Miksi anoreksiassa virheen tekeminen voi tuntua vaaralliselta?

Moni anoreksiaa sairastava kuvaa pelkäävänsä virheitä enemmän kuin muut ihmiset näyttävät pelkäävän.

Virhe voi tarkoittaa esimerkiksi:

• ylimääräistä välipalaa
• suunnittelematonta ruokaa
• liikuntakerran väliin jäämistä
• painon nousua
• epäonnistumista omissa tavoitteissa

Ulkopuolisen silmissä kyse voi näyttää pieneltä asialta. Sairastuneen kokemus voi olla täysin toisenlainen. Yksi poikkeama suunnitelmasta voi herättää voimakasta ahdistusta, syyllisyyttä tai tunnetta siitä, että kaikki on mennyt pieleen.

Miksi virheet voivat tuntua anoreksiassa niin vaarallisilta?

Tutkimusten perusteella syynä ei yleensä ole pelkästään ruoka tai paino. Taustalla voivat vaikuttaa perfektionismi, ylikontrolli, epävarmuuden sietämättömyys ja voimakas tarve välttää virheitä.

Virheen pelko ei tarkoita täydellisyyden tavoittelua

Kun puhutaan perfektionismista, moni ajattelee täydellisyyden tavoittelua.

Todellisuudessa ongelmana ei välttämättä ole täydellisyyden halu vaan virheiden pelko.

Monen anoreksiaa sairastavan sisäinen ajatus ei ole:

”Haluan olla täydellinen.”

Vaan:

”En saa tehdä virheitä.”

Tästä syystä yksi pieni poikkeama voi tuntua paljon suuremmalta kuin ulkopuolinen ymmärtää.

Kyse ei ole välttämättä siitä, mitä tapahtui.

Kyse voi olla siitä, mitä virheen ajatellaan tarkoittavan.

Esimerkki: Yksi keksi ei ole vain yksi keksi

Kuvitellaan henkilö, joka on suunnitellut päivän syömiset tarkasti etukäteen.

Työpaikalla tai koulussa tarjotaan keksi.

Henkilö syö sen.

Objektiivisesti tarkasteltuna mitään merkittävää ei tapahtunut.

Mielessä voi kuitenkin käynnistyä täysin erilainen prosessi:

• Miksi söin tuon?
• Minun ei olisi pitänyt syödä sitä.
• Minulla ei ollut tarpeeksi itsekuria.
• Mitä jos tämä johtaa painonnousuun?
• Mitä jos menetän kontrollin?

Yksi keksi muuttuu mielessä merkiksi epäonnistumisesta.

Siksi tunnekuorma voi olla paljon suurempi kuin itse tapahtuma.

Miksi virheet tuntuvat niin uhkaavilta?

Tutkimusten mukaan anoreksiaan liittyy usein epävarmuuden sietämättömyyttä.

Tämä tarkoittaa, että epävarmat tilanteet tuntuvat tavallista vaikeammilta sietää.

Virheeseen liittyy lähes aina epävarmuutta:

• Mitä tästä seuraa?
• Oliko tämä väärä päätös?
• Teinkö jotain peruuttamatonta?
• Menetinkö kontrollin?

Mitä vaikeampaa epävarmuuden sietäminen on, sitä voimakkaammalta virhe voi tuntua.

Tällöin mieli alkaa etsiä varmuutta ja turvallisuutta entistä tiukemmasta kontrollista.

Kun elämä jakautuu onnistumisiin ja epäonnistumisiin

Monet anoreksiaa sairastavat kuvaavat ajattelutapaa, jossa päivän onnistuminen arvioidaan sääntöjen noudattamisen perusteella.

Esimerkiksi:

”Hyvä päivä”

• söin suunnitelman mukaan
• liikuin suunnitellusti
• en poikennut säännöistä

”Huono päivä”

• söin jotain ylimääräistä
• jätin liikuntakerran väliin
• en pystynyt noudattamaan sääntöjä täydellisesti

Tällöin elämä alkaa muuttua hyvin mustavalkoiseksi.

Onnistuminen tai epäonnistuminen määrittävät helposti myös sen, miten ihminen arvioi itseään.

Virheen pelko voi ylläpitää sairautta

Virheiden välttäminen voi aluksi tuntua turvalliselta.

