Voiko liiallinen validointi olla epäeettistä? RO-DKT:n näkökulma terapeuttiseen muutokseen

Validaatio on yksi psykoterapian tunnetuimmista ja arvostetuimmista työvälineistä. Useimmat terapeutit ovat oppineet, että ihmisen kokemuksen ymmärtäminen, hyväksyminen ja sanoittaminen rakentaa turvallisuutta sekä vahvistaa terapeuttista suhdetta. Entä jos joskus juuri jatkuva validointi alkaa ylläpitää ongelmaa? Voiko hyväksi tarkoitettu terapeuttinen taito muuttua huomaamatta esteeksi muutokselle?

Tämä kysymys voi tuntua provosoivalta.

Monissa terapiaperinteissä validointia pidetään lähes yksiselitteisesti myönteisenä interventiona. RO-DKT:ssa asiaa tarkastellaan hieman toisin.

Kyse ei ole siitä, että validointi olisi väärin.

Kyse on siitä, että validointi ei aina ole riittävää.

Ja joskus sen liiallinen käyttö voi jopa ylläpitää asiakkaan kärsimystä.

Mitä validointi oikeastaan on?

Validointi tarkoittaa asiakkaan kokemuksen, tunteen tai näkökulman ymmärtämistä ja tunnistamista.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi:

tunteen nimeämistä
kokemuksen ymmärrettävyyden osoittamista
asiakkaan näkökulman ottamista vakavasti
asiakkaan inhimillisyyden tunnustamista

Validointi ei tarkoita automaattisesti samaa kuin samaa mieltä oleminen.

Terapeutti voi validoida asiakkaan kokemuksen ilman, että hän hyväksyy asiakkaan johtopäätökset tai käyttäytymisen.

Tästä huolimatta käytännön terapiatyössä validointi muuttuu joskus huomaamatta myötäilyksi.

Miksi validointi tuntuu terapeutille turvalliselta?

Harva asiakas suuttuu siitä, että häntä ymmärretään.

Validointi rakentaa yhteyttä.

Se vähentää häpeää.

Se laskee puolustautumista.

Se lisää luottamusta.

Samalla validointi voi tuntua terapeutille turvalliselta.

Asiakas kokee tulleensa kuulluksi.

Tilanne rauhoittuu.

Terapeuttinen suhde tuntuu vakaalta.

Mutta juuri tässä piilee mahdollinen sudenkuoppa.

Jos validointi jää ainoaksi työkaluksi, asiakas voi saada kokemuksen ymmärretyksi tulemisesta ilman, että mikään muuttuu.

Entä jos validointi vahvistaa ongelmaa?

Kuvitellaan asiakas, joka kokee jatkuvasti muiden kohtelevan häntä huonosti.

Hän kertoo tilanteen toisensa jälkeen, joissa:

työtoverit eivät ymmärrä häntä
läheiset loukkaavat häntä
ystävät pettävät hänen luottamuksensa

Tilanteet voivat olla aidosti kivuliaita.

Terapeutti voi perustellusti validoida asiakkaan kokemaa pettymystä.

Mutta mitä tapahtuu, jos työskentely jää siihen?

Asiakas saattaa poistua vastaanotolta ajatellen:

”Olen oikeassa. Ongelma on muissa ihmisissä.”

Tällöin validointi ei enää lisää itseymmärrystä.

Se alkaa vahvistaa olemassa olevaa kertomusta.

Ja joskus juuri tuo kertomus ylläpitää ongelmaa.

Ylikontrolli näyttää erilaiselta kuin alikontrolli

RO-DKT:n näkökulmasta tämä on erityisen tärkeää.

Ylikontrolloivat asiakkaat ovat usein:

tunnollisia
älykkäitä
reflektiokykyisiä
vastuullisia

He eivät yleensä tule terapiaan impulsiivisuuden vuoksi.

He tulevat terapiaan siksi, että elämästä puuttuu yhteyttä.

Usein ongelma ei ole tunteiden liiallinen ilmaisu vaan niiden liiallinen hillitseminen.

Ei hallinnan puute vaan liiallinen hallinta.

Ei kaoottisuus vaan jäykkyys.

Joskus ylikontrollinen asiakas osaa kertoa hyvin vakuuttavan tarinan siitä, miksi hänen toimintansa on ollut täysin perusteltua.

Ja usein siinä onkin paljon totta.

Mutta jos terapeutti jää ainoastaan validoimaan tätä kertomusta, asiakkaan sosiaalinen oppiminen voi jäädä tapahtumatta.

Asiakas ei aina tarvitse lisää ymmärrystä

Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta.

