Mitä terapeutti viestii ilmeillään? Sosiaalinen signalointi myös terapeutin työkaluna
Moni terapeutti kiinnittää paljon huomiota siihen, mitä sanoo asiakkaalleen. RO-DKT:n näkökulmasta yhtä tärkeä kysymys on kuitenkin: mitä terapeutti viestii silloin, kun hän ei sano mitään?
Terapiassa ei välity pelkästään sanoja.
Välittyy myös:
- ilmeitä
- äänensävyjä
- katseita
- asentoa
- eleitä
- hengityksen rytmiä
- naurua
- hiljaisuutta
Usein nämä viestit vaikuttavat asiakkaaseen enemmän kuin yksikään tarkkaan muotoiltu lause.
RO-DKT:ssa tätä kutsutaan sosiaaliseksi signaloinniksi.
Ihmiset eivät reagoi vain sanoihin
Kuvittele kaksi terapeuttia, jotka sanovat asiakkaalle täsmälleen saman lauseen:
”Olen iloinen, että kerroit tämän minulle.”
Ensimmäinen sanoo sen lämpimästi hymyillen, katsekontaktia ylläpitäen.
Toinen sanoo sen ilmeettömänä, katse tietokoneen näytössä.
Sanat ovat samat.
Kokemus ei ole.
Ihmisen hermosto arvioi jatkuvasti ympäristön turvallisuutta. Tämä arvio ei perustu ensisijaisesti sanoihin vaan siihen, mitä keho havaitsee toisessa ihmisessä.
Siksi terapeutti viestii jatkuvasti myös silloin, kun hän ei tietoisesti yritä viestiä mitään.
Miksi sosiaalinen signalointi on erityisen tärkeää RO-DKT:ssa?
RO-DKT:n mukaan pitkään jatkunut ylikontrolli johtaa usein ongelmiin sosiaalisessa yhteydessä.
Monet asiakkaat ovat oppineet:
- peittämään tunteitaan
- hillitsemään ilmaisuaan
- välttämään haavoittuvuutta
- tarkkailemaan itseään jatkuvasti
Heidän hermostonsa ei välttämättä kysy:
”Mitä terapeutti sanoo?”
vaan:
”Onko tämän ihmisen seurassa turvallista olla näkyvä?”
Terapeutin oma sosiaalinen signalointi vaikuttaa suoraan siihen, millaisen vastauksen asiakas antaa tähän kysymykseen.
Vakavuus ei aina tarkoita ammattimaisuutta
Moni terapeutti on koulutettu ajattelemaan, että ammattimaisuus näkyy neutraaliutena.
Siksi vastaanottohuoneessa saatetaan olla:
- hyvin vakavia
- hillittyjä
- ilmeettömiä
- pidättyviä
Tämä voi toimia joidenkin asiakkaiden kanssa.
RO-DKT:n näkökulmasta liian vähäinen signalointi voi kuitenkin joskus vahvistaa juuri sitä ongelmaa, jonka vuoksi asiakas on tullut terapiaan.
Jos asiakas on koko elämänsä yrittänyt lukea muiden ihmisten kasvoja ja välttää virheitä, ilmeetön terapeutti saattaa tuntua enemmän arvoitukselta kuin turvalliselta ihmiseltä.
Huolestunut terapeutin ilme voi olla ongelma
Tämä on yksi RO-DKT:n kiinnostavimmista havainnoista.
Moni terapeutti reagoi asiakkaan kärsimykseen hyvin samalla tavalla:
- kurtistaa kulmiaan
- näyttää huolestuneelta
- puhuu erityisen vakavalla äänellä
Tarkoitus on hyvä.
Mutta mitä asiakas oppii?
Ylikontrollinen asiakas saattaa tulkita:
”Tilanteeni on todella vakava.”
”Terapeuttikin näyttää huolestuneelta.”
”Tämän täytyy olla pahempaa kuin ajattelin.”
Joskus terapeutin huolestunut ilme vahvistaa asiakkaan uhkakokemusta sen sijaan, että auttaisi säätelemään sitä.
