Voiko anoreksia olla ylikontrollin häiriö?

Kun ihmiset ajattelevat anoreksiaa, mieleen tulevat yleensä painon lasku, syömisen rajoittaminen ja kehonkuva. Nämä ovatkin sairauden näkyvimpiä piirteitä. Mutta mitä jos ne eivät ole koko selitys?

Viime vuosien tutkimukset ovat nostaneet esiin näkökulman, joka voi auttaa ymmärtämään anoreksiaa uudella tavalla. Monien sairastuneiden kohdalla keskeinen ongelma ei välttämättä ole hallinnan puute vaan päinvastoin liiallinen hallinta. Tällöin anoreksiaa voidaan tarkastella ainakin osittain ylikontrollin häiriönä.

Tämä näkökulma ei tarkoita sitä, että anoreksia olisi pelkästään ylikontrollia. Se tarkoittaa sitä, että syömiseen liittyvien oireiden taustalla voi olla laajempi psykologinen kokonaisuus, johon kuuluvat perfektionismi, virheiden pelko, epävarmuuden sietämättömyys, pakonomaiset ajatusmallit sekä vaikeus joustaa omista säännöistä.

Mitä ylikontrolli tarkoittaa?

Ylikontrolli ei tarkoita samaa kuin terve itsehillintä.

Terve itsehallinta auttaa ihmistä:

• saavuttamaan tavoitteita
• huolehtimaan itsestään
• tekemään harkittuja päätöksiä
• toimimaan omien arvojensa mukaisesti

Ylikontrollissa kontrollista tulee kuitenkin niin hallitsevaa, että elämä alkaa kaventua.

Ylikontrolliin liittyy usein:

• korkea tunnollisuus
• perfektionismi
• voimakas itsekuri
• sääntöorientoituneisuus
• vaikeus näyttää haavoittuvuutta
• taipumus pärjätä yksin
• virheiden korostunut välttäminen
• vaikeus pyytää apua

Nämä ominaisuudet voivat auttaa ihmistä menestymään monilla elämänalueilla. Samat ominaisuudet voivat kuitenkin muodostua riskitekijöiksi silloin, kun kontrollista tulee ensisijainen tapa käsitellä ahdistusta, epävarmuutta ja tunteita.

Miksi anoreksiaa on perinteisesti ymmärretty syömisen häiriönä?

Pitkään anoreksiaa selitettiin pääasiassa kehonkuvan kautta.

Ajattelumalli oli usein yksinkertainen:

Kehon tyytymättömyys → laihduttaminen → anoreksia

Tämä selittää osan tapauksista, mutta jättää paljon kysymyksiä avoimeksi.

Miksi moni sairastunut oli tunnollinen, perfektionistinen ja itseään kohtaan vaativa jo ennen sairastumista?

Miksi sairaus muistuttaa monin tavoin pakko-oireista häiriötä?

Miksi kontrollista luopuminen tuntuu niin vaikealta silloinkin, kun henkilö ymmärtää sairauden vaarallisuuden?

Miksi anoreksia liittyy usein virheiden pelkoon, märehtimiseen ja epävarmuuden välttelyyn?

Näihin kysymyksiin pelkkä kehonkuvamalli ei anna riittävää vastausta.

Mitä tutkimukset kertovat anoreksian taustasta?

Kun viime vuosien tutkimuksia tarkastelee kokonaisuutena, esiin nousee joukko toistuvia teemoja:

• perfektionismi
• virheiden pelko
• epävarmuuden sietämättömyys
• pakko-oireet
• märehtiminen
• voimakas kontrolli
• kognitiivinen joustamattomuus
• tunteiden ylisäätely

Yksikään näistä ei yksin selitä anoreksiaa.

Yhdessä ne kuitenkin muodostavat kuvan ihmisestä, joka yrittää luoda turvallisuutta hallinnan kautta.

Tämä on yksi syy siihen, että monet tutkijat ovat alkaneet tarkastella anoreksiaa osana laajempaa ylikontrollin jatkumoa.

Perfektionismi: kyse ei ole täydellisyydestä vaan virheiden pelosta

Moni ajattelee perfektionismin tarkoittavan täydellisyyden tavoittelua.

Käytännössä kyse on usein enemmän virheiden pelosta.

Monen sairastuneen sisäinen puhe ei kuulosta tältä:

”Haluan olla täydellinen.”

Vaan tältä:

”En saa tehdä virheitä.”

Yksi ylimääräinen välipala.