Monet asiakkaat ovat eläneet vuosia ilman kokemusta ymmärretyksi tulemisesta.

Siksi validointi on tärkeää.

Mutta joskus asiakas tarvitsee jotakin muutakin.

Hän tarvitsee esimerkiksi:

palautetta
uuden näkökulman
sosiaalisen signaalin
ystävällisen haasteen
mahdollisuuden tarkastella omaa osuuttaan tilanteessa

RO-DKT:ssa terapeuttinen muutos syntyy usein juuri näissä hetkissä.

Ei silloin, kun asiakas kuulee olevansa oikeassa.

Vaan silloin, kun hän alkaa nähdä jotakin, mitä ei aiemmin nähnyt.

Voiko haastaminen olla eettisempää kuin validointi?

Moni terapeutti pelkää haastamista.

Pelätään asiakkaan loukkaantumista.

Pelätään allianssin heikkenemistä.

Pelätään virheen tekemistä.

Tämän vuoksi validointi voi alkaa toimia terapeuttisena turvapaikkana.

RO-DKT nostaa esiin tärkeän kysymyksen:

Ketä suojellaan, jos asiakasta ei haasteta?

Asiakasta vai terapeuttia?

Joskus haastamisen välttäminen suojaa enemmän terapeutin omaa epämukavuutta kuin asiakkaan hyvinvointia.

Silloin kyse ei ole enää vain kliinisestä valinnasta.

Kyse on myös eettisestä valinnasta.

Terapeutti voi vahvistaa asiakkaan puolustuskeinoja huomaamattaan

Ylikontrolliin liittyy usein erilaisia selviytymisstrategioita:

vetäytyminen
tunteiden piilottaminen
itseriittoisuus
ylisuoriutuminen
muiden arvioiminen
haavoittuvuuden välttäminen

Monet näistä ovat syntyneet syystä.

Ne ovat joskus auttaneet asiakasta selviytymään.

Mutta juuri siksi niiden haastaminen voi tuntua vaikealta.

Jos terapeutti ainoastaan validoi näitä strategioita, hän voi tahtomattaan vahvistaa rakenteita, jotka ylläpitävät yksinäisyyttä ja yhteyden puutetta.

Entä jos asiakas kokee itsensä invalidioiduksi?

Tämä on tärkeä kysymys.

RO-DKT ei kannusta kylmyyteen, kovuuteen tai asiakkaan kokemuksen ohittamiseen.

Päinvastoin.

Haastaminen ilman yhteyttä ei ole RO-DKT:ta.

Mutta myöskään yhteys ilman muutosta ei ole RO-DKT:ta.

Terapeutin tehtävänä on löytää tasapaino.

Asiakkaan kokemus voidaan ottaa vakavasti samalla kun tutkitaan mahdollisia sokeita pisteitä.

Voimme sanoa samanaikaisesti:

”Ymmärrän, miksi toimit näin.”

”Voisiko tilanteessa olla jotakin, mitä et vielä näe?”

Juuri tässä dialektisessa jännitteessä tapahtuu kasvu.

Miten terapeuttina tunnistan liiallisen validoinnin?

Seuraavat kysymykset voivat olla hyödyllisiä:

Poistuuko asiakas vastaanotolta aina helpottuneena mutta harvoin muuttuneena?
Validoinko enemmän kuin tutkin?
Haastanko asiakasta yhtä paljon kuin ymmärrän häntä?
Pelkäänkö asiakkaan pettymystä tai suuttumista?
Vältänkö tiettyjä keskusteluja, koska ne tuntuvat vaikeilta?
Olenko enemmän kiinnostunut suhteen säilyttämisestä kuin muutoksen mahdollistamisesta?

Joskus juuri nämä kysymykset paljastavat, että validoinnista on tullut turvallinen tapa välttää jotakin tärkeää.

Hyvä terapia ei pyri vain lievittämään kipua

Terapiassa on tärkeää tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

Mutta jos tavoitteena on todellinen muutos, se ei aina riitä.

RO-DKT:n näkökulmasta terapian tehtävä ei ole ainoastaan vähentää kärsimystä.

Sen tehtävä on auttaa asiakasta rakentamaan avoimempaa ja aidompaa yhteyttä muihin ihmisiin.

Joskus se tapahtuu validoinnin kautta.

Joskus se tapahtuu haastamisen kautta.

Ja toisinaan kaikkein eettisin teko, jonka terapeutti voi tehdä, on ystävällisesti kyseenalaistaa tarina, jota asiakas on kertonut itselleen jo vuosien ajan.