Terapeutinkin kannattaa tarkastella omia sosiaalisia signaalejaan
RO-DKT:ssa asiakkaita opetetaan havainnoimaan omaa signalointiaan.
Sama periaate koskee myös terapeuttia.
Voimme kysyä itseltämme:
- Millaisena muut ihmiset yleensä kokevat minut?
- Vaikutanko helposti lähestyttävältä vai etäiseltä?
- Käytänkö ilmeitä monipuolisesti?
- Hymyilenkö koskaan vastaanotolla?
- Annanko asiakkaalle palautetta myös kasvojeni kautta?
- Miten reagoin yllättyessäni?
Usein emme itse tiedä, millaisia signaaleja lähetämme.
Lämpö ei ole sama asia kuin miellyttäminen
Joskus terapeuttinen lämpö sekoitetaan asiakkaan miellyttämiseen.
Ne ovat eri asioita.
Lämmin terapeutti voi:
- haastaa asiakasta
- antaa palautetta
- ottaa esiin vaikeita asioita
- olla eri mieltä asiakkaan kanssa
Lämpö liittyy siihen, miten viesti välitetään, ei siihen, kuinka mukava viesti on.
Asiakas voi kokea olonsa turvalliseksi myös silloin, kun hän kuulee jotakin vaikeaa.
Myös huumori on sosiaalinen signaali
RO-DKT-terapia koulutuksessa korostetaan usein leikkisyyden merkitystä.
Monelle ylikontrolloivalle asiakkaalle vakavuus on ollut selviytymiskeino vuosien ajan.
Joskus kevyt huumori voi paremmin edistää yhteyden rakentumista kuin pitkä analyysi.
Kyse ei tietenkään ole asiakkaan ongelmien vähättelystä.
Kyse on siitä, että huumori viestii:
”Olemme edelleen yhteydessä toisiimme.”
”Tämä tilanne ei ole vaarallinen.”
”Sinun ei tarvitse olla täydellinen juuri nyt.”
Entä terapeutin neutraalius?
Terapeuttikoulutuksissa on pitkään korostettu neutraaliutta.
RO-DKT:n näkökulmasta täydellinen neutraalius voi olla harha.
Asiakas tulkitsee joka tapauksessa terapeuttia.
Jos terapeutti ei tietoisesti signaloi mitään, asiakas alkaa usein täyttää tyhjät kohdat omilla oletuksillaan.
Ylikontrolloiva asiakas saattaa päätellä esimerkiksi:
- terapeutti arvostelee minua
- terapeutti kyllästyi minuun
- terapeutti ei pidä minusta
- terapeutti ei ymmärrä minua
Vaikka mikään näistä ei olisi totta.
Siksi tarkoituksenmukainen signalointi voi olla terapeuttisesti hyödyllisempää kuin täydellinen neutraalius.
Sosiaalinen signalointi on myös terapeuttinen interventio
Moni ajattelee intervention olevan jotakin, mitä terapeutti tekee sanoillaan.
RO-DKT:ssa interventio voi olla myös:
- lämmin hymy
- leikkisä ilme
- yllättyneen kiinnostunut katse
- tarkoituksellinen hiljaisuus
- rauhallinen ja rento kehonkieli
Terapeutin läsnäolo itsessään välittää jatkuvasti tietoa asiakkaan hermostolle.
Tämän vuoksi sosiaalinen signalointi ei ole vain terapian taustailmiö.
Se on yksi terapeutin tärkeimmistä työvälineistä.
Mitä asiakkaasi oppii kasvojasi katsomalla?
Tämä voi olla yksi hyödyllisimmistä itsearviointikysymyksistä terapeutille.
Asiakas viettää vastaanotolla kymmeniä tai satoja tunteja tarkkaillen terapeuttiaan.
Hän ei opi ainoastaan sanoistasi.
Hän oppii myös siitä, miltä turvallisuus näyttää.
Miltä lämpö näyttää.
Miltä uteliaisuus näyttää.
Miltä joustavuus näyttää.
Ja joskus juuri nämä kokemukset muuttavat ihmistä enemmän kuin mikään yksittäinen taitoharjoitus.