Se voi tuoda tunteen:

• hallinnasta
• ennustettavuudesta
• turvallisuudesta

Pitkällä aikavälillä seuraukset ovat usein päinvastaisia.

Mitä enemmän virheitä yrittää välttää, sitä enemmän niitä alkaa pelätä.

Samalla elämä kapenee.

Ruokia vältellään.

Tilanteita vältellään.

Ihmisiä vältellään.

Mahdollisia epäonnistumisia vältellään.

Vähitellen elämä alkaa pyöriä virheiden ehkäisemisen ympärillä.

Mistä virheiden pelko on voinut syntyä?

Syytä ei voi koskaan selittää yhdellä tekijällä.

Monilla anoreksiaa sairastavilla on kuitenkin jo ennen sairastumista ollut piirteitä kuten:

• korkea tunnollisuus
• vastuullisuus
• vahva velvollisuudentunto
• korkeat tavoitteet
• herkkyys arvioinnille

Nämä ominaisuudet eivät ole ongelmallisia itsessään.

Ne voivat jopa olla vahvuuksia.

Haaste syntyy silloin, kun oma arvo alkaa riippua jatkuvasta onnistumisesta.

Mitä tapahtuu, kun virheen sallii?

Toipumisessa yksi tärkeimmistä harjoituksista voi olla virheiden salliminen.

Ei siksi, että virheitä pitäisi tavoitella.

Vaan siksi, että ihminen oppii huomaamaan jotakin tärkeää:

Virhe ei ole vaarallinen.

Esimerkiksi:

• yksi ylimääräinen välipala ei romahduta kaikkea
• yksi lepopäivä ei tuhoa kuntoa
• yksi suunnitelmasta poikkeaminen ei tarkoita epäonnistumista

Usein juuri nämä kokemukset alkavat vähitellen murentaa anoreksian ylläpitämää pelkojärjestelmää.

Entä jos virheiden pelko ei koske vain ruokaa?

Tämä on tärkeä kysymys.

Moni huomaa, että sama virheiden pelko näkyy myös muualla elämässä:

• opiskelussa
• työssä
• ihmissuhteissa
• vanhemmuudessa
• harrastuksissa

Siksi anoreksiasta toipuminen ei useinkaan tarkoita vain ruokasuhteen muuttamista.

Se voi tarkoittaa myös uudenlaisen suhteen rakentamista epäonnistumiseen.

Ajatusta siitä, että arvokas ihminen saa olla joskus keskeneräinen, epävarma ja erehtyvä.

Mitä tutkimukset nykyään ehdottavat?

Viime vuosien tutkimukset viittaavat siihen, että anoreksiassa virheiden pelko liittyy usein laajempaan kokonaisuuteen, johon kuuluvat:

• perfektionismi
• epävarmuuden sietämättömyys
• ylikontrolli
• märehtiminen
• pakonomaiset ajattelumallit
• vaikeus joustaa omista säännöistä

Tämän vuoksi toipumisessa on tärkeää työstää myös näitä tekijöitä eikä pelkästään syömiskäyttäytymistä.

Yhteenveto

Monelle anoreksiaa sairastavalle virhe ei ole vain virhe.

Se voi tuntua merkiltä kontrollin menettämisestä, epäonnistumisesta tai jopa uhasta omalle turvallisuuden tunteelle.

Siksi yksi tärkeimmistä toipumisen askelista voi olla uuden oivalluksen rakentaminen:

Arvo ihmisenä ei riipu täydellisen kontrollin säilyttämisestä.

Virheiden salliminen ei ole luovuttamista.

Se on usein ensimmäinen askel kohti joustavampaa, vapaampaa ja merkityksellisempää elämää.

Lähteet

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Trace, S. E., Baker, J. H., Peñas-Lledó, E., & Bulik, C. M. (2013). The genetics of eating disorders. Annual Review of Clinical Psychology, 9, 589–620. https://doi.org/10.1146/annurev-clinpsy-050212-185546

Egan, S. J., Wade, T. D., & Shafran, R. (2011). Perfectionism as a transdiagnostic process: A clinical review. Clinical Psychology Review, 31(2), 203–212. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2010.04.009

Boone, L., Soenens, B., Braet, C., & Goossens, L. (2010). Anorexic readiness syndrome and perfectionism in adolescence. European Eating Disorders Review, 18(4), 295–307.