuneet kertovat kuulleensa:
- ”Et ole tarpeeksi laiha.”
- ”Painosi on normaali.”
- ”Näytät terveeltä.”
Ongelma on, että syömishäiriöt ovat ennen kaikkea psyykkisiä sairauksia.
Paino voi kertoa jotakin fyysisestä tilanteesta, mutta se ei kerro:
- kuinka paljon henkilö kärsii
- kuinka paljon oireet hallitsevat arkea
- kuinka voimakas ahdistus ruokailuun liittyy
- kuinka paljon aikaa syömishäiriö vie elämästä
Siksi normaali paino ei sulje pois vakavaa sairautta.
Mikä on ARFID?
ARFID (Avoidant/Restrictive Food Intake Disorder) on syömishäiriö, jossa syömisen rajoittaminen ei liity laihuuden tavoitteluun tai kehonkuvaan.
Tämä erottaa sen anoreksiasta.
Syömisen välttelyn taustalla voi olla esimerkiksi:
- voimakas aistiherkkyys
- tukehtumisen pelko
- oksentamisen pelko
- vähäinen kiinnostus ruokaa kohtaan
- traumaattinen ruokailukokemus
Lapsi, nuori tai aikuinen voi syödä hyvin rajoittunutta ruokavaliota ilman minkäänlaista halua laihtua.
Tästä syystä ARFID jää usein tunnistamatta.
Henkilöä voidaan pitää:
- nirsona
- valikoivana syöjänä
- hankalana ruokailijana
vaikka taustalla voi olla vakava syömishäiriö.
ARFID voi olla vakava ilman alipainoa
Kuten epätyypillisessä anoreksiassa, myöskään ARFIDin vakavuutta ei voi arvioida pelkästään painon perusteella.
Vakavuutta voivat kuvata esimerkiksi:
- ravitsemukselliset puutokset
- kasvun häiriöt
- toimintakyvyn heikkeneminen
- ruokailutilanteiden välttely
- sosiaalinen eristäytyminen
Nuori voi esimerkiksi kieltäytyä syntymäpäiväkutsuista, leirikouluista tai ravintolakäynneistä, koska ruokailuun liittyvä ahdistus on liian voimakasta.
Syömishäiriö harvoin tulee yksin
Tutkimuksen yksi tärkeimmistä löydöksistä liittyi samanaikaisiin psyykkisiin oireisiin.
Yli puolella anoreksiaa ja epätyypillistä anoreksiaa sairastavista nuorista esiintyi useita muitakin merkittäviä psykiatrisia oirekokonaisuuksia.
Yleisiä olivat esimerkiksi:
- masennusoireet
- sosiaalinen ahdistuneisuus
- pakko-oireinen ajattelu
- voimakas itsekriittisyys
Tämä muistuttaa tärkeästä asiasta:
syömishäiriö on harvoin vain syömisen ongelma.
Usein kyse on laajemmasta psykologisesta kärsimyksestä, joka näkyy syömisen kautta.
Miksi pakko-oireisuus ja ylikontrolli ovat niin yleisiä?
Monilla syömishäiriöitä sairastavilla näkyy piirteitä kuten:
- perfektionismi
- voimakas tunnollisuus
- sääntöjen korostuminen
- jäykkyys
- jatkuva tarve tehdä asiat oikein
Joillakin nämä piirteet täyttävät pakko-oireisen persoonallisuuden (OCPD) tunnusmerkkejä tai liittyvät pakko-oireiseen häiriöön (OCD).
Monilla kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta OCD:stä, vaan laajemmasta ylikontrollin profiilista.
Turvallisuutta haetaan:
- säännöistä
- rutiineista
- ennakoitavuudesta
- täydellisyyden tavoittelusta
Juuri tästä syystä RO-DKT (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) on herättänyt viime vuosina kasvavaa kiinnostusta erityisesti anoreksian ja muiden ylikontrolliin liittyvien syömishäiriöiden hoidossa.
Mitä tämä tarkoittaa hoidon kannalta?
Tutkimuksen tärkein viesti on yksinkertainen:
syömishäiriön vakavuutta ei voi arvioida pelkän painon perusteella.
Arvioinnissa tulisi tarkastella myös:
- psyykkistä kärsimystä
- toimintakykyä
- ahdistuneisuutta
- sosiaalista vetäytymistä
- pakko-oireita
- masennusoireita
- syömiskäyttäytymisen rajoittuneisuutta
Ihminen voi tarvita intensiivistä hoitoa myös silloin, kun hänen painonsa on normaalialueella.
Ihminen ennen diagnoosia
Syömishäiriöiden hoidossa yksi suurimmista riskeistä on se, että näemme numeron ennen ihmistä.
Paino kertoo jotakin.
Mutta se ei kerro kaikkea.
Se ei kerro:
- kuinka paljon aikaa oireet vievät päivässä
- kuinka paljon ahdistusta ruokailu aiheuttaa
- kuinka paljon elämä on kaventunut
- kuinka paljon kärsimystä ihminen kantaa sisällään
Olipa kyse anoreksiasta, epätyypillisestä anoreksiasta tai ARFIDista, tärkein kysymys ei ole:
”Paljonko henkilö painaa?”
Vaan:
”Kuinka paljon syömishäiriö hallitsee hänen elämäänsä?”
Kun syömishäiriöitä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään painon kautta, vakavasti sairastuneet tunnistetaan aikaisemmin, hoito päästään aloittamaan ajoissa ja mahdollisuudet toipumiseen paranevat merkittävästi.