Yksi lepopäivä.

Yksi suunnittelusta poikkeava ateria.

Nämä voivat herättää suhteettoman paljon ahdistusta, koska ne eivät tunnu pelkiltä tapahtumilta. Ne voivat tuntua todisteilta siitä, että kontrolli on menetetty.

Siksi anoreksiassa ongelmana ei usein ole täydellisyyden tavoittelu vaan epäonnistumisen välttäminen.

Voiko anoreksian ytimessä olla epävarmuuden sietämättömyys?

Yksi kiinnostavimmista viime vuosien tutkimuslinjoista liittyy epävarmuuden sietämättömyyteen.

Monille ihmisille epävarmuus on epämiellyttävää.

Joillekin se on lähes sietämätöntä.

Ajatukset voivat pyöriä esimerkiksi seuraavien kysymysten ympärillä:

• Entä jos lihon?
• Entä jos syön liikaa?
• Entä jos teen virheen?
• Entä jos menetän hallinnan?
• Entä jos en tiedä varmasti?

Kontrolli tarjoaa ratkaisuja näihin pelkoihin.

Ruoka voidaan punnita.

Kalorit voidaan laskea.

Liikunta voidaan suunnitella.

Paino voidaan tarkistaa.

Hetkeksi epävarmuus vähenee.

Ongelma on, että helpotus jää väliaikaiseksi.

Kun epävarmuus palaa, myös kontrollin tarve palaa.

Näin syntyy itseään ylläpitävä kierre.

Miksi anoreksia muistuttaa joskus OCD:tä?

Pakko-oireisen häiriön eli OCD:n ja anoreksian välillä on havaittu useita yhtäläisyyksiä.

Molemmissa voi esiintyä:

• pakonomaisia ajatuksia
• rituaaleja
• tarkistamista
• varmistelua
• ahdistuksen vähentämistä kontrollin avulla

Ajatellaan esimerkiksi henkilöä, joka tarkistaa painonsa useita kertoja päivässä.

Painon tarkistaminen voi vähentää ahdistusta hetkeksi samalla tavalla kuin OCD:ssa tarkistusrituaali.

Pian epävarmuus palaa.

Ja samalla palaa tarve tarkistaa uudelleen.

Anoreksia ei ole OCD.

Mutta molemmat voivat hyödyntää samaa psykologista mekanismia: kontrollin käyttöä epävarmuuden vähentämiseen.

Entä OCPD?

Pakko-oireinen persoonallisuus eli OCPD voi olla vielä lähempänä anoreksian persoonallisuusprofiilia kuin OCD.

OCPD:ssä korostuvat:

• tunnollisuus
• perfektionismi
• sääntöjen noudattaminen
• korkeat standardit
• kontrollin tarve
• joustamattomuus

Monet näistä piirteistä löytyvät myös anoreksiasta.

Tämä ei tarkoita, että anoreksia olisi persoonallisuushäiriö.

Se tarkoittaa, että niillä voi olla yhteisiä piirteitä ja osittain yhteisiä ylläpitäviä mekanismeja.

Miksi ajatukset eivät jätä rauhaan?

Monet sairastuneet kuvaavat, ettei mieli koskaan pysähdy.

Ajatukset voivat pyöriä tuntikausia:

• Söinkö liikaa?
• Liikuinko tarpeeksi?
• Teinkö virheen?
• Entä jos painoni muuttuu?
• Miksi en onnistunut paremmin?

Tutkimuksissa tätä kutsutaan märehtimiseksi ja toistuvaksi negatiiviseksi ajatteluksi.

Märennässä mieli yrittää löytää täydellisen vastauksen.

Koska täydellistä varmuutta ei ole olemassa, ajatukset jatkuvat.

Mitä enemmän varmuutta yrittää löytää, sitä enemmän uusia kysymyksiä syntyy.

Mitä anoreksian aivotutkimukset kertovat?

Aivotutkimukset ovat tuoneet keskusteluun yllättävän havainnon.

Monissa tutkimuksissa anoreksiaan ei ole liittynyt heikko itsehillintä.

Päinvastoin.

Sairastuneiden aivoissa on havaittu piirteitä, jotka viittaavat korostuneeseen kontrolliin ja tavoitteelliseen käyttäytymiseen.

Tämä auttaa ymmärtämään ilmiötä, joka läheisistä voi tuntua käsittämättömältä.

Miksi ihminen jatkaa syömisen rajoittamista, vaikka tietää sen olevan vaarallista?

Yksi mahdollinen vastaus on, että kontrollijärjestelmä on oppinut pitämään sääntöjen noudattamista tärkeämpänä kuin kehon viestejä.

Nälkä ei välttämättä ole heikentynyt.

Kontrolli voi vain puhua kovemmalla äänellä.

Miksi yksi kalori voi tuntua tärkeämmältä kuin yksi ystävyyssuhde?

Ylikontrollin näkökulmasta tämä alkaa käydä ymmärrettäväksi.

Ihmissuhteet sisältävät epävarmuutta.

Niitä ei voi mitata.

Niitä ei voi täysin kontrolloida.

Kalorit ovat erilaisia.

Niitä voi laskea.

Niitä voi mitata.

Niitä voi hallita.

Kun turvallisuus alkaa rakentua kontrollin ympärille, ihmissuhteet voivat vähitellen jäädä taka-alalle.

Ei siksi, etteivät ihmiset olisi tärkeitä.

Vaan siksi, että kontrolli tuntuu turvallisemmalta.

Miksi anoreksiasta toipuminen voi tuntua identiteettikriisiltä?

Pitkittyessään anoreksia voi alkaa kietoutua osaksi identiteettiä.

Moni huomaa ajattelevansa:

• Olen kurinalainen.
• Olen vahva.
• Olen se, joka pärjää.
• Olen se, joka hallitsee itseään.

Kun kontrolli alkaa määrittää minäkuvaa, siitä luopuminen ei tunnu pelkästään käyttäytymisen muuttamiselta.

Se voi herättää kysymyksen:

Kuka minä olen ilman tätä?

Tämä on yksi syy siihen, miksi toipuminen voi olla niin monimutkainen prosessi.

Miten RO-DKT liittyy ylikontrolliin?

RO-DKT eli radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia kehitettiin erityisesti ylikontrolliin liittyvien ongelmien hoitoon.

RO-DKT:n näkökulmasta tavoitteena ei ole kontrollin poistaminen.

Tavoitteena on lisätä:

• joustavuutta
• avoimuutta
• sosiaalista yhteyttä
• epävarmuuden sietämistä
• tunteiden ilmaisua

Ajatuksena on, että turvallisuutta voidaan rakentaa myös muille asioille kuin kontrollille.

Mitä tämä tarkoittaa toipumisen kannalta?

Jos anoreksiaa tarkastellaan ylikontrollin näkökulmasta, toipuminen muuttuu paljon laajemmaksi kuin pelkäksi syömisen normalisoimiseksi.

Kyse voi olla myös siitä, että ihminen oppii:

• tekemään virheitä ilman katastrofiajattelua
• sietämään epävarmuutta
• joustamaan säännöistä
• luottamaan omaan kehoonsa
• rakentamaan yhteyttä muihin ihmisiin
• hyväksymään keskeneräisyyden

Toisin sanoen kyse ei ole kontrollin menettämisestä.

Kyse on joustavamman kontrollin rakentamisesta.

Yhteenveto

Voiko anoreksia olla ylikontrollin häiriö?

Nykyisen tutkimusnäytön perusteella monen sairastuneen kohdalla vastaus näyttää olevan ainakin osittain kyllä.

Anoreksia ei näyttäisi liittyvän pelkästään ruokaan, painoon tai kehonkuvaan. Taustalla voivat vaikuttaa myös perfektionismi, virheiden pelko, epävarmuuden sietämättömyys, pakko-oireiset piirteet, märehtiminen ja korostunut itsehillintä.

Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään, miksi anoreksiasta toipuminen on usein paljon enemmän kuin syömisen muuttamista.

Se on vähitellen tapahtuvaa siirtymistä elämästä, jossa turvallisuus rakentuu kontrollin varaan, kohti elämää, jossa turvallisuutta löytyy myös joustavuudesta, ihmissuhteista, tunteista ja kyvystä elää epätäydellisessä maailmassa ilman tarvetta hallita kaikkea täydellisesti.

Lähteet 

Egan, S. J., Wade, T. D., & Shafran, R. (2011). Perfectionism as a transdiagnostic process: A clinical review. Clinical Psychology Review, 31(2), 203-212. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2010.04.009

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861-869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497-517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599

Boone, L., Soenens, B., Braet, C., & Goossens, L. (2010). Perfectionism and eating disorder symptoms in adolescence. European Eating Disorders Review, 18(4), 295-307.